
Miltä se oikein tuntuu, kun lapsi ei asu luona?
Etävanhemmuus on suuria tunteita.
- Ei haluaisi päästää lapsia pois luotaan.
- Jokainen kerta kun kysyy, tulisiko lapsi luokseni, odottaa kyllä-vastausta.
- Jokainen ”ei” itkettää.
- Turhauttaa.
- Tuntee huonommuutta vanhempana.
- Jopa ihmisenä.
- Ahdistaa.
- Itkettää.
- Lannistaa.
- Sen hyväksyy.
- Sitä ei hyväksy.
- Seuraava päivä pelottaa.
- Hiljainen tuska.
- Tyhjä lastenhuone on luonnoton. Inhottava. Surullinen.
- Se tuntuu kipuna sydämessä, kun ei haluaisi mennä kotiin.
- Paskalta.
- Normaalilta.
- Mun elämältä.
- Kadehtii lapsen isää.
- Lapsen viesti voi parantaa minkä tahansa kamalan päivän.
- Se on sellaista, että poikani tagataan Facebookissa kuvaan, jonka kuvatekstinä on meidän perhe.
- Missä mun perhe?
- Ikävältä.
- Kyyneliltä.
- Kamalta.
- Välillä on kivaa, kun on omaa aikaa.
- Mutta omaa aikaa on liikaa.
- Koetapa selittää ei-etävanhemmalle.
- Haikeus. Jos olisi ydinperhe..
- Mutta ei ole.
- Kaikkeen kai tottuu.
- Ei siihen totu ikinä.
- Asialta, jota on vaikea selittää ulkopuolisille.
- Huomaa edelleen oudoksunnan, kun kertoo ensimmäistä kertaa, että on etä-äiti.
- Lapsi on kuitenkin lähellä. Välillä sekin on tarpeeksi.
- Kohta se on onneksi ohitse, kun lapsi on täysi-ikäinen.
- Usein haluaisi katkeroitua.
- Muistaa, miksi kaikki tapahtui. Haluaisi antaa anteeksi. Joskus vielä voi.
- Kiitollisuus lapsen isää kohtaan.
- Onneksi on lapsi!
- Meillä oli monta ihanaa vuotta yhdessä. On vieläkin. Vain erilaisia.
- Kai tää tästä.
- Tätä tää mun elämä nyt on.
- Just tänään on vaikeaa.
- Epäreiluus. Miksi.
- Toisen lapsen läsnäolo ei korvaa toisen poissaoloa.
- Rakkaus.
Kaikkea tätä samaan aikaan ja erikseen. Tunteita täynnä kuten yleensäkin vanhemmuus.
Terveisin, Helka
Kommentit