Miltä tuntuu olla etä-äiti?
Olen kirjoittanut kohta kaksi vuotta Etä-äiti-blogiani ja en ole postannut tämännimistä tekstiä vielä kertaakaan. Lienee jo aika.
Miltä tuntuu olla etä-äiti?
Se tuntuu siltä, että kun katsoo nukkuvia lapsiaan, jotka ovat luonasi koko viikonlopun, ja rakkaus sumentaa silmäsi, paisuttaa sydämesi ja onnellistaa mielesi.
Ja samalla tietää, että seuraavana päivänä tätä tilannetta ei enää ole. On vain tämä hetki, lahja olla lastensa kanssa.
Seuraava päivä pelottaa.
Se tuntuu kamalalta, kun lastenhuone on tyhjä ja ihan turha. Lastenvaatteet ja lelut lojuvat käyttämättöminä ja aavemaisina lattialla kuin kauan sitten unohdettu, likainen nukke hylätyssä kylässä.
Etä-äitiys on suuria tunteita. Kuva: Panu Pälviä
Se tuntuu kipuna sydämessä, kun ei haluaisi mennä kotiin. Koska se koti on tyhjä. Se tuntuu väärältä ja paskalta.
Se on kateutta lapsen isää ja tämän puolisoa kohtaan. Miksi te saatte olla juuri minun ikioman lapseni kanssa niin paljon enemmän kuin minä? Epäreilua, väärin, niin perseestä. Koko elämä on ihan kamalaa.
Se tuntuu ihanalle, kun etälapsi laittaa viestiä. Hän ei olekaan unohtanut äitiä. Miten muka voisikaan? Olen hänen ikioma äitinsä.
Se tuntuu polttavalta ikävältä, maistuu kyyneliltä ja tuntuu suruna sielussa.
Se on sellaista, että poikani tagataan Facebookissa kuvaan, jonka kuvatekstinä on meidän perhe. Tuolla on poikani toisen perheen kanssa, ja se on hänen perheensä. Minun luonani taas ei ole ketään. Missä minun perheeni on?
Se tuntuu välillä ei-miltään, sen unohtaa, sitä ei ajattele, se on niin tavallista, ei siihen osaa enää suhtautua erilaisuutena.
Se tuntuu erilaiselle, vääränlaiselle, olen koko vanhempainillan outolintu, olen etä-äiti, vääränlainen, huonompi, huono äiti.
Se on olla monimuotoisten perhemuotojen keskellä se oudoimman ja pienimmän ryhmän jäsen. Sitä kuulee kysymyksen miksi, vaikkei enää kertaakaan haluaisi selittää. Antakaa jo olla.
Se tuntuu polttavalta ikävältä, maistuu kyyneliltä ja tuntuu suruna sielussa.
Se on iloa, rakkautta, ihanuutta.
Se on kokonainen elämä. Minun elämäni.
Lue myös:
Miksi minusta tuli etä-äiti?
Minä rikoin meidän perheen
Minä haluan olla etä-äiti
Vanhempainiltojen musta lammas
Terveisin, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit