Etä-Äiti

Lapsuudessa heikoksi kasvanut itsetunto seuraa aikuisikään asti ja vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin

Teksti: Helka Belt

Tosiasia on, että aikuisilla on valta lapsen itsetuntoon. Hyvässä ja pahassa.

Se voi kasvaa ja vahvistua, tai hajota ja jäädä kasvamatta, ja sisäinen lapsi lapsen sisällä kyyristyy piiloon. Tuloksena on itseensä luottamaton aikuinen. Ennen kuin tiesin mitään eroseminaarista tai sen opetuksista, olin hoksannut tämän jo itse.

Vaikeimman kautta.

”Olen huono ja minusta ei ole mihinkään.” ”Kunpa minusta tykättäisiin kotona.” ”En ole ikinä yhtä hyvä kuin muut.” ”Kukaan ei varmasti halua minua koskaan.” Näitä lauseita voisi vielä kirjoittaa paljon lisää. Ne ovat ajatuksia nuoren Helka-lapsen mielessä. Alaikäisen tytön, joka koki olevansa liian huono. Huono kenellekään. Häntä ei arvostettu sellaisena kuin hän oli. Ei yhteisössä eikä muuallakaan. Kun hän oli vähän pikkuisen liian erilainen. Pikkuisen liian omapäinen. Pikkuisen liian huono. Huonompi kuin siskot. Niin hän tunsi.

Sanonta, että lapsuutemme vaikuttaa koko elämäämme, pitää enemmän paikkansa kuin uskommekaan.

Helka-tytöstä kasvoi aikuinen, mutta ajatukset jäivät. Eivät ne mihinkään lähteneet.  Huonon tytön syndrooma pitää minusta kiinni ja sitä on vaikea saada muuttumaan. Sanonta, että lapsuutemme vaikuttaa koko elämäämme, pitää enemmän paikkansa kuin uskommekaan. Toinen sanonta pitää myös paikkansa: on helpompi kasvattaa muihin ja elämään luottavainen aikuinen kuin jälkeenpäin yrittää parantaa traumatisoitunutta ja huonon itsetunnon omaavaa sisäistä lasta.

Tämän kun aikuiset ymmärtäväisivätkin.

Alistuja-lapsi usein etsii suhteita, joissa voi alistua. Tämän voin allekirjoittaa. Toki eihän sitä siinä tilanteessa tajua. Mutta jälkeenpäin kyllä.

Ulkopuolisten ihmetykseksi aloitin vuosia sitten parisuhteen, jossa voimasuhteet olivat täysin vinksallaan. Minua alistettiin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mies ei ollut mitään sellaista, jota aiemmin minulla oli ollut. Ei arvomaailmaltaan, ulkonäöltään kuin käytökseltäänkään.

Huonon tytön on helppo mennä tuollaiseen suhteeseen. Saa jälleen palata niihin ajatusmalleihin, jotka ovat tiukasti häneen juurtuneet lapsuudessa. Kerran tiukassa alistussuhteessa elänyt on kotonaan uudessa vastaavassa. Tietää, miten toimia. Se tuntuu hyvältä, koska se on tuttua. Hän ei ymmärrä, että ansaitsee parempaa, koska itsetunto on niin matalalla. Sisäinen puhe on negatiivista ja sisäinen lapsi piilossa huonon itsetuntemuksen ja -tunnon alla.

Kerran tiukassa alistussuhteessa elänyt on kotonaan uudessa vastaavassa. Tietää, miten toimia.

Niin sanotussa tavallisessa, tasavertaisessa parisuhteessa huonon tytön syndroomainen tuntee olonsa tukalaksi. Kun eihän hän ole hyvä, ei häntä voida arvostaa ja itsensä ala-arvoistaminen ei toimi. Olo tuntuu vaikealle, kun ei tiedä, miten oikein olla.

Tämä kaikki soveltuu myös muihin sopeutumiskäyttäytymismalleihin. Minkä nuorena oppii, sen aikuisena siirtää parisuhteeseen.

Lapsuuden kokemukset vaikuttavat paljon aikuisuuteemme.

On vaikea muuttaa ajatusrakenteita itseään suojelevaan ja kunnoittavaan. Se voi vaatia terapiaa ja vuosien ajatustyötä.

Itsensä vähättely ja huono itsearvostus ja itsetunto vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiini. Monesti kuulen ystävieni kysyvän, miksi arvostan itseäni niin vähän.

Lapsuuden kokemukset lisättynä kokemuksella alistavasta parisuhteesta vaikuttavat käyttäytymismalleihini valtavan paljon. Niistä on vaikea päästä eroon tai muuttaa ajatteluaan saati tekojaan. Nyt, kun asian on tiedostanut, ymmärtää taustalla toimivat mekanismit ja osaan analysoida omaa käyttäytymistäni paremmin, on tilanne mennyt parempaan suuntaan.

Osaan jo ajatella itseäni arvokkaana ja rakkauden arvoisena ihmisenä.

Kokonaan lapsuudessa opittuja käyttäytymismekanismeja emme ehkä voi muuttaa, mutta niiden ei tarvitse antaa ohjata elämäämme. Siihen ei tarvitse jäädä rypemään. Itsetuntoa voi vahvistaa ja kasvattaa.

Osaan jo ajatella itseäni arvokkaana ja rakkauden arvoisena ihmisenä.

Kovaa työtä se tietenkin vaatii. Edelleen nousevat ajatukset päähäni, kuten ei kukaan minun kanssani kuitenkaan halua olla, minuun ei kukaan rakastu, olen huonompi kuin muut. Kun näistä ajatuksista saa heti tuoreeltaan kiinni, voi niihin vaikuttaa ja kääntää negatiivista itsepuhetta armollisempaan suuntaan. On opetettava sisäiselle lapselle rakkaudellisesti, että on arvokas. Hän riittää.

Lue myös:
Huijarisyndroomassa sisäinen ääni sanoo, että olen ihan paska
Voinko antaa äidilleni ikinä anteeksi?

Terveisin, Helka

Lue myös

X