Lapseton mamma mammaryhmässä
”Missähän H on, kun ei ole kirjoitellut pitkään aikaan. Huhuu, oletko kunnossa?”
Mammaryhmässäni kysellään perääni.
Olen ollut taaperoni raskaudesta asti jäsenenä eräässä äitiryhmässä facebookissa. Ensin jaoimme raskauden ilot ja surut, sen jälkeen synnytyksen odotuksen jännityksen, synnytyskertomukset, vauva-ajan valvomisineen ja tissiraivareineen, lasten kasvun ihmettelyn. Sittemmin ryhmäläisille on syntynyt lisää lapsia, jotkut ovat menneet töihin, jotkut eronneet, elämä jatkuu nyt taaperoiden kanssa.
”Mammaryhmässäni kysellään perääni.”
Olen nyt ollut viikon ilman lapsiani, toinen vielä edessäpäin. Mammaryhmän keskustelut pyörivät taaperoraivareissa, työn ja lapsenhoidon yhteensovittamisessa, yhteisissä perhelomissa, vauvan ja taaperon suhdekriiseissä ja niin edelleen. Jotkut odottavat innolla plussaamista, toiset pettyvät kuukautisiin.
En kuulu joukkoon. Tai siltä tuntuu. Toki kuulun joukkoon, olen ollut koko ryhmän ajan sen yksi aktiivisimmista jäsenistä, yllättäin, persoonani tuntien. Mutta olen auttamattomasti ulkona lapsiperhearjen kuvioista. Tuntuu, kun leijuisin jossain ryhmän ulkopuolella ja lukisin noita tekstejä jonkun toisen äänellä. Kuvia puistosta, matkoilta, vesileikeistä. Itse pyysin taaperoni isältä kuvaa lapsestani, ikävä on valtava. Laitoin sen kuvan mammaryhmään. Täällä minä olen. Mutta ei minulla ole oikein mitään sanottavaa nyt.
”Olen auttamattomasti ulkona lapsiperhearjen kuvioista.”
Kamalan raskasta tämä vuoroviikko/etä/sinkkuäiteily. Aina on joku tilanne päällä, muutos edessä. Ei ole sellaista arkeen rauhoittumista. Tätä se tulee olemaan jatkossakin, lomien jälkeenkin. Joka toinen viikko kuulun mammaryhmän kuvioihin vahvastikin, toisella viikolla katson itkien toisten laittamia kuvia lapsistaan. Itse laitan viestin lapsen isälle: voitko laittaa kuvaa, jooko. Yleensä se kuva onneksi sieltä aina tulee.
Jyllannin suomineito kirjoitti oivan kirjoituksen Joukossa yksinäisyys tiivistyy. Sitä on entistä yksinäisempi isossa porukassa, jos ei tunnu kuuluvansa joukkoon. Tältä minusta vähän nyt tuntuu. Mammaryhmäläiseni hoi, täällä olen, en vain jaksa intensiivisesti seurata lapsijuttuja silloin, kun en ole lapsieni kanssa. Ikävä vain iskee niin valtavalla voimalla, ettei sitä aina jaksa kantaa. On helpompi vetäytyä vähän taustalle, odottelemaan.
Odottelemaan, että minullakin on taas lapseni luonani.
Hyvää alkanutta viikkoa, terveisin Etä-äiti
Seuraathan jo facebook-sivujani?
Kommentit
Rakas mammaryhmämme Helka ❤ ilman sinua ryhmämme ei olisi sama.. Siksi kai perääsi huutelenkin. Mutta ymmärrän nyt paremmin miksi haluat välillä vetäytyä ja olla taustalla, sinulla on tietenkin täysi oikeus siihen. Tee mikä parhaalta tuntuu, mutta muista, että olet etäisellä viikollakin ”meijän Helka” ja aina yhtä tärkeä vaikka kuulumiset ei silloin olekaan lapsipainotteisia.
Kommentit
Erosin omasta mammaryhmästä vuosi sitten. Joskus se harmittaa. Voi pitää myös vaan taukoa ja olla aktiivinen taas kun se tuntuu hyvältä❤
Hei, täällä toinen samanlainen kahden lapsen mamma. Minulla lapset ovat viikonloput. Monesti samalainen olo, että ei oikein kuulu samaan ”kokoaikaäitien” porukkaan ja kun joku kuulee minulla olevan lapsia ja että olemme eronneet lasten isän kanssa, niin ensimmäisenä usein kysytään, kuinka usein lapset käyvät isällään. On todella inhottavaa vastata, että itse asiassa lapset ovat viikot isällään ja ovat minulla viikonloput. Jotkut ovat hyvin ymmärtäväisiä ja toiset ei voi yksinkertaisesti ymmärtää miten olen ns.hylännyt lapseni. Lapsilla on mitä parhain isä ja isällään aivan ihana uusi perhe ja lapsilla on hyvä olla siellä kodissa myös. Koen että nykyinen tapaamisjärjestely on tällä hetkellä hyvä ja pitkän välimatkan vuoksi ei vuoroviikoin edes onnistuisi. Mutta tämä on monesti melkoista selittelyä muille. Mutta onneksi sitä itse tiedetään mikä tilanne on lapsille paras ja että yhtä rakastavia ja hyviä äitejä ja isiä me etä-vanhemmat olemme myös.
Pitää vain rohkeasti sanoa miten asiat on. Ja itse tiedämme, että meidän perheellä on hyvä näin. Tuo inhottavuuden tunne kun joutuu selittelemään kertoo siitä, että yleinen mielipide on vielä etä-äitejä vastaan ja me tiedämme sen. Hyvin samanlaisia ajatuksia sinulle kuin minullakin. Tsemppiä teille ja ihanaa kesän loppua!
Rakas mammaryhmämme Helka ❤ ilman sinua ryhmämme ei olisi sama.. Siksi kai perääsi huutelenkin. Mutta ymmärrän nyt paremmin miksi haluat välillä vetäytyä ja olla taustalla, sinulla on tietenkin täysi oikeus siihen. Tee mikä parhaalta tuntuu, mutta muista, että olet etäisellä viikollakin ”meijän Helka” ja aina yhtä tärkeä vaikka kuulumiset ei silloin olekaan lapsipainotteisia.
Kiitos ihana Kati <3 koetan panostaa ja etäviikoillakin kirjoitella enemmän. Olette ihania!