Etä-Äiti

”Oma aika” – Yksi asia nousi yli muiden kysyttäessä, mikä on parasta erovanhemmuudessa

Teksti: Helka Belt

Erovanhemmuudessa monien mielestä parasta on oma aika.

Yksi vastaus nousi suosituimmaksi, kun kysyin tätä erovanhemmilta. Oma aika. Itse vastaan samalla tavoin.

Olen saanut palautetta siitä, miten voin sanoa, että oma aika on tärkeää ja nautin siitä, kun ensin olen vuosia kirjoittanut, kuinka ikävöin lapsiani kun olemme erossa. Kolme vuotta sitten blogini alussa ikävöinkin vielä enemmän kuin nyt, koska lapset olivat nuorempia ja tilanne oli minulle uusi. Olisi silti kummallista, etten kolmessa vuodessa olisi jo tottunut tilanteeseen ja jopa oppinut nauttimaan yksinolosta.

Omasta ajasta nauttiminen ei tarkoita sitä, ettei ikävöisi tai rakastaisi lapsiaan. Se tarkoittaa, että pakollinenkin yksinoloaika käytetään hyödyllisesti. Ketä se auttaisi, jos joka toinen viikko olisin koko ajan surkeana enkä osaisi nauttia ajastani?

Joidenkin mielestä lapseni, jotka lukevat näitä tekstejäni myöhemmin, kokevat varmasti, etten ole heitä halunnut, kun nautin omasta ajastani ja teen ties mitä. Olisiko lapsilleni siis parempi tietää, että olen vuosia voinut huonosti ja ollut surkea, kun he ovat olleet toisella rakastavalla vanhemmallaan, isiensä luona? No tuskinpa vain.

Instagramissani ja eronneille vanhemmille osoittamassani kyselyssä ehdottomaksi ykkösasiaksi erovanhemmuudessa nousi juuri oma aika. Saa levätä ja tehdä itselleen tärkeitä asioita. Jostain syystä tämä teema saa aina monenlaisia kommentteja aikaan. Olen törmännyt ilmiöön, että erovanhemmat eivät uskalla sanoa, miten kivaa on olla yksin ja vapaa lapsista, koska se kuulostaa kamalalle, vaikken ymmärrä miksi. Itseasiassa olen itsekin ollut varovainen sanomaan tätä, koska olen toisaalta tuonut esille, kuinka ikävää on olla erossa lapsistaan. Kuulostaahan tämä jo vallan ristiriitaiselle.

No, vanhemmuus onkin täynnä ristiriitoja, kompleksisia tunteita ja ihmettelyä.

Viimeinkin uskallan ja onneksi monet muutkin uskaltavat sanoa, että oma aika on ihanaa. Kilpailu, kenellä on kamalinta, kenen puoliso ei auta, joten hänkin on kuin erovanhempi, toinen on erossa lapsistaan vaikkei haluaisi, ja se on kamalaa, ja niin onkin, on ihan typerää. Joten nautitaan innolla omasta ajastamme! Se ei ole pois keneltäkään ja itseasiassa lisää lastenkin hyvinvointia, koska vanhempi on levännyt ja virkeä, kun lapsi jälleen saapuu kotiin.

On hyvä pysähtyä miettimään, mitä asialle voisi tehdä? Aika menee hukkaan, jos tilanteesta, jota ei voi muuttaa, ei pääse eteenpäin.

Luin artikkelin siitä, miten eroäidit eivät osaa nauttia lomastaan ilman lapsia. Kun lapset lähtevät isälleen, ei äiti saa mitään aikaiseksi roskien viemistä lukuunottamatta ja loma menee surkutellessa omaa oloa. Lapset ovat ikään kuin ”väärässä paikassa”, toisella vanhemmallaan. Erikoinen ajatus, mutta tuttu. Minulle tuli tuosta surullinen olo ja samalla tunnistan itseni vuosien takaa. Alussa loma- ja juhla-ajat olivatkin kamalia. Mikään ei tuntunut millekään, kun koko elämän tarkoitus vietiin pois: vanhemmuus. Onhan se kurjaa, jos loman kohokohta on roskien vieminen.

Jos tuollaista ikävää jatkuu vuosia, olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä asialle voisi tehdä? Aikahan menee hukkaan, jos tilanteesta, jota ei voi muuttaa, ei pääse eteenpäin. Mieti vaikka näitä: Mitä muuta olen kuin vanhempi? Kuka olen ihan vain yksikseni? Mistä nautin? Miten voisin kehittää itseäni? Mitä voisin kenties harrastaa, tai saisinko mielekästä tekemistä vaikkapa vapaaehtoistyöstä?

Moni eronnut äiti  (lisään, että niin moni isäkin) tunnistaa sen tunteen, että elämältä lähtee jotenkin pohja, mielekkyys ja tarkoitus kun lapset lähtevät isälleen. Mihinkään ei oikein saa tartuttua. Mikään ei oikein innosta, artikkeli jatkaa. Mielestäni on surullista, jos elämä on vain vanhemmuutta, eikä mitään muuta mielekästä siitä löydä kuin lastensa kanssa olemisen. Koen voimakkaasti, että olen paljon muutakin kuin vain äiti.

On surullista, jos elämä on vain vanhemmuutta, eikä mitään muuta mielekästä siitä löydä kuin lastensa kanssa olemisen.

Mr. Ääni sanoikin mainiosti, että minussa on paljon muutakin kuin vanhemmuus, ja se on hyvä asia. Olen myös työntekijä, freelancer, kirjoittaja, nainen. Minussa on monta puolta ja niin on meissä kaikissa. Etsitään ne silloin esiin, kun lapsemme ovat muualla.

Nautin valtavasti ajastani ilman lapsia. Saan tehdä asioita, joita ei mitenkään voisi tehdä lasten kanssa. Se on rikkaus elämässän

Artikkeli toi esille, että rannallakaan ei ole kivaa, kun muut pyörivät lastensa kanssa ja itse koettaa nauttia ajastaan yksin. Minä taas sanon, että herrajumala onpa kiva olla rannalla niin, ettei tarvitse pyöriä koko ajan hiekassa tai kuunnella äiti äiti, mitä teen, mullon nälkä, millon lähdetään, äiti kylmä, äiti kuuma! Saa lukea vaikka kirjaa rauhassa!

Niin, asioissa kun on niin monta puolta. Nautin yksinolosta ja nautin myös lasten kanssa olemisesta. Näin tekemällä elämä tuntuu todella täydeltä ja merkitykselliseltä.

Lue myös:
Vuoroviikkovanhempikin voi uupua
Ilman lapsiansa äitienpäivää viettävä äiti on arjen supersankari
Ennen etä-äitiyttä en tiennyt, että..
Eron jälkeen kannattaa pyhittää aikaa vain itsellensä

Terveisin, Helka

Lue myös

X