Etä-Äiti

”Niin onko mut siis kutsuttu niihin rippijuhliin ja milloin ne onkaan?”

1.7.2019 Teksti: Helka Belt

Teini lähti tänään rippileirille. Syksyllä on rippijuhlat. Hyvin pitkään en edes tiennyt, milloin kumpikin tapahtuu. Niin, ja onko minut kutsuttu?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään. Siis, missä ne pidetään, milloin, milloin on rippijuhlat. Ja MISSÄ ne on? Ja saanko minä tulla paikalle?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään.

Nyt taas pitkästä aikaa tajusin, miten hukassa olen näiden pojan asioiden kanssa. Koska isä ne hoitaa, en välillä oikein tiedäkään järjestelyistä. Aina kun kysyn, saan tietenkin tietää. Aina vaan ei edes hoksaa kysyä niitä oikeita asioita. Isälle arjen hoitaminen on rutiinia ja hän voi unohtaa kertoa näitä minulle. Kieltämättä se tuntuu pahalle, eikä se kai ole oikeastaan kenenkään syytä. Näin ne asiat vain ovat.

Voi se silti vähän riipaista sydämestä.

Rippijuhla on tärkeä etappi nuorille, näin olen ymmärtänyt. On kurjaa, etten yhtään päässyt mukaan tähän hypeen. En tiedä, pääsikö isäkään, koska no, teinit, ehkä he hypettelevät keskenään.

Isä on järjestänyt myös juhlat. Tiesinkin jo, että ne varmasti pidetään pojan isovanhemmilla. Oli suhteellisen nolon tuntuista kysyä, että niin, onko minut siis kutsuttu? En ole sen puolen suvun kanssa juurikaan tekemisissä, en huonoissa väleissä, mutten läheisissäkään. Voinko olettaa, että saan mennä, vain odotanko kutsua? Olettiko isä, että tietenkin tulen, ja siksi ei kutsunut?

Miten tämä tuntuu niin sekaiselle!

Olisiko outoa mennä sinne? Tuntisinko oloni taas ihan tyhmäksi.

No sillä ei tietenkään ole mitään väliä, mitä minä tunnen tai en tunne juhlissa, vaan minä menen. Ne ovat poikani tärkeimmät juhlat tähän mennessä. Ja tietenkin saan mennä. Ja onneksi saan mennä. Onneksi välimme ovat niin hyvät.

Tulin silti hetkellisesti vähän surulliseksi. Ja tunsin taas sitä iänikuista ulkopuolisuutta. Mutta se meni nopeasti ohitse. Saan juhlia yhdessä pojan kanssa hänen tärkeää etappiaan. That is all that matters.

Onnea rakas poikani rippikouluun!

Terveisin, Helka

Tästä Facebookiini

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Lue myös

Suosittelemme