
Neljäkymppiä lähenee ja elämä senkun paranee – Miksi neljäkymppiä on parempi ikä kuin kaksikymppiä?
Minulla on tänään syntymäpäivä. Täytän 36 vuotta. Olen lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä. Ja elämäni senkuin paranee. Miksi ajattelen näin? Miksi neljäkymppiä on parempi kuin kaksikymppiä?
Ei stressaa
Elämä ei ole niin vakavaa. Jokainen moka töissä tai äitiydessä ei ole maailmanloppu. On oppinut ottamaan lunkisti ja ymmärtänyt, että ei tämä ole niin vakavaa suurimmalta osalta aikaa.
Äitinä kasvanut hurjasti
Tämä tietenkin on yksi iso asia. Kun sain parikymppisenä esikoiseni, en tajunnut mistään mitään. En tiennyt, mitä äitiys oli tai miten pitäisi olla. Vaikka en ollut sellainen stressaajaäiti silloinkaan, nyt olen ymmärtänyt äitiyden arvon. Lapset ovat lainaa vain ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia. Lapsien kanssa vietetty aika on arvokasta. Parikymppisenä sitä ehkä odotti enemmän niitä lapsivapaita ja nyt odottaa, milloin lapsivapaat loppuvat.
Uskaltaa kurkottaa tähtiin
Tämä on meidän elämä. Oma ja tarpeellinen.
Parikymmpisenä kuvitteli omistavansa maailman ja teki tyhmänrohkeita juttuja. Nyt kypsempänä ei ole yhtä hullunrohkea, mutta uskaltaa silti kurottaa kohti tähtiä. Realistisesti mutta uskaliaasti. Ymmärtää oman vajaavaisuuden ja elämän lyhyyden ja haluaa tehdä elämästään hyvän juuri nyt. Tämä on ollut elämäni yksi tärkeimmistä oivalluksista. Me elämme elämäämme kuitenkin itseämme varten. Tämä on meidän elämä. Oma ja tarpeellinen. Elämänarvot ovat kypsyneet.
Lue lisää aiheesta:
Me Naiset kirjoitti elämänmuutoksestani
Elämämme on ainutkertainen
Unelmat alkavat toteutua
Kun edellisen kohdan asiat on ymmärtänyt, on elänyt sen nuoruuden hullutusvaiheen ja alkanut toteuttamaan ajatuksiaan ja toiveitaan, huomaa, että unelmat alkavatkin yhtäkkiä toteutumaan. Olen lukenut joskus jostain, että neljäkymppisenä ihmiset ovat onnellisimmillaan. En yhtään ihmettele. On vielä nuori, muttei liian nuori, jaksaa vielä paljon ja on silti jo elämänkokemusta. Onko parempaa ikää olemassakaan? Joten kaksikymppinen, älä pelkää vanhenemista. Tämä on aika huima ikä elää.
Arvostaa rakkautta
Sitä ei ehkä nuorena ymmärrä, miten tärkeää rakkaus on. Jos on löytänyt jonkun, joka rakastaa sinua virheineen kaikkineen, se on lahja. Sitä otti ehkä ennen itsestäänselvyytenä, että joku on tässä. Siksi ehkä liian helposti jättikin sen turvallisuuden ja tärkeän ihmisen. Enää niin ei tee. Myös lapsien rakkaus on jotain, mitä osaa arvostaa yli kaiken. Kaksikymppisenä äitinä otti asian selvyytenä; olen hänen äitinsä, tietenkin hän minusta tykkää. Enää en tee niin. Etä-äitiys on opettanut, että rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus sinuun on lahja. Rakkaus on tärkeä asia elämässä.
Tämä on hyvä ikä elää. Nautin tästä täysin sieumauksin.
Terveisin, Etä-äiti
Seuraathan jo Facebook-sivujani?
Kommentit
Omakin ikä alkaa lähestyä 40:tä ja voin kyllä sanoa, että olen kaikinpuolin enemmän sovussa itseni kanssa kuin esim. 10 vuotta nuorempi versioni. Vääränlainen ehdottomuus on karissut ja tilalle on tullut kykyä nauttia onnellisista hetkistä ja rakentaa tulevaisuutta hieman leijuen mutta realistisesti. Omalla kohdallani kesti todella kauan tajuta, mitä rakkaus on oikeasti ja miltä se voi tuntua. Tässä iässä sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun takana on nuoremman version kivuliaita oppivuosia. Olen nyt myös valmis isäksi, rooli johon elokuussa saan ryhtyä. En vaihtaisi nuorempaan versiooni vaikka olisi mahdollista. Tämä on hyvä juuri näin.
Kommentit
Siistiä lukee tälläinen postaus, jotenkin mulla on kauhea kiire elämään kokoajan vaikka aikaa (toivottavasti) on jäljellä ihan hirveästi! T. 23-vuotias 😀
Joskus tuntuu siltä, että parikymppisenä olo oli raskas kui 90-vuotiaalla mummetolla. Nyt 40 lähestyessä sitä ihmettelee, mine ne seuraavat 20 vuotta katosi?
Elämänkokemus opettaa, jos siitä ottaa opiksi. Ei ole varmastikaan iästä kiinni, miten viisas on. Vai onko ollenkaan?
Voi vitsit miten ihanat näkökulmat! Nuo on hirmuisan hyvä tajuta nimenomaan etukäteen, jotta ehtii nauttia niistä koko sen nelikymppisen ajan. Tai jopa ennen, kun neljäkymppiä kääntyy mittariin. Viiskymmpiä kun kääntyy, sitten kuulemma elämä muuttuu vieläkin paremmaksi, näin olen kuullut huhuttavan. Sitä odotellessa 😉
Oikein paljon onnea 🙂 !
Itsekin kun pohtii aikaa taaksepäin niin kyllähän sitä 20-vuotiaana on ollut naiivi.. Vaikka silloin olikin laiha, nätti ja nuori niin en siihen aikaan kaipaa takaisin vaan ehdottomasti mieluummin elän tässä hetkessä – olen ehdottomasti paljon onnellisempi kaikin puolin tällä hetkellä kuin mitä silloin olin 🙂
Omakin ikä alkaa lähestyä 40:tä ja voin kyllä sanoa, että olen kaikinpuolin enemmän sovussa itseni kanssa kuin esim. 10 vuotta nuorempi versioni. Vääränlainen ehdottomuus on karissut ja tilalle on tullut kykyä nauttia onnellisista hetkistä ja rakentaa tulevaisuutta hieman leijuen mutta realistisesti. Omalla kohdallani kesti todella kauan tajuta, mitä rakkaus on oikeasti ja miltä se voi tuntua. Tässä iässä sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun takana on nuoremman version kivuliaita oppivuosia. Olen nyt myös valmis isäksi, rooli johon elokuussa saan ryhtyä. En vaihtaisi nuorempaan versiooni vaikka olisi mahdollista. Tämä on hyvä juuri näin.