Lastensuojeluilmoitus olisi ollut perheellemme tärkeä apu
Lastensuojeluilmoituksen eli lasun tekeminen suojelee lasta eikä johda automaattisesti esimerkiksi huoltajuuden menettämiseen tai lapsen sijoittamiseen muualle. Lasun tekeminen kertoo huolesta, jota sen tekijä tuntee lapsen hyvinvoinnista. Lapsen asuinolosuhteissa voi olla huomattavia puutteita, huolenpito riittämätöntä, lapsi voi olla väkivallan uhan alaisena tai huoltaja voi niin huonosti, että se vaikuttaa jo lapsenkin elämiseen.
Lasulla osoitetaan huolta, eikä se ole rangaistus kenellekään eikä sitä saa käyttää aseena aikuisten välisissä riidoissa.
Lasulla osoitetaan huolta, eikä se ole rangaistus kenellekään eikä sitä saa käyttää aseena aikuisten välisissä riidoissa. Lasun voi tehdä itsekin omasta perheestään, jos kokee sen tarpeelliseksi. Silloin osoittaa huolta siitä, että perheen sisällä on jokin huonosti, eikä itse pysty omin avuin tilannetta kohentamaan.
Lasun voi tehdä ja se pitää tehdä myös lasta kohtaan kohdistuvasta väkivallan tai pahointipitelyn UHKASTAKIN. Mitään ei tarvitse tai saakaan tapahtua ennen ilmoituksen tekemistä, vaan lasulla voidaan nimenomaan ennaltaehkäistä pahimman tapahtuminen. Ammattilaiset osaavat sitten kyllä arvioida, onko uhka todellinen ja mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä.
Lähteenä käytetty: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Olisipa meistä tehty lasu
Miksi ihmeessä sanon näin?
Olen miettinyt tätä viime aikoina monta kertaa.
Se olisi voinut ennaltaehkäistä paljon. Olen kertonut tilanteesta, joka johti lapseni muuttamiseen isänsä luokse. Jos tätä muuttoa ei olisi tapahtunut, olisi hän voinut olla hyvinkin tilanteessa, jossa hänen hyvinvointinsa olisi vaarantunut.
Olin itse todella huonossa kunnossa henkisesti vaikean parisuhteen takia. Mielenterveyteni heikkeni ja aloin masentumaan. Parisuhde oli epävakaa ja riitaisa, ilmeni räikeää henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhka alkoi tuntumaan todelliselta. Tässä tilanteessa en enää ollut kykeneväinen hoitamaan lastani siinä määrin kuin olisi pitänyt. Lapseni ja minunkin hyvinvoinnin kannalta olisi ollut ehdottoman tärkeää päästä hoitamaan oma mielenterveyteni kuntoon ammattiavun kanssa, jättää tuhoisa parisuhde taakseni ja keskittyä hoitamaan itseäni ja lastani.
Silti aina palasin suhteeseeni takaisin eroyritystenkin jälkeen, kuten on hyvin tavallista suhteessa narsistin kanssa. Läheisilleni oli ilmiselvää, että voin todella huonosti, alkoholin käyttöni lisääntyi ja olin itsetuhoinen. En huolehtinut pojastani enää niin hyvin kuin olisi pitänyt.
Lapsen hyvinvoinnin olisi pitänyt olla minun päähuoleni. Voimavarani eivät kuitenkaan riittäneet enää, valitettavasti. Jos meistä olisi tehty lasu kenen tahansa toimesta, olisi se kyllä herättänyt minut kertaheitolla tilanteemme mahdottomuuteen. Siihen, miten vahingoitin itseäni, suhdettani poikaani sekä poikani oikeutta rauhalliseen ja vakaaseen kasvuympäristöön. En syytä tietenkään ketään, ettei lasua meistä tehty, mutta se olisi oikeasti auttanut meidän tilanteessamme. Ja auttanut varsinkin poikaani.
Jos olisin tiennyt tämän mahdollisuuden, olisin tehnyt lasun ja heti meistä itsestämme.
En tuolloin ollut tietoinen, että lasun voi tehdä myös omasta perheestään. Jos olisin tiennyt tämän mahdollisuuden, olisin tehnyt lasun ja heti meistä itsestämme. Koska itselläni ei ollut voimia tai keinoja muuttaa tilannetta, olisi ammattiavun tuleminen elämäämme mukaan auttanut varmasti paljon. Olisi ollut pakko muuttaa elämä parempaan. Tiedostin kyllä koko ajan, että minun pitäisi tehdä jotain, mutta aina silti palasin vanhoihin, huonoihin tapoihini.
Lasun tekeminen olisi ollut minun hätähuutoni: auttakaa lastani, kun en itse jaksa enää!
Älä epäröi pyytää apua – vaikka sitten lastensuojeluilmoituksen muodossa
Onnemme oli, että poikani isä on vastuullinen. Poika pääsi hänen luokseen asumaan ja lapseni oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ilman vaaratekijöitä tai uhkaavia ihmisiä toteutui. Olisi ennaltaehkäissyt paljon, jos tämä olisi tapahtunut aiemmin tai olisin saanut muutettua tilanteen ajoissa esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kanssa niin, että olisin voinut hoitaa itse lastani hänen lähihuoltajanaan.
Tuo aika on todella surullinen ajanjakso elämässäni ja ainoita asioita, joita kadun syvästi. Olisin todella kaivannut apua, mutten sitä itse silloin osannut pyytää.
Ei ole heikkoutta miettiä tällaista vaihtoehtoa, vaan se osoittaa, että lapsen hyvinvointi on vanhemmalle tärkeää.
Jos sinulla on vastaava tilanne, pelkäät lapsesi turvallisuuden puolesta tai lapsesi asuu paikassa, jossa hänen oikeutensa eivät toteudu, älä epäröi tehdä lastensuojeluilmoitusta. Se on vain ja ainoastaan olemassa siksi, että sillä halutaan turvata lapsen onnellinen ja turvallinen lapsuus. Monet vanhemmat ovat tehneet perheestään lasun mm. mielenterveytensä heikkenemisen tai esimerkiksi alkoholin käyttönsä takia. Ei ole heikkoutta miettiä tällaista vaihtoehtoa, vaan se osoittaa, että lapsen hyvinvointi on vanhemmalle tärkeää.
Lapsen oikeudet tulee turvata, aina!
Lue myös Tosielämän kotileikkejä- blogistin kirjoitus lastensuojeluilmoituksesta, joka tehtiin aseena toista vastaan. Lasua ei ikinä saa käyttää rangaistuksena toiselle, ja blogisti kirjoittaa tästä ansiokkaasti.
Terveisin, Etä-äiti
Seuraathan jo Facebook-sivujani?
Kommentit
Kirjoitat todella tärkeästä aiheesta, jälleen kerran. Toivon, että olisin itsekin raskaimpina vauvavuosina ymmärtänyt tämän mahdollisuuden. Tekstisi voi auttaa monia vanhempia, jotka ovat tällä hetkellä avun tarpeessa. Hieno teksti.
Kommentit
Lasu. Tuo tunteita herättävä aihe. En enää ikinä menisi ilman nauhotinta ja ulkopuolista henkilöä lasupalveriin. Minulla oli lapsena tosi pahaa koulukiusaamista ja vaikka vamhempani yrittivät vaikka mitä konsteja se ei loppunut. Kiusaamista tuli sekä opettajien ja oppilaiden taholta. Opettajat ilmoittivat koulunumeroni (vaikka minulla todettiin hahmotushäiriö, jonka vuoksi oppiminen oli hitaampaa ja heikompaa kuin muilta) sossuille. He epäilivät, että huonot koulunumeroni johtuivat huonoista kotioloista. Kun menimme lasupalveriin ja kerroin kuinka koulussa on vaikeaa ja saamme äitin kanssa tehdä läksyjä minta tuntia, koska opettajat antavat lisäläksyjä minulle, kun olen niin huono. Lisäksiminua lyödään, potkitaan, haukutaan, tönitään ja pelotellaan oppilaiden taholta. Sossut sivuuttivat sen ja jankkasivat vain onko kodissa minkälaisia ongelmia, että käyttääkö isäsi väkivaltaa sinua kohtaan ja käyttääkö vanhempasi alkoholia jne. Siitä alkoi loputtomalta tuntuva piina. Joka viikko siell piti käydä ja ne joka kerta yrittivät saada minut uskomaan, että koulussa ei sellaista tapahdu vaan sekoitat tapahtumat kotiin. Tämä alkoi 11 vuotiaana ja loppui kun yritin itsemurhaa 16-vuotiaana ja silloin en enää jaksanut taistella heidän aikeitansa vastaan ja suostuin perhekotiin. He yrittivät saada minua 150km päähän kaikista kavereista, poikaystävästäni, sukukaisista sekä koulustani. Nykyään se paikka on lopetettu. He väittivät syyksi, ettei muualla ole vapaita paikkoja. Vamhemmilleni ne sanpovat ettei kys. Paikassa missä minun kouluni oli, ollut perhekotia vain lastenkoti. Kaverilleni joka tunsi perhekodin omistajan he sanoivat, ettei siellä ole vapaata. Selvisi ettei kys. Paikkakunnalta ollut edes soitettu paikkaan. Lopulta ystäväni, vanhempani ja vaikutusvaltainen nuoriso-ohjaaja saivat sossut soittamaan kys. Perhekotiin. Sieltä vastattiin ja pääsin tutustumiskäynnille. Vaikka sossut olivat sitä vastaan ei löytynyt perusteluja niksei minua voitu sinne laittaa. Osaston työntekijät, aikuinen ystäväni, vanhempani ka nuoriso-ohjaaja painostivat kovasti sossuja sanomaan asiallisen syyn jos minua ei sinne voi sijoittaa. Heillä ei ollut enää mitään syytä kun valheelliset syyt jotka oli jo paljastunut valheiksi. Sain viettää tosi hyvät kaksi vuotta. Näin aikuisiällä olen myös tutkituttanut itseni ja saanut diagnoosin adhd. En tiedä olisiko se helpottanut lapsuudessa muita asia kun omaa oloa. Mutta asiat meni näin. Tyttäreni synnyttyä minusta on tehty lasuja, lapseni isä on väittänyt minua väkivaltaiseksi lastani kohtaan, väittänyt minun olevani päihteissä vaikken ole ollut. Kun lapseni on minun luona saan nykyään olla kokoajan varuillani saanko soittoa päivystävältä sosiaalihuollosta. He ovat väittäneet minun olevan niin itsetuhoinen, että aion tappaa itseni lapseni nähden. Kaikki tämä on ollut valetta. Nykyään etävanhempana kun lapsen isä yrittää etten saisi nähdä lastani enää, en pääse enää edes näyttämään sossuille, ettei tilanne ole se mitä hän väittää. Lasuja tulee vain hänen perheeltään. Kukaan omasta lähipiiristäni ei ole osoittanut huolta. Lapsi on otettu muutamaksi tunniksi huostaan siksi aikaa että isä tulee hakemaan, koska sossut ovat sanoneet ettei tunne minua ja jos lähivanhempi sanoo, että saatan kohdella lastani väkivaltaisesti kun he lähtevät niin heidän on otettava asia vakavasti ja otettava lapsi huostaan. En pidä sitä sossujen syynä, mutta jos lapsuudessa olisi ollut paremmat kokemukset en ehkä menisi paniikkiin kun näenkään sossun. Lisäksi lasuilla on helppo ihmisten kiusata. Mielummin neuvolasta pitäisi tarjota enemmän ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta.
Nykyään sosiaalihuoltolaki oikeuttaa perheet saamaan ennaltaehkäisevää tukea, kuten kotipalvelua ilman lastensuojelun asiakkuuttakin:-) Kunnat eivät kuitenkaan ole pystyneet vastaamaan näihin tarpeisiin, ja asioita siirretään lasulle, vaikka ne eivät sinne välttämättä kuuluisi. Kohtaan vertaistukitoiminnassa perheitä, joissa on erityislapsia. Liian monella ovat tutkimukset ja kuntoutukset viivästyneet, ja perhe on tämän vuoksi lasun asiakkaana. Lasu ei voi kuitenkaan korvata terveydenhuollon palveluita. Yhteiskunnan pitää ensisijaisesti hoitaa peruspalvelut kuntoon. Ylikuormittunut lastensuojelu on myös alttiimpi tekemään virhearviointeja, kun asiakkaita on paljon, eikä asioihin ei ole välttämättä aikaa perehtyä kunnolla.
En voi olla pohtimatta sitä dttä miksi jätit lapsesi sinne kieroutuneen ihmisen luokse kun tiedät millaiseen aivopesuun isä pystyy..
Moikka. Siis lapseni isä ei ole minun tapauksessani tämä henkilö, joka aiheutti ongelmat, vaan silloinen parisuhteeni!
Onpa ihana lukea tällaisesta näkökulmasta kirjotettu teksti. Itse lastensuojelun perhekuntoutuksen parissa työskentelevänä tosiaan pyritään aina lapsen parhaaseen ja vanhempien kanssa yhdessä pohditaan ja työskennellään, jotta perheen tilanne muuttuisi parempaan suuntaan. Ja täydellistä ei vaadita vaan riittävää vanhemmuuttaa 🙂 Ja lastensuojelu ei kenenkään huoltajuutta vie ja kodin ulkopuolellekin sijoittaminen on ihan äärimmäinen keino. Valitettavasti vain nämä äärimmäiset toimenpiteet usein ovat niitä, jotka tulevat suuren yleisön tietoon. Joten kiitos tästä positiivisesta näkökulmasta! 🙂
Kannattaa lukea esim kirja ”135 päivää” niin saat kuvan, miten hyvin Suomessa ”lastensuojeluilmoitus suojelee lasta”.
Ei ole ihme, että lastensuojelussa esiintyy tällaista sekoilua, sillä järjestelmästä löytyy ällistyttäviä eturistiriitoja, esimerkiksi yhden lapsen pitäminen huostaanotettuna laitoksessa voi maksaa 100 000 euroa vuodessa. Sitten lastensuojelutarpeen arviointi voidaan antaa saman firman tehtäväksi joka sitten saa tämän 100 000 euroa vuodessa mikäli lapsi otetaan heille huostaan.
Lisäksi esimerkiksi huostaanotot maksaa valtio kun taas muut lastensuojelun muut tukitoimet maksaa kunta, joten kunnillakin on motiivi saada lapset huostaan jotta kunnan ei tarvitsisi käyttää rahaa vähäisempiin tukitoimiin.
Ja nyt sitten sossut kinuavat lisää rahaa tämän typeryyden ylläpitoon suoltamalla kaikenlaista propagandaa siitä miten rahat eivät riitä ja kohta tapahtuu jotain kamalaa.
Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että kyllä lastensuojelu aiheuttaa kaikenlaista vahinkoa myös itse.
Esimerkiksi paljon julkisuudessa ollut Eerika olisi todennäköisesti yhä elossa, mikäli lastensuojelu olisi vain jättänyt hänet rauhaan. Eerikahan siirrettiin äidiltään isänsä luokse asumaan sen takia, että sekopää naapuri teki äidistä lastensuojeluilmoituksen. Tämä on kuvattu Maria Syvälän kirjassa ”Hukassa Huostassa” joka kannattaa myös lukea.
Kirjoitat todella tärkeästä aiheesta, jälleen kerran. Toivon, että olisin itsekin raskaimpina vauvavuosina ymmärtänyt tämän mahdollisuuden. Tekstisi voi auttaa monia vanhempia, jotka ovat tällä hetkellä avun tarpeessa. Hieno teksti.