Etä-Äiti

Olen kohta aikuisen lapsen etä-äiti

Teksti: Helka Belt

Olen ollut lapselleni lähiäiti, yh-äiti, vuoroviikkoäiti ja etä-äiti. Kohta olen aikuisen lapsen äiti.

Tämä herättää monenmoisia tunteita ja ajatuksia. Olemme käyneet ihan huikean pitkän tien yhdessä aina siitä lähtien, kun hän tuli yllättäen luoksemme tähän pisteeseen, kun hän asuu isänsä luona ja käy luonani melko harvoin.

Tuntuu omituiselta, että lapseni on vuoden päästä aikuisiässä. Ei se tietenkään tarkoita sitä, että hän olisi jollain tapaa ns. valmis tai ei enää lapsi. Mutta iso virstanpylväs se tulee olemaan omassa elämässäni. Aloitin äitiyteni lähestulkoon itsekin lapsena. Nyt tuo lapsi on kohta siinä iässä, kun itse sain hänet.

Lue myös: Lapset ovat lainaa vain, teini-ikäisestä irtipäästäminen riipaisee

Olen 38-vuotias ja ylipäätään ajatus, että tämän ikäisenä olen kohta täysi-ikäisen äiti, tuntuu välillä hassulta. Ajatus siitä, että olen ollut suurimman osan hänen elämästään etä-äiti, tuntuu myös oudolta. En ajatellut tosiaankaan elämääni äitinä tällaiseksi, mitä se nyt on. Kukapa meistä tietääkään tietenkään, millaiseksi elämämme muodostuu, mutta en usko, että moni haaveilee näin kipeistä kasvun vuosista, joita äitinä olen joutunut käymään lävitse.

Lapseni on kasvanut isoksi isänsä luona.

Lapseni on kasvanut isoksi isänsä luona.  Joka kerta kun sitä ajattelen, se sattuu. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Olen menettänyt ison osan hänen kasvun vuosistaan. En ole seurannut sitä kaikkea, mitä yleensä vanhemmat seuraavat, kun näkevät lapsensa kasvavan. Olen joutunut luopumaan paljosta. Vaikka tiedän syyt, mitkä tähän johtivat, eivät ne menettämisen surua poista.

Sen sijaan sitä poistaa se tieto, että etävanhempi voi olla lapselle tärkeä, kun tämä on aikuinen. Minunkin etäisäni oli minulle tärkeä, vaikkemme nähneet paljon silloin, kun olin alaikäinen. Tämä tieto on hyvin lohduttava. Eihän lapsi lakkaa olemasta oma lapseni siksi, että hän on aikuinen. Suuri osa hänen elämäänsä tapahtuu silloin, kun hän on täysi-ikäinen. Voin olla osa tuota elämää. Vaikka hänen lapsuusvuotensa ovat pian ohitse, ohitse ei ole äitiyteni.

Hän on lapsi, joka aloittaa omaa elämäänsä ja jota tukevat hänen molemmat vanhempansa.

Etä-äitiyteni sen sijaan on pian lopussa, koska en koe aikuisen lapsen olevan kenenkään lähi- tai etälapsi. Hän on lapsi, joka aloittaa omaa elämäänsä ja jota tukevat hänen molemmat vanhempansa. Tämä on ihana ajatus. Tätä varmasti kaikki vanhemmat ajattelevat, kun lapsi on aikuinen.

En halua koskaan poistua hänen elämästään, haluan olla osa sitä. Jokainen vanhempi on eri tavalla osa aikuisen lapsensa elämää. Minä olin etä-äiti hänen lapsuutensa ajan. Mutta aina kuitenkin äiti. Roolini muuttuu pian. Millaiseksi se muodostuu, selviää varmasta ajallaan.

Lue myös:
Äiti, saanko muuttaa isin luokse asumaan?
Miten selviytyä etä-äitiyden traumasta?

Terveisin, Helka

Lue myös

X