Etä-Äiti

Olen hyvin pienitissinen nainen – voinko ikinä tuntea itseäni naiselliseksi?

Teksti: Helka Belt

Tämä on yksi jollain tavalla henkilökohtaisimmista ja vaikeimmista teksteistäni. Vaikka nykyaikana on niin paljon kaikennäköisiä ihmisiä ja kehopositiivisuus on päivän sana, on minulla kehossani sellainen kipupiste, joka sattuu minuun ihan joka päivä.

Tissit.

Tai niiden puute. Minulla on jotkut AAAAA-tissit. Valehtelematta. Siis minulla ei ole juurikaan tissejä. Hävettää sanoa se ääneen, kun yleensä peittelen asiaa viimeiseen asti. Mutta nyt ajattelin puhua siitä ääneen. Ehkä tämä myytti tissien ympäriltä vähenee sen myötä.

No, joku voi sanoa, että mitä väliä, millaiset tissit.

No eihän sillä olekaan periaatteessa väliä. Jokainen on kaunis tavallaan, eikö niin. Ja olen imettänyt kahta lasta onnistuneesti, eivätkö tissini ole siis tehneet niille tarkoitetun tehtävänsä? Sitä varten kai naisten tissit ovat alunperin kehittyneet. Kukaan kumppanini ei ole myöskään koskaan sanonut, että tissini olisivat kauheat. Minua kehutaan kauniiksi ja naiselliseksi.

Ei tämä siitä ole kiinni.

Kun katson peiliin, minua ahdistaa.

Oma kehonkuvani on vain aika huono. Kun katson peiliin, minua ahdistaa. En ole missään alasti, missä on muita ihmisiä paikalla. Minua hävettää niin paljon. Minun tissejä on sanottu laudaksi, lättänöiksi, ketunnokiksi, rusinoiksi. Ajattelen, että kaikki vain tujottavat minun olematonta naiseuttani, jos jossain alasti olisin. Olen kateellinen naisille heidän tisseistään. Olisipa minullakin. 

Miksi tisseihin sitten laitetaan niin paljon ajatuksia ja painoarvoa? Nykyään on kaunista olla pikkutissinenkin ja isotissiset sanovat, että ole onnellinen, voin urheilla helposti ilman tissien heilumista, ei ole selkäkipuja ja rintaliivejäkin löytyy helpommin. Ei muuten löydy. Ei mistään. Jokakesäinen bikinien osto on aivan tuskaa. Lastenosastolla olisi kuppikooltaan sopivan kokoisia bikineitä, mutta rinnanympärys ei riitä niissä mihinkään. Joten en osta bikineitä. Olo ei ole kovin naisellinen missään vaatteissa ja koetankin peitellä rintaosastoa vaatteilla viimeiseen asti.

Tisseissä on jotain yliluonnollista.

Tiedän, että asetan aivan liikaa painoarvoa tähän asiaan. Oikeasti, mitä väliä, minkälaiset tissit? Mutta kun kuitenkin on. Jokainen sen tietää. Tisseissä on jotain yliluonnollista. Niitä tuijotetaan ja palvotaan. Vaatteet tehdään sen mukaan, että naisella on tissit. Kunpa edes joku vaate istuisikin hyvin päälläni. Vaateteollisuus ei ole tainnut ottaa huomioon meitä tissittömiä naisia.

Minusta tuntuu, että ylipainosta ei saa huomauttaa tai puhua, koska se on epäkohteliasta toista kohtaan, kuten se onkin. Lapsille opetetaan jo pienenä, että et sitten huomauta, miten iso tuo täti on. Mutta laihat ja tissittömät ovat jotenkin kaikkien riistaa. Laihuutta kauhistellaan ja minulle sanotaan, että enkö syö ikinä, oletpas laiha ja oho, onpas pienet tissit. Ihan kuin laihoja ei sattuisi ulkonäkönsä arvostelu.

Ehkäpä joku päivä pääsen tästä vielä eroon. Tiedän, etteivät tissini tai niiden puute vaikuta ulkonäkööni kovinkaan paljoa. Olen mielestäni kivan näköinen ja ihan naisellinen. Paitsi tissieni kohdalta. Haluaisin joskus tuntea oloni oikein supernaiselliseksi. Tiedän, että muutos lähtee vain ja ainoastaan itsestäni ja oman kehonkuvani muuttamisesta positiivisempaan suuntaan. Ehkäpä joku päivä peilistä katsoo mielestäni kaunis naisellinen nainen.

 

Lue myös rohkea kirjoitus Terkuin NinniltäOlen ylipainoinen, vaikuttaako se uskottavuuteeni?

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Panu Pälviä

Lue myös

X