”Olisi pelottavaa, jos vanhemmat puhuisivat toisistaan pahaa mulle”
Halusin kysyä, miten oma nuoremme, nyt 15-vuotias poikamme, kokee eroperheensä ja vanhempiensa eron. Haastattelin häntä, ja pyysin kertomaan kaiken niin rehellisesti kuin vain pystyy, miettimättä, miltä vastaukset minusta saattavat tuntua.
Miten oma nuoremme kokee eroperheensä ja vanhempiensa eron.
Milloin tajusit, että vanhempasi ovat eronneet?
No en kai mitään vauvana voi tajutakaan, kun se tapahtui? En ole koskaan elänyt isän ja äidin kanssa, joten olen aina tiennyt, että vanhemmat ovat eronneet.
Tuntuuko, että perheesi on erilainen kuin muiden, koska olemme eronneet?
Monen kaverinkin vanhemmat ovat eronneet joten ei. Ei siinä kai ole enää nykyään mitään ihmeellistä.
Minkälaisia kokemuksia meidän ja muidenkin nuorten eroperheistä, toimivatko ne hyvin?
Yleensä joo, mutta on poikkeuksia, ei tutuilla mutta joillain on niin, että vanhemmat ei kerro mitään toiselle vanhemmalle. Se tuntuisi lapsesta huonolta ja pelottavalta, jos vanhemmat ei osaisi kommunikoida keskenään. Eiks enemmin kannattaisi erota kuin riidellä, jos koko ajan riitelee, ei ole mitään järkeä.
Mitä vaaditaan, että eroperhe toimii hyvin lapsen näkökulmasta?
Että isä ja äiti tulee hyvin toimeen, ettei riitele tai peittele tai puhu pahaa toisistaan lapsille. Olisi pelottavaa, jos te vanhemmat puhuisitte toisistanne pahaa mulle. En tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Onneksi ette oo sellasia, mutta joillakin on. Musta se on aika kamalaa. Te ette riitele ja olette sovussa useimmiten. Musta se on ollut kivaa. Pitää olla avoin eikä salailla toisilta mitään.
Haluaisitko, että olisimme yhdessä?
En, koska olen koko elämäni asunut niin että vanhemmat on erossa. En ainakaan muistaakseni ole koskaan toivonut, että olisitte yhdessä.
Onko eroperhe yhtä paljon perhe kuin ei-eronneet?
Joo, se on ihan tavallinen perhe.
—-
Ajatus tähän haastatteluun tuli, kun kuulin, että Kasper – Kasvatus ja perheneuvonta ry tuotti kirjan ”Välikädessä – Kirja nuorelle vanhempien erosta”. Kirja kertoo lapsen näkökulman vanhempien eroon. Sen näkökulman, jonka jokaisen vanhemman pitäisi nähdä ja ymmärtää. Halusin kuulla poikamme ajatuksia omasta ja muiden eroperheistä.
Lue myös:
Mua ei nolota mutsi tai sen blogi
Etäpojan näkökulma: ”Ettekö te tajuu?”
Miksi erosin etäpoikani isästä?
Terveisin, Etä-äiti ja poika
Kommentit
Kovasti erosta kipuilleena ja etenkin tätä yhteistyö vanhemmuutta on ollut todella vaikea alkaa rakentaa.
Etenkin kun lasten isä salaa asioita mutta vaatii minua keskustelemaan ja kertomaan miten lasten viikko meillä on mennyt, itse hän ei koskaan kertoile aikuisen näkökulmaa oman lapsi viikkonsa kulusta. Aika paskaa sanoisin, että vastuu kaikesta jätetään mulle vaikka isä on ollut se joka vaatimalla vaati vuoroasumista, olin typerä ja luulin että hän tällä tavoin sitoutuu lapsiinsa ja vanhemmuuteen. Mutta eipä kai perusluonne ihmisessä muutu.
Meillä ei puhuta pahaa lasten isästä, itse asiassa tilanne on kärjistynyt siihen ettei meillä puhuta lapsille lasten isästä tai isän sukulaisista mitään. Emme ota lasten aikana mihinkään asioihin jotka koskee isää mitään kantaa. Valitettavasti tämä linja on myös käytössä lasten isän kanssa : mistään asioista ei saa kysyä eikä mitään lasten kasvatukseen tai hyvinvointiin liittyvää saa arvostella tai ihmetellä hänelle eli hänen kanssaan ei voi keskustella mistään lapsiin liittyvästä.
Lisäksi lasten isä ei ole eroamme työstänyt kunnolla vaan jokainen keskustelu päätyy alkuperäisestä aiheesta riippumatta siihen kuinka paskasti tein hänelle kun rakastuin toiseen mieheen. Lasten isä puhuu pahaa minusta ja avomiehestäni kaikille sekä jakaa keskustelujamme sukulaisilleen,muttei ota mitään vastuuta puheistaan tai mistään. Mutta onhan se selvää ettei yhteistyö voi toimia kun toinen on edelleen niin katkera.
Kommentit
Kovasti erosta kipuilleena ja etenkin tätä yhteistyö vanhemmuutta on ollut todella vaikea alkaa rakentaa.
Etenkin kun lasten isä salaa asioita mutta vaatii minua keskustelemaan ja kertomaan miten lasten viikko meillä on mennyt, itse hän ei koskaan kertoile aikuisen näkökulmaa oman lapsi viikkonsa kulusta. Aika paskaa sanoisin, että vastuu kaikesta jätetään mulle vaikka isä on ollut se joka vaatimalla vaati vuoroasumista, olin typerä ja luulin että hän tällä tavoin sitoutuu lapsiinsa ja vanhemmuuteen. Mutta eipä kai perusluonne ihmisessä muutu.
Meillä ei puhuta pahaa lasten isästä, itse asiassa tilanne on kärjistynyt siihen ettei meillä puhuta lapsille lasten isästä tai isän sukulaisista mitään. Emme ota lasten aikana mihinkään asioihin jotka koskee isää mitään kantaa. Valitettavasti tämä linja on myös käytössä lasten isän kanssa : mistään asioista ei saa kysyä eikä mitään lasten kasvatukseen tai hyvinvointiin liittyvää saa arvostella tai ihmetellä hänelle eli hänen kanssaan ei voi keskustella mistään lapsiin liittyvästä.
Lisäksi lasten isä ei ole eroamme työstänyt kunnolla vaan jokainen keskustelu päätyy alkuperäisestä aiheesta riippumatta siihen kuinka paskasti tein hänelle kun rakastuin toiseen mieheen. Lasten isä puhuu pahaa minusta ja avomiehestäni kaikille sekä jakaa keskustelujamme sukulaisilleen,muttei ota mitään vastuuta puheistaan tai mistään. Mutta onhan se selvää ettei yhteistyö voi toimia kun toinen on edelleen niin katkera.