Etä-Äiti

Mielessäni hoen, etten halua lapseni enää lähtevän luotani – ja samaan aikaan sovin hänen isänsä kanssa vuoroviikkoaikataulujamme

Teksti: Helka Belt

Jos nyt hetki ihan rehellisesti puhutaan, en haluaisi ajatella mitään kokonaiskuvaa. En olla reilu enkä hyvä erovanhempi eks-kumppanini kanssa. Haluaisin vain olla itsekäs ja sanoa:

Et saa enää viedä tätä lasta luotani, et enää ikinä.

Olin laittamassa viime viikolla viestiä kuopukseni isälle, että voisiko poika olla vähän enemmän luonani kuin aiemmin olemme sopineet. Samaan aikaan hän laittaa viestiä, että voisiko hän olla pari päivää kuukaudessa enemmän kuin nyt on ollut.

Katsoin kännykkääni ja jäi viesti laittamatta. Meillä on niin ihana tilanne, että molemmat vanhemmat haluavat olla lapsen kanssa ja lapsi haluaa olla molempien vanhempiensa kanssa. Voisiko ihanteellisempaa tilannetta ollakaan?

Kaikki toimii hyvin muuten paitsi minun pääni sisällä. Koska haluaisin olla itekäs ja omia lapsen itselleni.

Ei tietenkään voi. On lapsen oikeus ja etu sekä meidän vanhempienkin parasta, että kaikki toimii hyvin. Ja kaikki toimii hyvin muuten paitsi minun pääni sisällä. Koska haluaisin olla itekäs ja omia lapsen itselleni. Edes tämän lapsen. Hän on luonani edes sen viikon kerrallaan. Hän on perheeni enemmän kuin mikään muu. Saisinko edes hänen kanssaan olla ihan koko ajan?

Ja samaan aikaan tiedän, etten voi. Kun en vain voi. Voisin tällä hetkellä taas manata tämän eroperheilyn ihan johonkin maan alimpaan koloon. Miksi teit sitten lapsia, miksi sitten erosit, jos nyt on niin kamalaa? kuuluvat pääni sisällä kommentit, jotka voisivat olla itse kirjoittamiani. Niin, miksi ihmeessä lähdin siihen jälleen?

Miksi vaaransin jälleen sydämeni ja rakastuin lapseeni niin palavasti, että kun ero tuli, tiesin, että repeydyn siitä täysin rikki?

Miksi vaaransin jälleen sydämeni ja rakastuin lapseeni niin palavasti, että kun ero tuli, tiesin, että repeydyn siitä täysin rikki? Olin sen jo kerran kokenut– sen, mitä on olla erossa lapsestaan. Olinko hullu, kun lähdin vielä senkin jälkeen rohkeasti kohti perheunelmaa – kohti sellaista perhettä, jossa ei tarvitsisi olla erossa lapsestaan?

Ja kun auto on jo poissa näköpiiristä ja lapseni on jälleen viikon isänsä luona, tekee mieli lähettää se viesti, olla se kamala vanhempi. Sanoa, että nyt muutetaan tämä järjestely. Mutta en sano. Vain hiljaa mielessäni toivon, ettei minun tarvitsisi kokea tätä ikävää kahta viikkoa kuukaudessa. 

Lue myös: En uskalla enää tehdä lapsia

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Lue myös

X