Meillä lapsi siirtyy kodista toiseen sopimuksen mukaisesti, vaikka olisi kipeänä
Tuli meidän kesäisestä oksennustautiepisodista puhetta muutamien erovanhempien kanssa ja keskustelu siirtyi siihen, menevätkö lapset toisen vanhempansa luokse sopimuksen mukaisesti, vaikka olisivat kipeänä.
Olen tottunut siihen, ettei lapsen sairastelu estä sitä, että lapsi siirtyy sopimuksen mukaisesti kodista toiseen.
Minulle kysymys tuli vähän jopa yllätyksenä, koska lapseni ovat tulleet ja menneet kotiensa väliä sopimuksen mukaisesti sairastumisesta huolimatta. Myös asuessani kuopukseni isän kanssa hänen lapsensa tulivat meille sopimuksen mukaan olivat terveitä tai eivät. Ehkä olen tottunut siihen, ettei lapsen sairastelu estä sitä, että lapsi siirtyy sopimuksen mukaisesti kodista toiseen. Ainoa kerta, kun pyysin, etteivät hänen lapsensa olisi tulleet luoksemme oli, kun kuopukseni oli vastasyntynyt ja isommat lapset olivat vatsataudissa.
Tämä on varmasti hyvin perhe- ja sopimuskohtaista. Ymmärrän hyvin, jos perheessä on pieni vauva, ettei halua häntä sairastuttaa tieten tahtoen. Toinen kysymys taas on, kuinka siellä toisessa päässä suhtaudutaan asiaan? Pitäisikö omat suunnitelmat muuttaa entisen puolison uuden lapsen takia? Jos lapsi on sairaana, tarvitseeko kuitenkaan omia aikatauluja ja sovittua tapaamisjärjestelyä muuttaa sen takia?
Jos lapsi on sairaana, tarvitseeko omia aikatauluja ja sovittua tapaamisjärjestelyä muuttaa sen takia? Minusta ei.
Minun mielestäni lähtökohtaisesti ei. Tietenkin on otettava paljon asioita huomioon: jos lapsen toinen koti on kaukana ja hän joutuisi matkustamaan pitkiäkin matkoja, ei olisi lapselle varmastikaan kiva siirtyä kodista toiseen kipeänä. Ja riippuuhan se sairaudestakin. Oksentelevaa lasta en lähtisi kuskaamaan mihinkään eikä se varmasti lapsestakaan olisi kovinkaan miellyttävää. Kuumeisen lapsen taas voi minun mielestäni autolla hyvinkin tuoda toiseen kotiinsa.
On myös yksi puoli asiasta, jonka haluan tuoda esille. Etä-äitinä olen usein tilanteessa, että lapsi on isänsä luona kipeänä, ja en voi häntä hoitaa. Huoli ja ikävä ovat tuolloin valtavia. Jos hän on luonani kipeänä, lähes iloitsen siitä – että saan hoitaa häntä ja olla hänelle läsnä.
Siksi ehkä puollan lapsen siirtymistä kodista toiseen kipeänäkin, koska lapselle on tärkeää saada molempien vanhempien hoivaa ja huolenpitoa – mutta myös vanhemmalle oman lapsen hoitaminen voi olla äärimmäisen tärkeää. Se lähentää suhdetta eri tavalla kuin ns. tavallinen arki.
Miksi vuoroviikkolapseni ei voi mennä isänsä luokse kuumeessa tai kipeänä?
En ymmärrä, miksi vuoroviikkolapseni ei voi mennä isänsä luokse kuumeessa tai kipeänä. En näe, että hän siitä kärsisi. Emme kovinkaan helposti muuta tapaamisjärjestelyjämme, ja meillä ei lapsen sairauskaan ole muuttanut niitä kuin hyvin äärimmäisissä ja harvoissa tapauksissa.
Lue myös: Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Miten teillä toimitaan, siirtyykö lapsi kipeänäkin toiseen kotiinsa suunnitellun mukaisesti?
Terveisin, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Meillä on päädytty siihen ettei sairasta lasta siirrellä kotien välillä vaan annetaan lapsen sairastaa siinä osoitteessa missä sattuu olemaan,vaikka asutaan samassa kaupungissa. Ei olla koettu,ainakaan vielä, että omat tai toisen vanhemman suunnitelmat menisi yhdestä tai kahdesta lisäpäivästä lapsen kanssa pilalle tai omia suunnitelmia joutuisi muuttamaan kohtuuttomasti. Toki, tähän vaikuttaa myös varmasti lasten ikä ja vanhempien työt osaltaan ja voi olla,että tulee tilanne jolloin toisen vanhemman oikeus hoitaa lasta kotona se kolme päivää ei riitä vaan lapsi sairastaa pidempään,tällöin tietenkin kodin vaihto on pakko tehdä kipeän lapsen hoidon järjestämiseksi.
Meillä on jo isommat lapset, usein tahtovat itsekin pysyä siellä missä ovat ja tehdä kodin vaihdon tervehtyneenä.
Kommentit
Mietitäänpä asiaa näin päin. Olet parisuhteessa ja asut miehen kanssa yhdessä. Miehen kipeä lapsi tulee teille suunnitellusti. Tartuttaa sinut, miehesi ja lapsesi. Jäät palkattomasti pois töistä lasten sairauksien vuoksi. Olisiko asia sinulle ok? Että yhden sairastuneen kodin lisäksi olisikin kaksi, kolme tai neljä sairastunutta kotia? Tämä silloin kun omat sairastuneet lapsesi menevät suunnitellusti sairastamaan taas omille iseilleen..?
Minä en halua että lapset ajattelevat KOSKAAN etteivät olisi tervetulleita kotiinsa. He ovat aina tervetulleita molempiin koteihinsa.
(Vastasyntynyt vauva on varmasti ainoa syy, jonka voisin niellä ettei sairaana lapsi saisi omaan kotiinsa tulla. Mutta se aika on hyvin marginaalinen näiden kaikkien vuosien aikana.)
Koululaiset ovat siis aina vaihtaneet kipeänä kotia, mutta jos he itse eivät haluaisi, ei olisi meidän puolesta pakko. Mutta ikinä eivät ole edes sen suuntaista vihjanneet.
Eli se että aina vaihtavat kipeälläkin, ei tarkoita että ajatellaan vain aikuisten näkökulmaa.
Ja missä raja menee?
Toinen perhe haluaa lapset kotiin sovittuna päivänä ja sit jonkun räkäisen kuumeen vuoksi lasta ei annetakaan, vaikkei lapsella itsellään olisi mitään vaihtoa vastaan.
Meillä kun on se tilanne, että konflikteja tulee siitä kuka SAA olla lasten kanssa eikä että kuka JOUTUU.
Meillä siirtyvät kipeänäkin suunnitelman mukaan. Kodeilla välimatkaa n. kilometri, joten pidempään joutuvat autossa istumaan lääkärikäynnin vuoksi.
Toisaalta meillä myös joustetaan: saatan ottaa kipeät lapset päivää aikaisemmin, jos exällä on tärkeä työreissu tai toisin päin. Parempi mielestäni niin, kuin tilata joku tuntematon hoitaja, kun tukijoukkoja ei juurikaan ole.
Mä suhtaudun ristiriitaisesti asiaan. Jos kummankin kodin pitäisi olla KOTI, on musta tympeä viesti lapselle, että ”ai oot sairastunu, no sit et oo tervetullut tänne, ku meillä on tää vauva täällä.” Ymmärrän, ettei vauvaa haluta tartuttaa, itsekin olen hoitanut sairastelevia vauvoja ja se on raskasta sekä vauvalle että vanhemmalle, mutta esim. ydinperheessä se on niin, että jos isompi sisarus vaikka päiväkodista saa taudin itselleen, niin kyllä lapsi kotona hoidetaan. En ymmärrä, miksi uusperheen yhteinen vauva olisi jotenkin tärkeämmässä asemassa saamaan hoivaa ja huolenpitoa, kuin jo olemassaoleva (toisen vanhemman) lapsi?
TOISAALTA en tiedä onko sairaana paikasta toiseen kuskaaminen sekään lapsen edun mukaista. Tämä riippuu tietysti sairaudesta; jos lapsi voisi mennä päikkyyn/kouluun, hän voi helposti kyllä vaihtaa kotia, mutta jos lapsi on niin voipunut, ettei leikkiäkään jaksa, musta lapsen etu on silloin lepo, eikä autossa istuminen ja paikanvaihtaminen kaikkine säätämisineen.
Musta keskiössä olisi lapsen kuuleminen!
Tai sit voisi naapurusyhteisön kanssa perustaa sairastuvan, jonne yhteisön sairaat yksilöt voitaisi toimittaa sairastamaan. Heille toimitettaisi ravintoa ja yhteisöstä valittaisiin joku hyväkuntoinen henkilö (asianmukaisesti suojautuneena) käymään välillä tuvassa mittaamassa kuumetta ja seuraamassa sairaiden yleisvointia. Eivätpähän mokomat häiritsisi terveiden elämää.
Kiitos todella hyvästä kommentista, tosi hyvin pohdittu. Tuo on muuten hyvä pointti, miten lapsi kokee, että anteeksi, että olen kipeä, en siis saa tulla kotiini..
Minä olen myös miettinyt tuota lapsen kuulemista. Nuorempi on aina sanonut, että ei haittaa siirtyä, tosin on sen verran pieni, ettei osaa ihan omaa mielipidettään varmasti edes hahmottaa, mutta mielellään menee kodista toiseen. Ei kyllä ole tosi kipeä edes ollut. En tietenkään tosi kipeää lasta alkaisi siirtelemäänkään, mutta tässä puhun ennen kaikkea ns. tavallisista jutuista, miksi esim päiväkodista ollaan poissa.
Hyviä pohdintoja, kiitos.
Omasta tilanteesta käsin voin vastata tähän niin että on sinällään turha vetää tähän taas sitä miten ydinperheessä toimitaan. Uusperhekuviot on niin eri homma jota ei voi hirveästi tietää ennekuin sen itse kokee.
Meillä lasten siirtyminen on muutenkin niin epäsäännönmukaista ettei sairastuminen ole mikään erityinen syy muuttaa suunnitelmaa.
Ja joo toki sairaan vauvan hoitaminen on raskasta mutta tämä ei todellakaan ole se syy mikä itselläni oli etusijalla vaan se puhdas fakta että nuhaa rankemmat sairaudet voivat olla pahimmassa tapauksessa jopa hengenvaarallisia esim. keskosena syntyneelle tai muutenkin pienelle vauvalle. Isot kouluikäiset yleensä selviävät näistä paremmin. Joten en näe mitään logiikkaa ottaa riskiä sairastumisesta.
Tokikaan niille isommille lapsille ei sanota että ”ette ole tervetulleita koska olette tautia hyi” vaan ihan voi selittää kuten yllä.
Mutta jokainen perhe tavallaan ja en lähtisi noin kärkkäästi tuomitsemaan. Somessa ei tule avattua niitä kaikkia tekijöitä juuria myöten.
Tässä mennään selvästi vanhempien ehdoilla, itsellä jotenkin ajatus siitä, että se sairastava lapsi olisi ykkönen ja saisi levätä. Mutta minäminäminäminäminäminäminäeikäkukaanmuu lauloi eräskin bändi.
Kylläpä kirjoituksessa ja kommenteissa mennään oma (aikuisen) napa edellä. Lasten etu a) yleensä hortoilla asunnosta toiseen b) tehdä sitä kipeänä koska lapsen vanhemmalla on huono omatunto kun on lapsensa alunperin tällaiseen tilanteeseen laittanut ? Kyllä on maailma mennyt omituiseksi ja lapset raukat siinä keskellä.
Meillä jäädään sinne missä sairastutaan jos on jotain nuhaa kummempaa. Ei olla nähty järkevänä tartuttaa mahdollisesti kaikkia, sen hetken lähivanhempi on jo saanut tartunnan jos on saadakseen. Meillä on vauva ja häntä pyritään suojaamaan turhilta tartunnoilta.
Tilanne selkiytyi sen jälkeen kun lasten äiti jätti jatkuvasti kertomatta oleellisia faktoja kulloinkin meneillään olevasta sairaudesta ja yritti ujuttaa meille esim. norotartunnan saaneet lapset, vauva oli tällöin 5kk eli joo kiitos ei. Vastaavia tapauksia oli useampikin.
Pitääkö omia suunnitelmia muuttaa (OMAN) sairaan lapsen takia? Tai entisen puolison vauvan takia?
Käännetäänpä asetelma toisinpäin: pitääkö hoitaa puolisonsa lasta oman ja vauvansa terveyden uhalla. Pitääkö muuttaa omat ja vauvansa suunnitelmat oksentavan bonuksen tähden. Kuitenkin, jos isän kodissa on bonusäiti lapsen kanssa kotona se menee niin, että sen sairaan lapsen hoitaa se bonusäiti eikä isä jää pois töistä. Työnantajakin katsoo usein (virheellisesti) että kotonahan on aikuinen joka voi sairaan lapsen hoitaa. Toisinsanoen meneekö biologisen vanhemman lapsivapaa eron jälkeen syntyneen pienen lapsen terveyden edelle?
Mielestäni lapsi voi kipeänä siirtyä silloin, jos voisi mennä vaikka kaverillekin, esim nuha, yskä. Mutta en näe järkeä laittaa kipeää lasta siirtymään edes kilometriä tartuttamaan muita, jos asiaan ei ole pakollista syytä. Ja jos ydinperheen lapsi on esim oksennustaudissa uuden vauvan juuri tullessa kotiin, itse pyrkisin siihen, että vauvan kanss mentäisiin vaikka mummulaan aluksi. Oksennnustauti kun on aika hankala yhdistelmä kun harjoitellaan imetystä.
Aina on vaihdettu kotia sairaudesta huolimatta sovittuna päivänä.
Vaihdot normaalisti itsenäisesti koulusta mutta sairaana sit jo aamupäivällä/puoliltapäivin ja jonkun vanhemman kyydillä.
Kun odotin vauvaa ja isoilla oli rokko, kysyi lasten äiti että vaihdetaanko normaalisti vai vasta sairastelun jälkeen. Halusin kuitenkin lapset meille ihan sovitusti ja ajattelin että oli toki kohteliaasti kysytty. Menojen yms. vuoksi on kyllä lukuisia kertoja vaihdettu rytmiä, eli halua joustaa löytyy mukavasti.
Mutta olen samaa mieltä että molemmissa kodeissa halutaan hoivata sitä kipeää murua.
Jos lapsi on sairaana, tarvitseeko omia aikatauluja ja sovittua tapaamisjärjestelyä muuttaa sen takia? Minusta ei.
Vastaus tähän kysymykseen… ydinperheissä todellakin perutaan tapaamisia ja suunnitelmia lapsen sairastumisen vuoksi. Joka kerta jompi kumpi peruu. Kuulostaa sille, että uusperheessä elämä on paljon itsekkäämpää.
Nyt täytyy kyllä sanoa, ettet tiedä mistä puhut. Erään kerran eräs uusperheilijä sanoikin ettei ydinperhevanhempi tiedä paskaakaan uusperheestä. En minä siis sanonut, mutta voin ehkä samaistua. Uusperheessä on enemmän kuin ne kaksi vanhempaa ja yhteiset lapset. On uusi puoliso ja kenties hänellä omia lapsia. Jos uusperhe on sopinut menevänsä vaikkapa lomalle kahdestaan, kummankin omat lapset menossa toisille vanhemmilleen. Jos yhteinen lapsi on sairaana ja voi siirtyä, miksi ei siirtyisi? Pitäisikö uuden puolisonkin perua omat menonsa, omat lapsenhoitokuvionsa jne koska toinen lähi ei ota omaa sairasta lastaan hoitoon? Lapsi ei minusta kärsi sairaana toiseen omaan kotiin menemisestä? Riippuu toki sairaudesta mutta näin näissä yleisissä kipeänäolosyissä.
Uusperhe on monimutkainen kokonaisuus, jossa hoidetaan toisen lapsia, sumpiltaan aikatauluja pitää ottaa huomioon puolison eksänkin asioita. siinä on itsekkyys kuule aika kaukana.
Meillä on päädytty siihen ettei sairasta lasta siirrellä kotien välillä vaan annetaan lapsen sairastaa siinä osoitteessa missä sattuu olemaan,vaikka asutaan samassa kaupungissa. Ei olla koettu,ainakaan vielä, että omat tai toisen vanhemman suunnitelmat menisi yhdestä tai kahdesta lisäpäivästä lapsen kanssa pilalle tai omia suunnitelmia joutuisi muuttamaan kohtuuttomasti. Toki, tähän vaikuttaa myös varmasti lasten ikä ja vanhempien työt osaltaan ja voi olla,että tulee tilanne jolloin toisen vanhemman oikeus hoitaa lasta kotona se kolme päivää ei riitä vaan lapsi sairastaa pidempään,tällöin tietenkin kodin vaihto on pakko tehdä kipeän lapsen hoidon järjestämiseksi.
Meillä on jo isommat lapset, usein tahtovat itsekin pysyä siellä missä ovat ja tehdä kodin vaihdon tervehtyneenä.