
Miksei me saada nähdä isiä?
Äiti ja isi olivat riidelleet niin kauan kuin jaksoin muistaa. Siskojen kanssa juostiin aina yläkertaan lastenhuoneeseen, leikittiin ja suljettiin korvamme siltä riitelyltä. Meillä oli paljon nukkeja.
Ei se harmittanut yhtään, että isi ja äiti sanoivat, että ne eroaa. Olikohan ero sellainen, ettei kotona enää riidelty? Seisoin rappusten juurella ja hymylin. ”Jäädäänkö me sitten äitin luokse?” kysyin. Saatiin päättää. Kyllä me äitin luokse jäätäisiin. Siskot nyökkäilivät. Pikkusisko oli kyllä niin pieni, ettei se vielä varmaa ihan ymmärtänyt. Pikkusiskokin jäi meidän kanssa äitin luokse.
Isi pakkasi tavaroita. Haarukoista tuli riitaa äitin kanssa. Miksihän ne nyt haarukoista riitelivät.
Missähän isin uusi koti oli?
Oli ikävä isiä. Isi oli muuttanut jo monta viikkoa sitten. Milloinhan me näkisimme isin. Äiti näytti jotenkin surulliselle. En enää kohta uskaltanutkaan kysyä. Isistä. Silloin äitistä tuli jotenkin kummallinen.
Ajattelin isiä ja sitä mitähän hän teki. Oli jotenkin surullinen olo. Koulu alkaisi kohta. Uusi ja ihmeellinen koulu. Isi ei olisi näkemässä minua, kun laittaisin uudet vaatteet päälleni ja menisin sinne kouluun. Äiti vei minut sinne. Minua jännitti. Oli uusi, oranssi reppu selässä.
Miksei me nähty vieläkään isiä. Äiti, saataisiinko nähdä? Äiti sanoi, että meidän piti itse soittaa, ei hän ehtisi nyt. Isi kuulosti surulliselle mutta silti iloiselle. Isillä oli uusi koira. Olisi kiva nähdä se. Saataisiinko sitten ulkoiluttaakin sitä? Meillä ei ollut koskaan ollut koiraa. Milloin voisi tulla? Isi sanoi, että piti kysyä äidiltä. Lupasin soittaa uudelleen ihan kohta. Kerroin vielä isille, että uudessa koulussa oli ihanaa. Oli kiva lukea niin paljon erilaisia kirjoja. Isi sanoi, että kuulostaa kivalle. Miksihän isi itki?
Voisiko äiti soittaa ja kysyä, milloin kävisi mennä sinne isin luokse? Oli kulunut monta jo viikkoa. Koulu oli mukavaa, pitäisi kertoa isille jo, mitä kaikkea uutta olin oppinut. Matematiikka oli kyllä aika vaikeaa. Isosisko oli jo toisessa koulussa. Sielläkin oli ollut kivaa.
Isosisko näytti surulliselle.
Äiti ei soittanut vieläkään isille. Minä olisin voinut soittaa, mutta en minä tiennyt, milloin junat menisivät isin luokse. Isin uusi koti oli niin kaukana, että sinne piti mennä junalla. Junassa olisi jännittävää, en ollut koskaan ollut junan kyydissä. Joko voisi mennä? Kävisikö vaikka tuo seuraava viikonloppu? kysyin äidiltä. Kysykää isiltä, äiti vastasi. Isi sanoi, että kysykää äidiltä.
Ei ostettu junalippuja.
Koulussa oli jo joulujuhla. Katselin juhlivia kavereitani. Minulla oli isiä ikävä. Mitähän hän teki? Osaisikohan uusi koira jo käydä pissillä ulkona? Sisko itki kotona. Äiti oli paljon töissä. Äiti piti meistä huolta. Ruoka oli aina valmiina koulun jälkeen. Se oli kivaa.
Mitähän isillä oli tänään ruokana?
Puhelin soi. Pelkäsin puhelimen ääntä. Kun en minä osannut vastata koskaan niihin kysymyksiin. Äitikään ei vastannut niihin. Miksei hän voinut sanoa niitä vastauksia isille suoraan?
Voisinko mennä juna-asemalle koulun jälkeen, siellä olisi aikataulu. Jos jokin juna veisi meidät isin luokse. Mutta juna-asemalle piti mennä bussilla, ei äiti ehtinyt tulla nyt mukaan. Yksin ei voinut mennäkään bussilla. Isosisko ei halunnut mennä bussiin.
Istuin huoneessamme. Minä aloin yhtäkkiä ajattelemaan, että tämä ero olikin ihan tyhmä juttu. Isi oli lähtenyt pois ja en minä ollut nähnyt koko isiä enää. Olisikohan minulla tarpeeksi rahaa pöydällä olevassa ruukussa? Junalippu on varmasti aika kallis. Äitin kukkarossa ei ollut tarpeeksi rahaa junalippuihin. Isi sanoi, että äiti antaisi meille junaliput. Mutta siellä ne olivat viellä asemalla, ne liput.
Isi, minulla on sinua ikävä. Tämä ero on ihan tyhmä juttu.
Tule takaisin.
Mutta ei se isi tullut. Uusi koira kasvoi. Koulussa oli kevätjuhla. Puhelin soi. En vastannut. En minä osaisi kuitenkaan mihinkään kysymykseen vastata.
Meitä itketti siskojen kanssa.
******************
Tämä teksti on ensimmäinen osa tekstisarjaani, joka käsittelee eroja lapsiperheissä.
Terveisin, Etä-äiti
Seuraathan jo facebook-sivujani?
Kommentit
Hienosti kirjoitettu, koskettavasti, tunteita ja muistoja herättävästi. Omannäköisesi näkökulma. Kiitos kun jaat muistosi ja tuntosi.
Kommentit
Hienosti kirjoitettu, koskettavasti, tunteita ja muistoja herättävästi. Omannäköisesi näkökulma. Kiitos kun jaat muistosi ja tuntosi.