Olen hyvin pienitissinen nainen – voinko ikinä tuntea itseäni naiselliseksi?
Tämä on yksi jollain tavalla henkilökohtaisimmista ja vaikeimmista teksteistäni. Vaikka nykyaikana on niin paljon kaikennäköisiä ihmisiä ja kehopositiivisuus on päivän sana, on minulla kehossani sellainen kipupiste, joka sattuu minuun ihan joka päivä.
Tissit.
Tai niiden puute. Minulla on jotkut AAAAA-tissit. Valehtelematta. Siis minulla ei ole juurikaan tissejä. Hävettää sanoa se ääneen, kun yleensä peittelen asiaa viimeiseen asti. Mutta nyt ajattelin puhua siitä ääneen. Ehkä tämä myytti tissien ympäriltä vähenee sen myötä.
No, joku voi sanoa, että mitä väliä, millaiset tissit.
No eihän sillä olekaan periaatteessa väliä. Jokainen on kaunis tavallaan, eikö niin. Ja olen imettänyt kahta lasta onnistuneesti, eivätkö tissini ole siis tehneet niille tarkoitetun tehtävänsä? Sitä varten kai naisten tissit ovat alunperin kehittyneet. Kukaan kumppanini ei ole myöskään koskaan sanonut, että tissini olisivat kauheat. Minua kehutaan kauniiksi ja naiselliseksi.
Ei tämä siitä ole kiinni.
Kun katson peiliin, minua ahdistaa.
Oma kehonkuvani on vain aika huono. Kun katson peiliin, minua ahdistaa. En ole missään alasti, missä on muita ihmisiä paikalla. Minua hävettää niin paljon. Minun tissejä on sanottu laudaksi, lättänöiksi, ketunnokiksi, rusinoiksi. Ajattelen, että kaikki vain tujottavat minun olematonta naiseuttani, jos jossain alasti olisin. Olen kateellinen naisille heidän tisseistään. Olisipa minullakin.
Miksi tisseihin sitten laitetaan niin paljon ajatuksia ja painoarvoa? Nykyään on kaunista olla pikkutissinenkin ja isotissiset sanovat, että ole onnellinen, voin urheilla helposti ilman tissien heilumista, ei ole selkäkipuja ja rintaliivejäkin löytyy helpommin. Ei muuten löydy. Ei mistään. Jokakesäinen bikinien osto on aivan tuskaa. Lastenosastolla olisi kuppikooltaan sopivan kokoisia bikineitä, mutta rinnanympärys ei riitä niissä mihinkään. Joten en osta bikineitä. Olo ei ole kovin naisellinen missään vaatteissa ja koetankin peitellä rintaosastoa vaatteilla viimeiseen asti.
Tisseissä on jotain yliluonnollista.
Tiedän, että asetan aivan liikaa painoarvoa tähän asiaan. Oikeasti, mitä väliä, minkälaiset tissit? Mutta kun kuitenkin on. Jokainen sen tietää. Tisseissä on jotain yliluonnollista. Niitä tuijotetaan ja palvotaan. Vaatteet tehdään sen mukaan, että naisella on tissit. Kunpa edes joku vaate istuisikin hyvin päälläni. Vaateteollisuus ei ole tainnut ottaa huomioon meitä tissittömiä naisia.
Minusta tuntuu, että ylipainosta ei saa huomauttaa tai puhua, koska se on epäkohteliasta toista kohtaan, kuten se onkin. Lapsille opetetaan jo pienenä, että et sitten huomauta, miten iso tuo täti on. Mutta laihat ja tissittömät ovat jotenkin kaikkien riistaa. Laihuutta kauhistellaan ja minulle sanotaan, että enkö syö ikinä, oletpas laiha ja oho, onpas pienet tissit. Ihan kuin laihoja ei sattuisi ulkonäkönsä arvostelu.
Ehkäpä joku päivä pääsen tästä vielä eroon. Tiedän, etteivät tissini tai niiden puute vaikuta ulkonäkööni kovinkaan paljoa. Olen mielestäni kivan näköinen ja ihan naisellinen. Paitsi tissieni kohdalta. Haluaisin joskus tuntea oloni oikein supernaiselliseksi. Tiedän, että muutos lähtee vain ja ainoastaan itsestäni ja oman kehonkuvani muuttamisesta positiivisempaan suuntaan. Ehkäpä joku päivä peilistä katsoo mielestäni kaunis naisellinen nainen.
Lue myös rohkea kirjoitus Terkuin Ninniltä: Olen ylipainoinen, vaikuttaako se uskottavuuteeni?
Terveisin, Etä-äiti
Seuraathan jo Facebook-sivujani?
Kommentit
Tiedän tunteen. Tein ratkaisuni vajaa 10 vuotta sitten ja laitoin pienet rintaimplantit. Nyt minulla on C/D-kuppi. Ihanaa on ollut jättää rintojen peittely taakse ja ihanaa, kun vaatteet istuu. Jos jotain huonoa, niin en enää kiihotu nännejä koskettamalla, pikemminkin nännit ärsyyntyvät helposti. Hierojalla joskus mietin, pitäisikö asiasta mainita. En ole maininnut eikä kukaan ole kysynyt. Rintani ovat niin maltilliset ja kroppaan sopivat, ettei kukaan ole huomannut, vaikka ovathan ne kolme lasta imettäneelle aika hyvin säilyneet 😉 Uusien kumppanien kanssa saa hieman jännittää, et mitä ovat mieltä. Mut oikeastaan poikkeuksetta on ennakkoluulot ”silikonibimboja” kohtaan kadonneet, kun ihminen tajuaa, että ihan järkevä ja normaali ihminen voi ottaa silikonit itsensä vuoksi.
Kommentit
Hienoa että uskallat tämänkin sanoa ääneen! Etkä varmasti ole ainoa pienirintainen nainen joka tämän asian kanssa ”tuskailee”, itseäni ahdistaa samainen asia. Olen pitkä ja myöskin jonkin verran ylipainoinen mutta ei, sitä rasvaa ei ole kuitenkaan kertynyt tisseihin. Ja jos laihduttaisin, se olematon rasva lähtisi ensiksi juuri sieltä.
En todellakaan haluaisi mitään ”dollypartoneita” mutta sellaiset myöskin omaa silmää miellyttävät olisi kivat. Tosin ikä (lähes 50) alkaa pikkuhiljaa kaiketi tehdä tehtävänsä kun alan olla tyytyväinen peilikuvaani. Rinnat ovat kyllä tärkeä osa naisellista mielikuvaa itsestä, ei se ole pinnallista mutta paljon saa ja olen saanut tehdä työtä sen eteen että hyväksyn itseni tällaisena kuin olen.
Eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä että sinusta tuntuu miltä tuntuu! Olet kuitenkin kaunis niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja valtavan rohkea.
Mulla aina ollut pienet tissit, olen kuullut niistä vaikka ja minkälaista kommenttia, nuo sinun luettelemat ketunnokat ym kuulosti hyvinkin tutulta. Jotenki itselle oli jäänyt sellainen, että mulla on pienet tissit ja sitä pitää hävetä. Kunnes sitten sain tyttäreni, ja minusta tuli imetyksen ajaksi kunnon lypsylehmä! Rinnat olivat jatkuvasti täynnä maitoa, luovutinkin sitä sairaalaan omaa tuskaa helpottaaksemme. Kuppikoko kasvoi entisestä a-b:stä c-d:n välille. Taas tuli kommenttia. ”Oho sieki oot saanu tissit” jne. En itse viihtynyt siinä vartalossa yhtään. Mitkään kaapissa olevat vaatteet eivät istuneet päälle, tuli niska- ja hartiakipuja, enkä kokenut rintoja omakseni. Imetin tytärtäni noin 1,5-vuotiaaksi, ja voi pojat miten onnellinen olinkaan kun pian imetyksen päätyttyä sain omat ihanat pienet tissini takaisin! Vaatteet istu jälleen eikä tarvinu kokoajan pelätä vilauttelevansa rintavakoa kun ei ollut mitä vilautella. Ystäväni kerran tokaisi että lähes jokainen meidän ystäväpiirissämme ”tarvitsisi silikonit”. Sanoin että en kyllä itse ainakaan ottais vaikka maksettais, mulla on just hyvät tissit nyt, ei ole tiellä enää. Hän vastasi ”no ei varmaan ole tiellä ku ei ole mitä olla”. Enää ei jäänyt päähän kummittelemaan nuo sanat niinkuin ennen olisi varmasti jääneet. Olen itse tyytyväinen kroppaani tälläisenä, kelpaa myös miehelleni, ei sille voi mitään jos jonkun muun mielestä minulla ei ole tissejä ollenkaan. Minun minäkuvaan ei suuremmat rinnat istuneet, mutta sen sijaan että alkaisin isoja tissejä mollaamaan, toivoisin vain että jokaisella naisella olisi hyvä olla juuri omassa kehossaan 🙂
Pystyn samaistumaan hyvin tähän. Kärsin aina pienistä rinnoistani ja en tuntenut itseäni naiseksi vaan pieneksi pojaksi. Suhteet kärsivät kun en halunnut enää edes riisua mieheni edessä, Enkä mennä lasten kanssa uimarannalle. Siitä tuli elämää rajoittava ongelma. Mietin pitkään rintaleikkausta ja säästin siihen rahaa. Kävin myös ottamassa pienet implantit. Ja itsetuntoni koheni, tunnen vihdoin itseni naiseksi. Ja en koe joutuvani enää ressaamaan tilanteista mitkä ennen olivat vaikeita. Monen on Vaikea ymmärtää kuinka kovasti kärsin rinnattomuudesta. Minulla leikkaus oli oikea vaihtoehto.
Musta oli ihana huomata, että nimeltä mainitsemattoman z:lla alkavan nettikaupan alusvaatemallit olivat lähes poikkeuksetta AA-kupin omaavia henkilöitä.
Samastun itsekin tähän, joka päivä peilistä katsoo surullinen ja niin epätyytymätön nainen tai sanotaanko pikkupojan ylävartalolla oleva nainen. Kolme lasta imettänyt ja tosiaan rintavarustusta ei enään ole. Vältellen uimahalleja, rantoja, ja paikkoja jossa pitäisi riisuutua..muuten kroppa on urheilullinen ja nätti mutta niin epäsuhtainen. Olen harkinnut implantteja vaan ja ainoastaan oman itsetuntoni vuoksi, olisi ihana olla nainen, ja ostaa rintaliivit tai bikinit jotka istuisi..kyllä se vaan niin on että rinnat ovat päivittäin mielessä, ja kateellinen olen rinnallisille naisille, ps. Olis edes tissivako 😌
Kiitos kun kirjoitit tärkeästä aiheesta! Itse olen painiskellut saman asian kanssa. Jo lapsille rakennetaan mielikuvaa että tietynlaiset (=isohkot)rinnat kasvavat kaikille naisille. Murrosiässä puhutaan kuinka asiaan kuuluu että rinnat kasvavat, pojille opetetaan että tytöjen rinnat kasvavat ja se kuuluu naiseksi kasvamiseen. Oli tuskaista huomata murrosiässä olevansa erilainen. Olenko nainen ollenkaan kun kaupassa rintani eivät täyttäneet pienimpienlään liivien kuppeja?
Jossain vaiheessa haaveilin silikoneista. Edes sellaisista, joiden avulla a-kupin liivit täyttyisivät silleen kivasti. Nyt 4-kymppisenä kuitenkin huomaan rintakriisini helpottuneen. Kolme lasta olen imettänyt ongelmitta ja kiitos mieheni, joka ei ole ikinä maininnut mitään negatiivista rinnoistani. Silikoneja en enää haluaisikaan sillä haluan olla pikkutissieni kanssa seisomassa samassa rivissä tsemppaamassa muita pikkutissisiä! Kyllä me ollaan ihan yhtä naisia kuin isompitissisetkin! Haluan myös silikonittomuudella viestittää omille tyttärilleni että pienirintanen nainen ei ole epätäydellinen ja tulisi täydelliseksi vasta hankittua silikonit. En edes haluaisi että tyytyväisyyden itseeni perustuisi sisälläni olevaan huijaukseen. Olen ihana just tällaisena ja pidän ympärilläni ihmisiä, jotka minua tällaisena arvostavat. Tsemppiä myös sinulle Etä-äiti! Pidetään lippu korkealla pienten tissien puolesta!!! <3
Hyvä ja tärkeä juttu!!! Mutta mitä jos oletkin ylipainoinen ja sinulla on aa-tissit??!
Tiedän tunteen. Tein ratkaisuni vajaa 10 vuotta sitten ja laitoin pienet rintaimplantit. Nyt minulla on C/D-kuppi. Ihanaa on ollut jättää rintojen peittely taakse ja ihanaa, kun vaatteet istuu. Jos jotain huonoa, niin en enää kiihotu nännejä koskettamalla, pikemminkin nännit ärsyyntyvät helposti. Hierojalla joskus mietin, pitäisikö asiasta mainita. En ole maininnut eikä kukaan ole kysynyt. Rintani ovat niin maltilliset ja kroppaan sopivat, ettei kukaan ole huomannut, vaikka ovathan ne kolme lasta imettäneelle aika hyvin säilyneet 😉 Uusien kumppanien kanssa saa hieman jännittää, et mitä ovat mieltä. Mut oikeastaan poikkeuksetta on ennakkoluulot ”silikonibimboja” kohtaan kadonneet, kun ihminen tajuaa, että ihan järkevä ja normaali ihminen voi ottaa silikonit itsensä vuoksi.
Elämä ei ole reilua.. Itse elän hyvärintaisen naisen kanssa ja silti lähes päivittäin kaipailen aiempaa lähes rinnatonta hoikkaa tyttöystävääni. Pienirintaisuus on aina ollut kiihottavaa ja minulle hyväkroppaisen kropan huipentuma. Älkää naiset pumpatko muovia itseenne, jokaiselle erillaiselle on joku miehinen vastike joka ihannoi juuri sitä mitä sinulta löytyy ❤
Eiköhän naisten rinnat ole naisiaan itseään varten ja siihen tarkoitukseen (imettämiseen) mihin ne on luotu, eikä miehiä varten. Hohhoijjaa. Kiitos mansplainingista.
Näin kahden tyttären isänä olen lopettanut kokonaan naisten vartaloiden arvostelun, jossa mielummin näytän näille että arvostan vahvoja naisia, jotka uskaltavat tuoda itseään esille naisena. Eli meillä isillä on suuri rooli tässä, jossa voimme rikkoa näitä markkina voimien vääristymiä.
Tissit kuin tissit, usko vain 🙂
Kahdella ystävälläni on hyvin pienet rinnat, siis todellakin ei juuri mitään. Toinen on kamppaillut ikänsä, vaikka näyttää aivan älyttömän hyvältä juuri sellaisena kuin on. Hän myös mietti implantteja pari vuotta, mutta nyttemmin ei einää haikaile niiden perään ja sanoo että on iloinen ettei käynyt laittamassa, kun pääsi rinta-asiasta kuitenkin ajan myötä yli (hän on 37v), ja nyt, asiasta ylipäässeenä hänellä olisi ”riesana” ne implantit, joita hän ei edes tarvitse mihinkään.
Toinen ei ole ikinä hävennyt.
Ollaan me rehevät ja isotissisetkin vapaata riistaa haukkumiselle. Mulle kasvoi hyvin nuorena 11v. Melkeen b-kupin rinnat. Jatkuvaa vinoilua ja haukkumista milloin on feikit ja riipputissit, puhumattakaan niistä ihan aikuisten miesten ”ihailevista” katseista vaikka olis verhottu päästä varpaisiin . Eipä siinä kauaa mennyt ku oli jo d-kupin rinnat, ja nykyään 30v. F-kuppikaan ei tahtoisi riittää. Inhoan niitä, kun mikään vaate ei mene rintojen kohdalta päälle, jatkuvasti niskakipuja ja saa pulittaa suolaisen hinnan sopivista rintsikoista. Rahaa ei ole pienentää. Jotenkin ärsyttää ihmiset kun isotkin on kamalat ja pienet on mukamas epänaiselliset. Olihan se kivaa jos kaikki olis luonnostaan sopusuhtaisia mut näin ei vaan käy. Tisseille tai tissittömyydelle ei vaan voi mitään. Olis kiva jos kerrankin olla rauhassa.
Mä en oo pahemmin miettinyt asiaa vaikka imetyksen jälkeen hävisi loputkin.. silikonit on vastoin periaatteita koska mun pitää opettaa tyttäretkin rakastamaan kehoaan semmoisena kuin ne on.. asia joka mulle on tullut järkytyksenä tuli kun luin jotain keskustelua isorintaisten naisten lapsuudesta. . Ite en oo koskaan kokenut mitään seksuaalista ahdistelua lapsena.. ja sitten luen miten ihan vaan rintojen kehitys saattaa altistaa alle 18v lapset tämmöiselle. . Siis ihan vaikka kommentoinnille ulkonäöstä. Tuntuu että parasta pienirintaisuudessa on ollut että on saanut mahdollisuuden kehittyä rauhassa aikuisuuteen ilman että kukaan olisi ulkoa päin tullut rikkomaan sitä rauhaa. Se on myös mielenkiintoista miten tällainen muuttaa tytön/naisen minäkuvan ja ajatuksen esim. Lapsuudesta
Itse okin niin epävarma omasta kelpaavuudestani ja naiseudestani nelikymppisenä kärsittyäni koko ikäni rinnattomuudestani aina murrosiästä alkaen, jolloin ikätovereiden kiusaaminen haavoitti, että otin lasten jälkeen B-kupin rinnat. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuun. Olen nyt sopusuhtainen ja vaatteet istuvat. Alitajuista epävarmuuttani vieraiden miesten keskellä rintani eivät kuitenkaan poista, koska haavat ovat syvällä.
Jos yhtään lohduttaa, niin kerron pienen tarinan isoista tisseistäni. Olisin ikionnellinen, jos voisin vaihtaa paikkaa kanssasi. Oikeasti.
Mulla on aina ollut tosi isot rinnat. Ei, ne ei ole kauniin pyöreät. Koska ne on niin valtavat, ne on AINA roikkunut. Koska painovoima, ne vaan yksinkertaisesti painaa niin paljon. Oon aina tuntenut häpeää roikkuvista jättitisseistäni. Mua on puristeltu ilman lupaa, lääpitty ja heitelty todella sopimatonta läppää. Teen nykyisin kaikkeni,jotta saan tissit peitettyä. Käytän urheiluribtsikoita ja löllöjä paitoja joissa ei ole kaula-aukkoa. On ihan kamalaa, kuinka mua on esimerkiksi haukuttu lutkamaiseksi, ainoastaan sen takia että mulla on ollut normaali kaula-aukollinen paita. Siis oikeasti normaali paita. Isotissisillä ei monien mielestä ole oikeutta niihin. Ja nää selkäkivut ja huono ryhti! Hierojani kertoi hiljattain, että mulla on selkäranka vääntynyt suoraksi. Selkään, hartioihin ja niskoihin sattuu joka päivä. Nukkumisvaikeuksiakin on, koska selkä on vaan niin helvetin kipeä. Jos en olisi opiskelija, ottaisin lainaa rintojen pienennysleikkaukseen tällä sekunnilla.
Mutta niinhän sitä aina sanotaan, että ihminen haluaa sitä mitä itsellään ei ole.
Ihanaa huomata, etten ole yksin asian kanssa ja tästä puhutaan julkisesti. Olen saanut kuulla ihmisten naureskelua varsinkin yläasteella tisseistäni/tissittömyydestäni. Nykyisin olen ok asian kanssa kun pitää vaan positiiviset puolet mielessä. Silti välillä koen epävarmuutta.