Etä-Äiti

Meillä on ysiluokkalainen – Mitä yhdeksäs luokka tarkoittaa nuorelle ja (etä)vanhemmalle?

Teksti: Helka Belt

Teini aloittaa tällä viikolla ysiluokan. Mitä yhdeksäs luokka tuo mukanaan hänelle ja minulle?

Muutokset alkoivat jo kesällä, kun kasin ja ysin välissä oli ripari. Ei ole turhaan sanottu, että tämä kesä on muutosten kesä koko perheelle. Tuntuu, että lapsi on kasvanut ihan älyttömästi sekä fyysisesti että henkisesti. Varsinkin, kun näen poikaani harvemmin ja meidän tavatessamme näen muutokset selkeästi.

Kasiluokan lopetti lapsi ja ysiluokalle menee nyt jo selkeäsi kasvanut nuori, lähes nuori aikuinen.

Kasiluokan lopetti lapsi ja ysiluokalle menee nyt jo selkeäsi kasvanut nuori, lähes nuori aikuinen. Saattaakin olla perää siinä, että ripari kasvattaa lapsesta nuoren. Tämän näkee myös hänen puheissaan: mukaan ovat tulleet pohdinnat tulevaisuudesta peruskoulun jälkeen. Mikä mä haluan olla isona? Mihin mä menen koulun jälkeen? Riittääkö mun arvosanat sinne, mihin haluan?

Ysiluokkalainen on isojen asioiden äärellä. Pitäisi osata 15-vuotiaana päättää jo tulevaisuudestaan, mihin haluaa suuntautua ammatillisesti ja mikä koulu olisi hyvä peruskoulun jälkeen. Samaan aikaan fyysiset muutokset kropassa ovat valtavat, mieli myllertää ja teinimäinen angsti saattaa pukata päälle. Onko siis ihmekään, että on välillä ihan sekaisin?

Mikä mä haluan olla isona? Mihin mä menen koulun jälkeen? Riittääkö mun arvosanat sinne, mihin haluan?

Olen kauhuissani siitä, miten jo hyvin nuorena pitäisi tietää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudellaan. Siksi olen lapselleni painottanut, ettei liian kiire saa tai tarvitse päätöksen kanssa tulla. Lukio, ammattikoulu tai jopa kymppiliuokka ovat mahdollisia vaihtoehtoja. Voimme miettiä ihan rauhassa, mitä lapsi peruskoulun jälkeen haluaa. Ja oppilaitospäätös ei melko varmasti tule olemaan lopullinen: itselläni se vaihtui muutamiakin kertoja.

Ja sekin on ihan ok. Lapselle on varmasti helpottavaa tietää, ettei nyt vielä tarvitsekaan tietää koko tulevaisuuttaan ja sitä, miksi haluaa isona. Aikaa on kyllä. Mieli voi muuttua, suunnitelmat vaihtua kasvun mukana. Se kuuluu elämään. Nuori on aloittamassa sen kuuluisan elinikäisen kasvun ja opiskelun, jonka ei tarvitse päättyä ikinä.

Etävanhemman ajasta kilpailevat kaverit, harrastukset, mökötys, en mä jaksa, lähivanhemman luona oleva uusi koti ja milloin mikäkin.

Minulle tämä kaikki merkitsee sitä, että harvatkin tapaamisemme voivat peruuntua, kun teini ei haluakaan tulla käymään, voi olla muuta tai muuten vain ärsyttää ihan kaikki. Itsenäistyminen vanhemmista jatkuu ja etävanhemman ajasta kilpailevat kaverit, harrastukset, mökötys, en mä jaksa, lähivanhemman luona oleva uusi koti ja milloin mikäkin.

En myöskään ole arjessa havainnoimassa, millaiset fiilikset nuorella on koulun ja jatkokoulutuksen suhteen. Joudun tekemään paljon töitä sen suhteen, että olisin hieman edes mukana nuoren tulevaisuudensuunnitelmissa.

Etävanhempana tunnen helpotusta, kun peruskoulu loppuu, koska vanhemman ja oppilaitoksen tiivis yhteistyö päättyy.

Etävanhempana tunnen kuitenkin helpotusta, kun peruskoulu päättyy. Silloin vanhemman ja oppilaitoksen tiivis yhteistyö loppuu ja en tunne oloani enää niin erilliseksi muista vanhemmista. Tästä voit lukea, mitä ajattelin seiskaluokan alkaessa ja tästä, mitä kasiluokka toi etä-äidille mukanaan. Ysiluokka tuntuu minulle henkilökohtaisesti jo helpommalta. Kun peruskoulu on käyty, tunnen etävanhemmuuden vähenevän ja vanhemmuuden lisääntyvän, kun ei ole mitään vanhempainiltoja tai muita juttuja, joihin en etävanhempana aina voinut osallistua. Ysin jälkeen olen ”vain” opiskelijan vanhempi. Se tuntuu hyvältä.

Ysin jälkeen olen ”vain” opiskelijan vanhempi, en etävanhempi. Se tuntuu hyvältä.

Sekä minä että poikani odotamme ysiä kuitenkin innoissamme: tämä on tärkeä etappi nuoren elämässä. Ihanaa syksyä kaikille teinien vanhemmille: hyvin me vedetään!

Lue myös: Mitä yläkoulun alkaminen tarkoittaa lapselle?

Terveisin Helka

Facebook II Instagram

Lue myös

X