Olen ihan syksyihminen – Syksyllä henkiin heräävät rakastavat tuntematonta ja uusia alkuja
Kun kesä on ohitse ja syksy viimein alkaa, ne ensimmäiset pimenevät illat ja elokuiset yöt saapuvat, minä herään henkiin.
Syksyisin elämäni alkaa uudelleen. Kaikki tuntuu mahdolliselta.
Syksyisin elämäni alkaa uudelleen. Kaikki tuntuu mahdolliselta. Kun kesällä on pakonomainen tarve nauttia niistä pienistä hetkistä, kun on lämmintä, ei syksyllä enää ole tätä pakkoa. On vain väriloistoa ja lupa olla alakuloinenkin, jos haluaa. Välillä sataa, ja se on ihan ok, koska kaikki tietävät, että syksyllä voi olla huonokin ilma. Siitä ei tarvitse ahdistua. Ei ole odotuksia, jotka eivät toteudukaan. On vain mahdollisuuksia.
Eikä kukaan kysy, että mikä nyt on, jos on vähän alakuloinen olla.
Ja siksi minä rakastan syksyä. Mikään ei tule pakotetusti, vaan tulee, jos on tullakseen. Ja jos ei tule, sekin on ihan ok. Se on valtavan vapauttavaa. Siksi syksy on minulle aina äärimmäisen aktiivista ja uuden luomisen aikaan. Viime syksy oli elämäni upein ja minua kohtasi monta ihanaa asiaa. Olin elämäni kunnossa ja loistin jotenkin sisältä päin.
Tämä vuodenaika on niin minun.
Nyt tuntuu tapahtuvan sama. Vaikean kesän jälkeen nyt kun syksy on kunnolla tullut luokseni, kaikki tuntuu helpommalta. Olen täynnä energiaa ja saan paljon aikaiseksi. Tämä vuodenaika on niin minun.
Väriloisto koskettaa minua jostain sisältä kohdasta, mitä mikään muu ei tee. Itken usein kauniin ruskan edessä. Luonnon kauneus sykähdyttää. Luonto on syksyllä kesytön, kun se on kesällä kaunis, mutta aika lempeä. Syksyn raakuus on kaunista.
Syksyn ihmiset tuntuvat rakastavan uutta ja uuden alkua, mahdollisuuksia, värejä, räiskettä, kesyttämätöntä ja ehkä tuntematontakin.
Syksyn ihmiset tuntuvat rakastavan uutta ja uuden alkua, mahdollisuuksia, värejä, räiskettä, kesyttämätöntä ja ehkä tuntematontakin. Siksi koen tämän vuodenajan täysin omakseni. Arki, rutiinit, totuttu, tylsyys ja paikallaanjunnaaminen ahdistavat minua. Haluan kokea, tuntea olevani elossa ja saavuttaa jotain suurta.
Syksyllä tämä kaikki tuntuu olevan mahdollista.
Syksyllä kaikki pakko on hävinnyt. On vain elämä ja minä, tässä ja nyt.
Kevät on perinteisesti aikaa, jolloin ajatellaan luonnon heräävän henkiin, kesä lähenee, kaikki kaunis ja ihana ovat vielä edessäpäin, odotus nousee ja into kasvaa. Minulle keväät ovat aina olleet todella vaikeita. Jokainen masennukseni on puhjennut keväällä. Kevään värien nostaessa päätään minä haluaisin pukeutua mustaan ja mennä peiton alle. Se kaikki PAKKO ahdistaa. Entä jos en olekaan iloinen tai onnellinen siitä, että kohta taas on kesä? Entä jos ahdistaakin?
Syksyllä kaikki pakko on hävinnyt. On vain elämä ja minä, tässä ja nyt.
Lue myös:
Erityisherkkä kokee kaiken vähän voimakkaammin kuin muut
Kohti unelmia – minä julkaisen kirjan!
Oletko sinä syksyihminen?
Terveisin, Etä-äiti
Kommentit