Etä-Äiti

Onko riitely ja kiistat erovanhemmuuden normaali?

Teksti: Helka Belt

Olen törmännyt outoon ilmiöön viime aikoina blogatessani. Olen kertonut muun muassa siitä, miten olemme järjestäneet vuoroviikkovanhemmuutemme ja miten raha-asiamme eroperheessämme on hoidettu. Olen saanut todella outojakin kommentteja aiheeseen, kuten esimerkiksi, että varmasti oikeasti riitelemme ja sanon vain, että kaikki menee sopuisasti. Toinen kommentti sanoi, etteivät eroperheet voi olla riidattomia.

Jos lähiäitiys on erovanhemmuuden normaali, onko riitely erovanhemmuuden toinen normaali?

Jos lähiäitiys on erovanhemmuuden normaali, onko riitely erovanhemmuuden toinen normaali? Onko siksi niin vaikea uskoa, että meillä oikeasti kaikki menee sopuisasti? Törmään jatkuvasti kommentteihin, ettei meillä oikeasti asiat varmasti näin hyvin ole. Tai sitten saan kommentteja, jotka sanovat, että pönkitän omaa paremmuuttani, kun sanon, etten vaadi elatusmaksuja tai lapsilisiä itselleni. 

Joissakin eroperheissä jaetaan elatukseen liittyvät tulot ja menot tasan niin, että lapseen käytetty rahasumma ei muutu, mutta maksaja ja maksun suuruus jakaantuu oikeudenmukaisesti tukien, luonapitopäivien ja tulojen mukaan. Viime aikoina on tullut useasti esille, että vuorovikkovanhemmuudessa etuudet ja tuet eivät jakaannu lainsäädännössä järkevästi vanhempien kesken. Siksi raha-asioista voidaan sopia keskenäänkin; jos välit ovat tarpeeksi sopuisat ja luottamus entistä kumppania kohtaan on säilynyt erosta huolimatta. Näen, ettei eron jälkeen yhteinen vanhemmuus kuitenkaan muutu miksikään.

Istuuko meissä jotenkin tiukasti perusajatus, että eron jälkeen entiset kumppanit aina riitelevät?

Joissakin perheissä asiat sovitaan keskenään niin, että tapaamisasiat ovat toimivia perheen kulloisessakin tilanteessa. Laki ei velvoita vahvistamaan tapaamisaikoja virallisesti. Tapaamissopimuksissa varmistetaan lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan. Jos hän tapaa vanhempien keskinäisen sopimuksen kautta tasapuolisesti molempia, en näe tarpeelliseksi vahvistaa sopimusta. Mutta sopimus KANNATTAA vahvistaa, jos on vaarana, että päädytään riitatilanteeseen. Silloin molemmat ovat pakotettuja toimimaan sovitun mukaisesti.

Istuuko meissä jotenkin tiukasti perusajatus, että eron jälkeen entiset kumppanit aina riitelevät? Vai mistä johtuu, että törmään oudoksuntaan, kun sanon, että meillä ihan oikeasti ei riidellä kummankaan pojan asioiden takia? Sehän on vain ja ainoastaan lapsen etu, ettei perheessä riidellä eron jälkeen. Ja onhan se itsellekin todella paljon mieluisampaa elää sovussa kuin riidoissa. 

Lue myösMitä kummaa tarkoittaa täydellinen eroperhe?

Kummastellen, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Lue myös

X