Etä-Äiti

Lapseton mamma mammaryhmässä

17.7.2017 Teksti: Helka Belt

”Missähän H on, kun ei ole kirjoitellut pitkään aikaan. Huhuu, oletko kunnossa?”

Mammaryhmässäni kysellään perääni. 

Olen ollut taaperoni raskaudesta asti jäsenenä eräässä äitiryhmässä facebookissa.  Ensin jaoimme raskauden ilot ja surut, sen jälkeen synnytyksen odotuksen jännityksen, synnytyskertomukset, vauva-ajan valvomisineen ja tissiraivareineen, lasten kasvun ihmettelyn. Sittemmin ryhmäläisille on syntynyt lisää lapsia, jotkut ovat menneet töihin, jotkut eronneet, elämä jatkuu nyt taaperoiden kanssa.

”Mammaryhmässäni kysellään perääni.”

Olen nyt ollut viikon ilman lapsiani, toinen vielä edessäpäin. Mammaryhmän keskustelut pyörivät taaperoraivareissa, työn ja lapsenhoidon yhteensovittamisessa, yhteisissä perhelomissa, vauvan ja taaperon suhdekriiseissä ja niin edelleen. Jotkut odottavat innolla plussaamista, toiset pettyvät kuukautisiin.

En kuulu joukkoon. Tai siltä tuntuu. Toki kuulun joukkoon, olen ollut koko ryhmän ajan sen yksi aktiivisimmista jäsenistä, yllättäin, persoonani tuntien. Mutta olen auttamattomasti ulkona lapsiperhearjen kuvioista. Tuntuu, kun leijuisin jossain ryhmän ulkopuolella ja lukisin noita tekstejä jonkun toisen äänellä.  Kuvia puistosta, matkoilta, vesileikeistä. Itse pyysin taaperoni isältä kuvaa lapsestani, ikävä on valtava. Laitoin sen kuvan mammaryhmään. Täällä minä olen. Mutta ei minulla ole oikein mitään sanottavaa nyt.

 ”Olen auttamattomasti ulkona lapsiperhearjen kuvioista.”

Kamalan raskasta tämä vuoroviikko/etä/sinkkuäiteily. Aina on joku tilanne päällä, muutos edessä. Ei ole sellaista arkeen rauhoittumista. Tätä se tulee olemaan jatkossakin, lomien jälkeenkin. Joka toinen viikko kuulun mammaryhmän kuvioihin vahvastikin, toisella viikolla katson itkien toisten laittamia kuvia lapsistaan. Itse laitan viestin lapsen isälle: voitko laittaa kuvaa, jooko. Yleensä se kuva onneksi sieltä aina tulee.

Jyllannin suomineito kirjoitti oivan kirjoituksen Joukossa yksinäisyys tiivistyy. Sitä on entistä yksinäisempi isossa porukassa, jos ei tunnu kuuluvansa joukkoon. Tältä minusta vähän nyt tuntuu. Mammaryhmäläiseni hoi, täällä olen, en vain jaksa intensiivisesti seurata lapsijuttuja silloin, kun en ole lapsieni kanssa. Ikävä vain iskee niin valtavalla voimalla, ettei sitä aina jaksa kantaa. On helpompi vetäytyä vähän taustalle, odottelemaan.

Odottelemaan, että minullakin on taas lapseni luonani. 

Hyvää alkanutta viikkoa, terveisin Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Lue myös

Suosittelemme