Metelistä, äänistä ja isoista joukoista uupuva vanhempi voi tarvita paljon omaa tilaa ja hiljaisuutta

Viikonloppuna olimme neljävuotiaamme kanssa hänen kaverinsa synttäreillä, jossa oli lapsia kymmenen ja aikuisia yhtä paljon. Synttärit olivat tietenkin kovaääniset, mutta mukavat. Oli myös kiva jutella pojan kavereiden vanhempien kanssa. Kotiin tullessamme minulla oli molemmat pojat luonani ja he leikkivät ja katsoivat ohjelmia.

Minulle tuli pakottava tarve saada olla yksin.

Minulle tuli pakottava tarve saada olla yksin. Se iski yllättäen ja oli hyvin vaativa. Sanoin, että menen hetkeksi lastenhuoneeseen lepäämään ja te saatte katsoa kuulokkeilla omia ohjelmianne. 

Kun makasin teinin sängyssä, korvissani soi, olin hyvin väsynyt ja päässäni humisi. Päivän aikana aistien ylikuormitus oli tehnyt tehtävänsä ja se oli pakko päästä nollaamaan. Minulle liialliset äänet, kova meteli, valot ja sosiaaliset kanssakäymiset ovat hyvin raskaita, koska ne kuormittavat aistejani liikaa. Tällöin tavallinen puhekin voi tuntua liian kovalta. 

Tämä on osa erityisherkkyyttäni, mutta ei ilmene kaikilla herkillä. Se on piirre, joka ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä, mutta omat piirteensä on kuitenkin hyvä tuntea. Tapahtumarikkaiden päivien jälkeen kannattaa varata itselleen aikaa olla yksin hiljaisuudessa. Akut lataantuvat kirjaimellisesti ja tämän jälkeen jaksaa jälleen kuulla ja nähdä asioita. Samalle päivälle ei myöskään kannata järjestää monen ihmisen tapaamista tai useita sosiaalisia tapahtumia.

Aistiyliherkkä ja/tai erityisherkkä vanhempi ole sen huonompi vanhempi kuin kukaan muukaan. 

Vanhempana usein syyllistää itseään turhista asioista, ja siksi onkin hyvä muistaa, ettei aistiyliherkkyys tee huonoa vanhempaa. Jokaisella meillä on omat erityispiirteemme, niiden kanssa on vain hyvä oppia toimimaan, jolloin ne eivät kuormita arkea liiaksi. Siksi osasin sanoa, että tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta. Lapsiperheessä tämä on usein vaikea järjestää, mutta onneksi meillä se onnistui.

Aiemmin tunsin, että olen puutteellinen, koska lapsien kanssa ääniä ei voi kuitenkaan välttää, ja ne saavat minut uupumaan: esimerkiksi jos televisio on samaan aikaan päällä kun joku puhuu, hermostun, ahdistun ja tunnen jopa pakokauhua. Aistien ylikuormitus tuntuu pakottavana ja aiheuttaa myös psykosomaattisia oireita – usein hikoilen, tärisen ja vatsaani sattuu.

Siksi tämä ohje on auttanut minua paljon:

”Erityisherkän aikuisen olisikin tärkeää tunnistaa oma herkkyytensä ja sen mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet.” Vauva.fin artikkeli

Erityisherkkyys on vahvuus ja aistiyliherkkyyden kanssa voi elää. Tämä on minulle minun oma voimalauseeni.

Lue myös:
Onko lapsesi aistiyliherkkä? Lue silloin tämä artikkeli.
Testaa, oletko erityisherkkä
Olen sosiaalinen erityisherkkä
Syömisen äänet ärsyttävä minua

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter