Etä-Äiti

Olen parisuhteessa miellyttäjä – Ja tuo tapa tappaa lopulta koko suhteen

Teksti: Helka Belt

Tapani hakea hyväksyntää on miellyttää kumppania mahdollisimman hyvin ja paljon. Ja tuo tapa tappaa koko suhteen.

Miellyttäminen liittyy usein hylkäämisen pelon tunnelukkoon, huonoon itsetuntoon, hyväksynnän hakuun ja toiveeseen saada rakkautta hinnalla millä hyvänsä. Näin myös minulla. Tämä taas johtaa kieroutuneeseen parisuhdekäyttäytymiseen, joka lopulta ajaa suhteen kriisiin.

Missä miellyttäjä-parisuhde-ihminen syntyy? Lapsuudessaan, kuten niin moni muukin sopeutumiskäyttäytyminen. Jos lapsuudessaan oppii, että saa hyväksyntää, kun tekee kaikki vaaditut asiat, miellyttää muita ja unohtaa omat toiveensa, tekee sitä samaa aikuisenakin. Se tapahtuu tiedostamatta, jolloin käyttäytymistä on myös vaikea muuttaa.

Jos lapsuudessaan oppii, että saa hyväksyntää, kun tekee kaikki vaaditut asiat, miellyttää muita ja unohtaa omat toiveensa, tekee sitä samaa aikuisenakin.

Tapanani on myydä itseni uuteen suhteeseen miellyttäjänä. Voin katsoa ensimmäisten treffien paikan, jos pyydetään, ettei varmasti toiselle tule olo, että olen laiska, en viitsi miettiä, missä näemme tai jotain muuta yhtä typerää. Otan samaa viiniä kuin toinenkin, jotta miellyttäisin häntä. Miellyttäminen jatkuu ja toinen oppii käyttäytymiseeni ja odottaa sitä.

Juttelin tästä entisen miesystäväni kanssa ja sanoin, että ajauduin suhteessamme tekemään tylsiä ruokia, koska pelkäsin kuollakseni, että hän ei pitäisi joistain ruokakokeiluistani. Vasta eromme jälkeen uskalsin kokeilla erilaisia reseptejä ja arvatkaa mitä? Hän piti niistä paljon enemmän kuin niistä tavallisista ruuista, joita olin tehnyt suhteen aikana.

Mitä olin oikein pelännyt? Sitä, että hän jättäisi minut, koska jauhelihakastikkeessa on jotain uutta maustetta? Mikä oli pelkoni todellinen syy? Se, että minut jätetään, jos en miellytä.

Väsyn ajan kanssa miellyttämään jatkuvasti toista unohtaen itseni ja ärryn kumppanilleni, joka taas ihmettelee, mitä hän on tehnyt, näinhän on aina ollut.

Loppujen lopuksi se tyyli, jolla menin parisuhteeseen, myös kaatoi sen. Väsyn ajan kanssa miellyttämään jatkuvasti toista unohtaen itseni ja ärryn kumppanilleni, joka taas ihmettelee, mitä hän on tehnyt, näinhän on aina ollut. Minua alkaa ärsyttää, että toinen ei tee mitään puolestani vaan minä olen se, joka järjestelee, sopii, etsii paikat, buukkaa juhlat ja niin edelleen. Koska olen halunnut miellyttää. Mutta en enää. Haluaisin, että minua miellytetään.

Paradoksaalista on, että miellyttäminen voi jatkua myös eron jälkeen. Jos olemme sopineet, että puhumme asiat halki, alan ehdottamaan paikkaa, kysyn milloin kävisi, suostun asian lykkäämiseen ja niin edelleen. Miellytän. Onnekseni olen viimein oppinut, ettei tällainen toiminta kannata. Toinen oppii, että miellytän, jolloin olemme pian jälleen samassa tilanteessa kuin aiemminkin: unohdan omat toiveeni ja tarpeeni. Tämä on hyvä huomoida oman eronsa jälkeen: jatkanko samaa sopeutumiskäyttäytymistä, vaikka olemme jo eronneet?

On hyvä osata tunnistaa oma sopeutumiskäyttäytymisensä, jotta siihen pystyy tietoisesti vaikuttamaan. Opittuja käyttäytymismalleja on vaikea muuttaa, mutta se on kuitenkin mahdollista. Ehkäpä seuraavalla kerralla en myy itseäni miellyttäjänä vaan sellaisena, joka tietää mitä haluaa, eikä nöyristele toisen edessä turhaan. Kuulostaa kivalle tavalle aloittaa mahdollinen uusi suhde.

Lue lisää sopeutumiskäyttäytymisestä Marianna Stolbown kirjasta Erosta eteenpäin.

Terveisin, Helka

Lue myös

X