Etä-Äiti

Miksi ei ole ok sanoa, että tienaa ihan mukavasti? (Ja paljonko minä tienaankaan ja tuliko mätkyjä?)

Teksti: Helka Belt

Tänään jälleen verotustietojen tultua meidän kaikkien nähtäville ja lehtien palstojen täyttyessä julkkisten ja vähemmänkin julkkisten tuloista, mätkyistä ja onnistumisista, tulee taas mieleen, miten meitä kiinnostaa aivan älyttömästi raha.

Ja se, mitä kukakin tienaa. Ja tuleeko mätkyjä ja kenelle. Tähän kaikkeen kuuluu myös kateus. On ihan hirveää lukea, kuinka pomot ja öykkärit tienaavat ihan kummallisia summia rahaa, sellaisia summia, joista itse vain unelmoi. Epäoikeudenmukaisuuden tunne nostaa päätään.

Onneksi heille tuli edes supermätkyt. Huh, kärsiköön porvari!

Haluamme lukea, että onneksi heille tuli edes supermätkyt. Huh, kärsiköön porvari! Emme missään nimessä halua lukea, että he ovat saaneet kaiken lisäksi vielä kunnon palautuksetkin. Mikä on sinänsä outo ilmiö, koska veronpalautukset ovat saajansa omaa rahaa. Mutta ärsyttää se silti. Itselle tuli mätkyjä ja joululahjat ostamatta ja lapset purnaavat huonoista lahjoista, ja joku rikas bulevardilainen saa vielä palautuksiakin.

Törkeää.

On jotenkin ihan ok sanoa, että rahat on loppu, ei varaa ostaa mitään, ei ole todellakaan varaa kampaajalle ja mätkyt vie kaiken ilon joulusta.

Olisitko klikannut tähän blogikirjoitukseen herkemmin, jos otsikossa lukisi ”Sain kamalat mätkyt ja rahat loppuvat ennen puolta kuuta. En tiedä miten selviän seuraavaan palkkapäivään”? On jotenkin ihan ok sanoa, että rahat on loppu, ei varaa ostaa mitään, ei ole todellakaan varaa kampaajalle, mätkyt vie kaiken ilon joulusta ja niin edelleen.

On oikeutettua olla vihainen epäoikeudenmukaisesta tulojen jaosta, tukien pienuudesta ja vähävaraisten kaltoinkohtelusta. Miksi on vähemmän ok sanoa, että minä tienaan viimeinkin niin hyvin, että voin säästää, tehdä heräteostoksia, hemmotella lastani ja ostaa hänelle vaikka Reiman puvun, jos siltä tunuu?

Miksi se köyhyysteksti oli ok, mutta tämä helpottava tienaamisteksti ei?

Miksi kaiken sen työn jälkeenkään, mitä on tehnyt nykyisen tilanteensa eteen, ei saa sanoa, että viimein helpottaa? Kun on elänyt melko vaikeankin taloudellisen vaiheen, eikö saa olla iloinen, että nyt on paremmin? Miksi se köyhyysteksti oli ok, mutta tämä helpottava tienaamisteksti ei?

Minusta on sanottu, että olen epätavallinen suomalainen (nainen), koska iloitsen ääneen onnistumisistani, olen ylpeä niistä ja sanon, että minä ansaitsen tämän. Miksi ihmeessä se on epätavallista? Miksi tällainen herättää kateutta? Koska sellaiseenkin olen törmännyt. Ja vähän kummeksinutkin sitä.

Naistenlehdet täyttyvät tarinoista, joissa työssäkäyvät ovat köyhiä ja ei ole varaa juuri mihinkään. Nuo otsikot saavat klikkauksia ja sydäntykkäyksiä. 

Naistenlehdet täyttyvät tarinoista, joissa työssäkäyvät ovat köyhiä ja ei ole varaa juuri mihinkään. Tulojen nousu ei ole suhteessa inflaatioon ja tavaroiden kallistumiseen, nykyperheillä ei ole varaa maksaa vuokria ja joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon. Nuo otsikot saavat klikkauksia ja sydäntykkäyksiä. 

Mutta kun samainen lehti kirjoittaa, että joku toinen teki kovalla työllä ison palkkapussin itselleen, tulee vihanaamojakin. Miten kehtaat julkisesti pröystäillä. Tee töitäsi ja ole hiljaa, monella on niin paljon huonommin. Ei ole hyvän tavan mukaista noin kehuskella.

Tee töitäsi ja ole hiljaa, monella on niin paljon huonommin. Ei ole hyvän tavan mukaista noin kehuskella.

Miksi ei ole ok kehuskella? Kova työ ansaitsee hyvän palkan. Aina sitä ei toki saa kaikki, jotka sen ansaitsisivat. On hyvin ymmärrettävää, että se aiheuttaa närää, kun joku toinen kuitenkin saa. Tämän epätasa-arvoisuuden, kateuden vai jonkin tuntemattoman kolmannen syynkö takia ei ole ihan ok sanoa, että hei, minä tulen hyvin toimeen?

Tänään olemme jälleen lukeneet, mitä isot ihmiset tienaavat. Kiinnostaahan se. Tästä taas voit lukea, mitä minä tienaan. Tilanne on tuon kirjoittamisen vähän muuttunut, mutta suhteellisen samassa mennään. Palkkatulot ovat vähän nousseet, mutta kirjoituspalkkiot laskeneet. Palkkaakaan ei saisi sanoa ääneen, ei se ole millään tavalla hyväksyttävää. No sanonpa sen tässä kuitenkin.

Ja sanon, että saan palautuksia 345,60€. Ne menevät suoraan opintolainan puolivuosittaiseen lyhennykseen. Kun eihän sitä voinut opiskellakaan ilman lainan ottamista..

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Lue myös

X