Etä-Äiti

Miksi narstisti valitsi juuri minut?

Miksi narsisti valitsi minut? Miksi se kaikki tapahtui juuri minun elämälleni? Teinkö jotain, miksi olen itse siihen syypää?
3.11.2019 Teksti: Helka Belt
Miksi narsisti valitsi minut? Miksi se kaikki tapahtui juuri minun elämälleni? Teinkö jotain, miksi olen itse siihen syypää?

Näitä kysymyksiä kysyin ja välillä kysyn edelleen. Vaikka sanonta kuuluu että it takes two to tango, olen tähän asiaan liittyen loppujen lopuksi eri mieltä. Kun puhutaan narsisteista, ei mikään sanonta, sääntö tai käyttäytymismalli päde. Sanotaan myös, ettei riitaa tee yksi ihminen, aina molemmilla on vastuuta. Paitsi narsistin kanssa. Silloin parisuhdeneuvot ja -mallit eivät toimi.

Kaikki on ikään kuin päälaellaan. Siksi on vaikea löytää järkevää syytä, miksi tapahtuneet tapahtuivat: miksi juuri minä juuri silloin, kun elin avioliitossa, jossa olin onnellinen, jossa viimein olin löytänyt rauhan levottomalle sielulleni. Vaikka syitä ja varsinkin syytöksiä on turha itselleen heittää, tapahtuneesta on jo kauan ja se on joka tapauksessa tapahtunut, mietin niitä silti. Ehkä haluan selittää edes itselleni elämäni suurimman tragedian, joka seurasi tuota kaikkea.

Narsisti tarttuu herkästi rikkoutuneisiin ja läheisriippuvaisiin ihmisiin, koska juuri nämä ovat helppoja saaliita.

Narsisti tarttuu herkästi rikkoutuneisiin ja läheisriippuvaisiin ihmisiin, koska juuri nämä ovat helppoja saaliita. Ja minä olin tuolloin rikkonainen. Itsetuntoni oli aivan nollissa ja etsin hyväksyntää mistä tahansa sitä sain. On helppoa iskeä tuollaiseen säröllä olevaan sieluun ja liehitellä se ansaan. Koska liehitellähän narsisti osaa. Se alun paratiisi tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Olet prinsessa, ihanin, kaunein, tärkein ja paras. Tule tule, kuiskii hän korvaan. Ja sinähän menet, koska uskot, että parempaa on luvassa, parempaa, kuin missä nyt elät. Että nyt minusta tulee kokonainen ja vahva ja en ole enää rikki. ”Narsisti osaa olla halutessaan todella hurmaava persoona, josta tykkäävät niin äidit kuin tyttäret”, kirjoitetaan Anna-lehden artikkelissakin.

Ja niin se tapahtui: minä menin. Siitä en voi syyttää muita kuin itseäni, mutta tavallisissa olosuhteissa en tuota olisi tehnyt. En, mutta minut houkutteli matkaan ihminen, joka lupasi paljon, mutta antoi jotain ihan muuta.

Olen miettinyt paljon läheisriippuvuuttakin. Olenko sellainen? Koska en lapsuudessani kokenut sellaista hyväksyntää ja ehdotonta rakkautta kuin jokainen lapsi tarvitsee, minusta kasvoi nainen, joka halusi miellyttää ja saada hyväksyntää ihan mistä vain sitä vain saisi. Olin riippuvainen toisten rakkaudesta ja hyväksynnästä. Pieleenhän sellainen menee. Ei mikään suhde voi rakentua vahvaksi ja terveeksi, jos toisen mieli on sairas. Ja koska halusin hyväksyntää, rakastuin narsistin sanoihin. ”Usein narsistin kumppani on riippuvaisuuteen taipuvainen, ja narsistit ovat taitavia vahvistamaan pientäkin taipumusta riippuvaisuuteen”, jatkaa Anna-lehden artikkeli, joten tässä omatkin pohdintani lienee osuvat valitettavan oikeaan.

Myös kirjassani eräs haastateltava sanoo: ”Läheisriippuvaisena etsin taas väkisin suhteen. Ja suhde oli jälleen epäterve.” Se kuvastaa sitä tarvetta, joka läheisriippuvaisella on löytää hyväksyntää. Valitettavasti silloin järki sumenee ja ei osaa arvioida tilannetta niin hyvin, kuin muutoin osaisi. Painotan silti vielä, että vaikka osaisikin, osaa myös narsisti peitellä totuuden hyvin.

Koska halusin hyväksyntää, rakastuin narsistin sanoihin.

Näistä syistäkö narsisti valitsi minut? Hän näki rikkinäisen minäni ja huomasi tilaisuutensa? En keksi mitään muuta syytä. Joskus sitä väin kävelee väärään paikkaan väärään aikaan ja kohtaa väärän ihmisen. Näin kävi minulle. 

Joskus minulta kysytään, mitä järkeä on märehtiä menneitä, enkö ole päässyt jo eteenpäin. Koen kuitenkin äärimmäisen tärkeänä käsitellä menneisyyden tapahtumat, jotta niistä voisi oppia ja ei ainakaan enää uudelleen tekisi samanlaisia kohtalokkaita valintoja. Narsistien uhreille sanon, että teit sinä mitä tahansa tai olit millainen tahansa, ei ole sinun syytäsi, että sinua kohdellaan väärin. Uhri ei ole koskaan se, joka on tehnyt väärin. Uhri-sanakin jo viittaa viattomuuteen. Itseään ei kannata syyttää tapahtuneista. Se on ehkä se lohduttavin sääntö, jota koetan itselleni jankuttaa.

Jos haluat lukea lisää aiheeseen liittyviä tekstejäni, katso joitain näistä:

Miksi narstisin luota on vaikea lähteä pois?
Narsistin uhrin tarina: en ole enää edes etä-äiti
Elämää alistavassa suhteessa
Kuolemanvaarallinen ote

Marianna Stolbow käsitteli koluminissaan sitä, miten lapsuuden tapahtumat vaikuttavat meihin aikuisenakin.

Terveisin, Helka

Facebook // Instagram

Lue myös

Suosittelemme