Lapsesta luopumista jälleen viikoksi, teinin hätyyttelyä, herkuttelua ja YLLÄTYSTREFFIT
Kello 7.10 Lapsi nukkuu vielä ja minä herään uuteen viikkoon. Tällä kertaa meillä meni juuri niin, että lapsi herää viikonloppuna aikaisin ja arkiaamuna nukkuisi pitkään. Koska olen siis viikonlopun aikana herännyt kukonlaulun aikaan, nyt herään ilman herätyskelloa ja hipsin hiljalleen vessaan meikkaamaan. Tänään lapsi lähtee isänsä luokse viikoksi. Eteisessä odottaa pakattu kassi, jossa on viikon vaatteet ja tarvikkeet. Kello 7.20 olen meikannut ja samaan aikaan poika hiipii hiljaa taakseni ja halaa.
Kello 8.00 lähdemme kohti päiväkotia. Näinä aamuina, kun poika lähtee isälleen, tavaraa tuntuu olevan liikaakin kannettavaksi. Poika hyppii iloisena pitkin kuralätäköitä. ”Millon äiti sun töi alkaa!” hän huutaa. Olemme syöneet kotona aamupalan; minä kahvia ja leipää ja hän muroja.
En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.
Kello 8.15 saavumme päiväkotiin. Nostan pojan tarvikekassin hyllyn päälle, josta hänen isänsä ottaa sen iltapäivällä mukaansa. Kuopukseni viihtyy hyvin päiväkodissa, kaverit juoksevat häntä vastaan ja he halailevat. ”Äitillekin hali”, huudan hänen peräänsä. Me halaamme ja sanon, että isi tulee iltapäivällä hakemaan. Ulkona näen pojan ikkunassa, hän vilkuttaa minulle iloisena. ”Nähdään viikon päästä”. kuiskaan ja heitän lentosuukon ikkunasta sisään. En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.
Kello 8.45 saavun töihin ja työviikko alkaa. Maanantait lapsen lähtiessä isälleen eivät ole niitä kaikkein helpoimpia, mutta työt auttavat paneutumaan muihin asioihin. Tiedän, että illemmalla voi olla jo parempi fiilis. Laitan radion soimaan, syön yläkerran kahvilasta ostettua puuroa ja avaan työsähköpostini. Äitin ”töi” on alkanut.
On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani.
Kello 11.30 menemme kollegan kanssa ostamaan lounasta yläkerran ravintolasta. Syödessäni laitan viestiä teinille. Emme ole nähneet sen jälkeen, kun hän lähti isänsä luokse oltuaan luonani kolme viikkoa. On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani. Tällä viikolla, kun kuopus on isänsä luona, olisi kiva tehdä jotain yhdessä kahdestaan vanhemman pojan kanssa.
Kello 12.34 muokkaan tekstissäni ylempänä olevaa kuvaa. Muistan vielä tuon aamuhetken, kun poika niin iloisena vilkutteli minulle ja odotti jo iltapäivää, jolloin isä tulee hakemaan. Eroperheen lapsen elämä on muutoksia täynnä, mutta toisaalta iloisia jälleennäkemisiä ja merkityksellisiä yhdessäolohetkiä. Vanhemman näkökulmasta tämä on myös jatkuvaa muutostilaa: on lasten kanssa yksin, on yksin ilman lapsia, huolehtii lapsista yksin ja nauttii omasta ajasta. Välillä ahdistun valtavasti, etten osannut tarjota lapsilleni pysyvää ydinperhettä. Olemme saaneet eroperheemme toimimaan hyvin ja olen siitä onnellinen, mutta silti kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.
Kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.
Kello 13.12. Mietin, mitä teen illalla. Lapsettomat viikot kuluvat useinkin niin, etten osaa päättää, mitä haluan tehdä eniten. Joskus päädyn tekemään en-mitään. Välttääkseni sen tänään, mietin jo nyt illan kulkua. Suunnitelmissa on ainakin HBO:n Billions-sarjan uuden tuotantokauden aloittaminen, Walking dead -jakson katsominen ja imurointi. Lisäksi harkitsen näiden välillä: joko menen töiden jälkeen suoraan leffaan tai kehonhuoltoon. Kumpaankohan päädyn?
Kello 13.47. Otan yhteyttä teiniin ja hänen isäänsä erästä kouluasiaa silmällä pitäen. Koetan todella olla mukana teinin elämässä ja osaltani kantaa hänestä vastuuta; isä on hoitanut häntä paljon enemmän, ja nyt tuntuu, että haluan osallistua intensiivisemmin poikani elämään.
Kello 16.00. Olen valmis lähtemään kotiin. En ainakaan heti jaksa lähteä mihinkään, koska aikaiset aamuherätykset painavat. Menen kotiin ja teen Instassa näkemäni reseptin mukaan kaurajugurtti ja -maitopohjaista smoothieta. Olen viime aikoina alkanut kokeilemaan eri smoothie-reseptejä ja tämä oli hyvää. Teini vastaa ja sovimme treffit loppuviikolle. Jee!
Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi.
Kello 16.50. Menen lastenhuoneeseen viemään kuivia pyykkejä. Virhe! Tänään tyhjä lastenhuone näköjään iskee päin kasvoja ja lujaa. Tunnen valtavaa surua. Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi. Tuli tällainen. Surettaa ihan valtavasti. Voin kuitenkin sanoa, ettei joka päivä ja viikko ole enää näin hankalia ajatuksia ja fiiliksiä. Tänään ne yllättävät. Päätän mennä päiväunille. Niiden aikana teinin isä on vastannut ja sovimme lapsemme kouluasiasta. Tulee hyvä fiilis.
Kello 19.00. Vaikka ei yhtään huvittaisi, lähden kehonhuoltotunnille. Ja kuten aina, ei harmita yhtään: tunti virkistää mieltä ihan valtavasti. Ja lähteminen virkisti muutenkin…tunnilla näin mukavan oloisen tyypin, joka on usein siellä samaan aikaan. Hän pyytää minua lähikuppilaan lasilliselle. Miksipä ei! Tämä on lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu! Hymyilyttää.
Lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu!
Kello 21.00. No en tiedä, ovatko nämä treffit, mutta virkistyn valtavasti. Kiitän seuralaistani mukavasta seurasta ja lähden kotiin. Ei mitenkään epäonnistunut ilta. Käyn suihkussa ja sieltä tullessani kodin hiljaisuus kuulostaa tällä kertaa kauniille. Kuuntelen omia ajatuksiani ja päivän herättämiä tuntemuksia. Olen tyytyväinen itseeni ja päivääni. Vaikka käyn läpi vaikeitakin asioita, osaan silti nauttia elämästäni jo yksinkin.
Kello 23.00. Walking Dead oli jännittävä kuten aina. Olen valmis sänkyyn ja nukkumaan. Olipa päivä! Loppujen lopuksi ehdin tehdä lähes kaiken, mitä aamupäivällä ajattelinkin. Päivä oli täynnä tunteita, tapahtumia ja hauskuuttakin. Pitkän päivän päätteksi on ihana painaa pää puhtaille lakanoille. Hyvää yötä.
Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Muuttuuko etä-äitiyteni vuoroviikkoäitiydeksi?
P.S. Käyn paljon päivieni tapahtumia läpi Instagramissani. Seuraathan minua jo sielläkin?
Päiväkirjaterveisin, Etä-äiti
Kommentit