Etä-Äiti

Mykkäkoulua, vihjailuja, mökötystä, pihtaamista – Tällaista on piilovallankäyttö parisuhteessa

Teksti: Helka Belt

Parisuhteessa voi käyttää valtaa hyvin monella tavalla.

Puhumaton mutta silti ärtyisä. Odotetaan, että asiat paranevat, muttei kerrota miten. Onko mitään sietämättömämpää käyttäytymistä olemassakaan?

Suhteessa voi käyttää monella tavalla väärin valtaa, joka on piilotettua. Eli ei suoraa väkivaltaa, pakottamista tai käskemistä. Vaan sitä vaanivampaa mutta yhtä satuttavaa, ellei satuttavampaa.

Piilotettua vallankäyttöä on esimerkiksi mököttäminen ja sen esilletuominen hyvin selkeästi. Ovien paiskominen, huokailu, kotoa pois lähteminen, mulkoilu. Ei sanota suoraan, mikä on huonosti, mutta ei jää myöskään epäselväksi, että jokin on vialla. Kun ei kerrota suoraan, mikä on vialla, on toinen koko ajan varpaillaan: mitä ihmettä teen väärin?

Myös seksistä kieltäytyminen, poispäin kääntyminen, päänsärkyyn vetoaminen, haluttomuus koskea toista ja toisen kosketukseen negatiivisesti reagoiminen ovat vallankäyttöä pahimmillaan. Edelleenkään ei kerrota, mikä painaa. Toinen jää vaille läheisyyttä, rakkautta, tarpeidensa tyydyttämistä tai tietoa, mitä voisi tehdä toisin.

Pahimmillaan piilovallankäyttö voi muuttua narsistiseksi tai martyyri-toiminnaksi.

Esimerkkejä on vielä paljon lisää. Kaikki tämä on psykologista peliä, jota käydään monissa kodeissa. Puhuminen selvittäisi kaiken, ja siksi siihen ei lähdetäkään. Annetaan toisen kärsiä ja ahdistua. Kun toinen kysyy, mikä on, vastataan, ettei mikään. Mutta on ilmiselvää, että jokin on todella huonosti.

Pahimmillaan piilovallankäyttö voi muuttua narsistiseksi tai martyyri-toiminnaksi. Toinen tekee kaiken huonosti. Annetaan olettaa, että toinen pilaa elämämme. Jos olisit toisenlainen, olisin onnellinen. Suoria vastauksia ei kuitenkaan koskaan anneta. Tällaisen vallankäytön uhri kärsii valtavasti.

Piilovallankäyttö on väkivaltaa. Siinä alistetaan toista oman vahingoittavan käyttäytymisen alle. Lopulta uhri koettaa kaikkensa muuttua, olla hiljaa, poissa näkyvistä, lahjoa ja maanitella toista kertomaan, mikä on. Rakasta minua, uhri pyytää, mutta toinen vain kääntyy pois. Kohauttaa olkiaan.

Tällainen käytös voi olla peräisin siitä, ettei osaa puhua tunteistaan.

Tällainen käytös voi olla peräisin siitä, ettei osaa puhua tunteistaan. Ei osaa sanoa, että jokin ärsyttää, ei ehkä osaa sanoittaa omaa oloaan. Ainoa keino tulla huomatuksi on loukata kumppaniaan vallankäytöllä. Tällöin olisi entistä tärkeämpää osata sanoittaa tekemisiään, kertoa, miksi toimii kuten toimii.

Ulkopuolisesta keskusteluavusta voi olla apua, koska ammattilainen osaa ehkä kysyä juuri ne oikeat kysymykset: mikä on perimmäinen tunne käyttäytymisen taustalla? Mikä on se käyttäytymismalli, jonka olemme oppineet ehkä vanhemmiltamme? Olemmeko oppineet käyttämään valtaa sanoilla, teoilla vai piilovallankäytöllä?

On parempi sanoa suoraan, mikä ärsyttää, kuin kiukutella sanattomasti. Sanattomuus vie vääjäämättömästi kohti eroa.

Piilovallankäyttö on kuluttavaa ja loukkaavaa. Sillä ei osoiteta rakkautta vaan valtaa. Sellaiseen suhteeseen ei haluta jäädä ja ero on koko ajan lähempänä. Olen kokenut suhteessani tällaista vallankäyttöä, mutta myös alentunut itse käyttämään näitä keinoja. Miksi? Koska se toimii. Sillä saa toisen huomion. Oikeastaan siinä vain huutaa äänettömästi: huomaisitko minut, minulla on kurja olla.

Ohjeeni on yksinkertainen: puhu. Liikaa ei voi puhua, jos sillä pyritään aidosti ratkaisuun. Poista mökötys ja tuo lisää puhetta. Näin monet parisuhdeongelmat poistuisivat.

Lue myös:
Lapsuudessa syntyvät tunnelukot
Alistavassa suhteessa eläminen

Terveisin, Helka

 

Lue myös

X