Periytyykö ero sukupolvelta toiselle?
Erovanhempien lapsista tulee eroajia, koska eivät ole saaneet hyvän parisuhteen mallia kotona. Heidän tulevat lapsensa myös päätyvät varmasti eroon. Pitävätkö nämä väittämät väistämättä paikkansa?
Jos perheessä on paljon eroja, onko vaarana, että itsekin eroaa? Kuva: Terhi-Anneli Koivisto
Tuo pieni lapsi näki vanhempiensa riidat, rakkaudettoman liiton ja lopulta ns. huonosti hoidetun eron. Lapsi tunsi olevansa eron jälkeen vanhempiensa välissä, riitakapulana. Ei saanut osoittaa rakkautta toista vanhempaa kohtaan toisen luona. Minkäänlaista parisuhteen mallia lapsi ei vanhemmiltaan saanut. Lopulta lapsesta kasvoi aikuinen ja hän päätyi erokierteeseen. Hänen kaikki parisuhteensa ovat päättyneet. Nyt tuo lapsi miettii: periytyykö ero? Enkö ikinä osaa rakentaa pysyvää parisuhdetta? Päätyvätkö lapsenikin siksi väistämättä eroon?
Tuo lapsi olen minä. Olen miettinyt tietenkin useammin kuin kerran, mistä ihmeestä johtuu, että erot ovat kohtaloni. Tietenkään tämä ei ole näin yksiselitteinen asia, mutta ajatellaan hetki, että olisi. Periytyykö ero?
On totta, ettei erolapsi tietenkään ole nähnyt pysyvän parisuhteen mallia kotona. Vanhemmat ovat päätyneet eroon, joten he eivät tiedä muunlaista perhettä. He ovat nähneet, että ero on mahdollinen, jos suhde ei toimi. Toisaalta he myös oppivat, ettei yhdessä tarvitse pysyä oli mikä oli, vaan eron voi ottaa, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta ajaako tämä erolapsen ottamaan eron helpommin kuin vastaavassa tilanteessa olevan ydinperhelapsen?
He myös oppivat, ettei yhdessä tarvitse pysyä oli mikä oli, vaan eron voi ottaa, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
Erolapsella voi olla taustalla muutakin kuin vain puhtaasti vanhempien ero. Toinen vanhempi on voinut hylätä eron jälkeen, on voinut olla vieraannuttamista, erokiistoja, tappeluja lapsista ja niin edelleen. Tämä vähentää perusturvallisuudentunnetta ja lapsen voi olla vaikea luottaa toisiin aikuisiin. Tämä luottamuspula voi aikuisena näkyä parisuhteissa, jolloin suhde helpommin päätyykin eroon.
Toisaalta erolapsella voi olla voimakas halu tehdä asiat toisin: koska vanhempani erosivat, minä en ikinä halua päätyä samanlaiseen tilanteeseen. Suhde voi tuntua todella tärkeältä ja ongelmat hoidetaan muuten kuin eroamalla. Varsinkin, jos erolapsella on omia lapsia, voi halu suojella omien lasten ydinperhettä olla vahva. Ei haluta siirtää erokokemusta omille lapsille. Tällöin vanhempien ero voi jopa suojella omalta erolta.
Jos taas vanhemmat ovat pysyneet yhdessä lasten takia, vaikka liitto on ollut riitainen tai jopa väkivaltainen, voi lapsi jopa toivoa vanhempiensa eroa. Tällaisessa perheessä elänyt lapsi voi aikuisena päättää, että jos oma suhde menee samanlaiseksi, hän todellakin eroaa lastensa vuoksi.
Erolapsella voi olla voimakas halu tehdä asiat toisin: koska vanhempani erosivat, minä en ikinä halua päätyä samanlaiseen tilanteeseen.
Siksi ei ehkä voi sanoa, että ero periytyy, mutta mitä lapsuuden perheessä on tapahtunut, aivan taatusti vaikuttaa aikuisena omiin suhteisiin. Tähän lopputulokseen olen tullut omassa tilanteessanikin. Lapsuudessa meille rakennetaan mallit – olivatpa ne hyviä tai huonoja – miten elää, saada rakkautta ja hoitaa parisuhdetta. Aikuisena perheen lapsi voi päättää, haluaako toimia samoin vai juuri päinvastoin kuin omassa perheessä on toimittu. Joskus lapsuudenperheen käytösmallit ovat niin voimakkaasti sisäänrakennettuja, että niitä noudattaa tiedostamattaan tai vaikkei haluaisikaan.
Siksi ainoana totuutena voin sanoa, että lapsuudenperheemme vaikuttavat meihin aikuisiin. Mutta miten, se on yksilöllistä.
Lisää tästä aiheesta on kirjoittanut Marianna Stolbow kirjassaan ”Vanhempieni kaltainen”.
Lue myös:
Lapsuudessa kokemani vaikuttivat siihen, että aikuisena olen rikkonainen
Voinko eronneena sinkkuna antaa lapselleni hyvän perhemallin?
View this post on InstagramA post shared by Helka Belt (@etaaiti) on
Terveisin, Helka
Kommentit