Onko riitely ja kiistat erovanhemmuuden normaali?
Olen törmännyt outoon ilmiöön viime aikoina blogatessani. Olen kertonut muun muassa siitä, miten olemme järjestäneet vuoroviikkovanhemmuutemme ja miten raha-asiamme eroperheessämme on hoidettu. Olen saanut todella outojakin kommentteja aiheeseen, kuten esimerkiksi, että varmasti oikeasti riitelemme ja sanon vain, että kaikki menee sopuisasti. Toinen kommentti sanoi, etteivät eroperheet voi olla riidattomia.
Jos lähiäitiys on erovanhemmuuden normaali, onko riitely erovanhemmuuden toinen normaali?
Jos lähiäitiys on erovanhemmuuden normaali, onko riitely erovanhemmuuden toinen normaali? Onko siksi niin vaikea uskoa, että meillä oikeasti kaikki menee sopuisasti? Törmään jatkuvasti kommentteihin, ettei meillä oikeasti asiat varmasti näin hyvin ole. Tai sitten saan kommentteja, jotka sanovat, että pönkitän omaa paremmuuttani, kun sanon, etten vaadi elatusmaksuja tai lapsilisiä itselleni.
Joissakin eroperheissä jaetaan elatukseen liittyvät tulot ja menot tasan niin, että lapseen käytetty rahasumma ei muutu, mutta maksaja ja maksun suuruus jakaantuu oikeudenmukaisesti tukien, luonapitopäivien ja tulojen mukaan. Viime aikoina on tullut useasti esille, että vuorovikkovanhemmuudessa etuudet ja tuet eivät jakaannu lainsäädännössä järkevästi vanhempien kesken. Siksi raha-asioista voidaan sopia keskenäänkin; jos välit ovat tarpeeksi sopuisat ja luottamus entistä kumppania kohtaan on säilynyt erosta huolimatta. Näen, ettei eron jälkeen yhteinen vanhemmuus kuitenkaan muutu miksikään.
Istuuko meissä jotenkin tiukasti perusajatus, että eron jälkeen entiset kumppanit aina riitelevät?
Joissakin perheissä asiat sovitaan keskenään niin, että tapaamisasiat ovat toimivia perheen kulloisessakin tilanteessa. Laki ei velvoita vahvistamaan tapaamisaikoja virallisesti. Tapaamissopimuksissa varmistetaan lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan. Jos hän tapaa vanhempien keskinäisen sopimuksen kautta tasapuolisesti molempia, en näe tarpeelliseksi vahvistaa sopimusta. Mutta sopimus KANNATTAA vahvistaa, jos on vaarana, että päädytään riitatilanteeseen. Silloin molemmat ovat pakotettuja toimimaan sovitun mukaisesti.
Istuuko meissä jotenkin tiukasti perusajatus, että eron jälkeen entiset kumppanit aina riitelevät? Vai mistä johtuu, että törmään oudoksuntaan, kun sanon, että meillä ihan oikeasti ei riidellä kummankaan pojan asioiden takia? Sehän on vain ja ainoastaan lapsen etu, ettei perheessä riidellä eron jälkeen. Ja onhan se itsellekin todella paljon mieluisampaa elää sovussa kuin riidoissa.
Lue myös: Mitä kummaa tarkoittaa täydellinen eroperhe?
Kummastellen, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Meillä meni pari vuotta erosta suht ok. Oltiin lähes kavereita ja tehtiin perheenä kaikkea kolmestaan jne. Koska tultiin toimeen, kaikki piti meidä salapariskuntana. Eihän eronneet vanhemmat voi tulla toimeen, saatikka viedä lasta yhdessä kesälomareissulle!
Nyttemmin kun kuvaan on astuneet uudet kumppanit ja välit on menneet huonommaksi esimerkiksi lapsen psykologi on lausunut ääneen, että nyt tämä meidän tilanne näyttää normaalimmalta hänen silmäänsä. Olihan hänestä meidän vanhempien välit oudot silloin kun tultiin toimeen hyvin. Hieman hämmentävää palautetta, kun kuvittelisi lapsen edun olevan juuri se, että vanhemmat tulee toimeen…
Kommentit
Ei mekään riidellä. Asioista sovitaan ihan nätisti sovussa keskustellen. Mutta olen myös seurannut sivusta kuinka lähipiirissä exät kiukuttelevat ja tekevät kaikkien elämästä mahdollisimman vaikeaa. Itse en suostu olemaan sellainen pikkusieluinen ja katkera ihminen, vaan mieluummin käyttäydyn aikuismaisesti. Vaikka välillä tuntisinkin katkeruutta, niin en halua antaa sen vaikuttaa lapsen ja isän väleihin.
Pikkusieluinen ja katkera? Että jos on yhdessä sovittu että vanhemmat vastaavat yhdessä lasten elatuksesta ja toinen ei ole sitten eron jälkeen osallistunut mitenkään muuten kuin ostamalla ruokaa kun lapset ovat hänen luonaan. Väkisinkin vetää katkeraksi kun jos joku meno exällä on lasten kanssa, se ottaa rahan lapsilta. Tyyliin mennään Hoplopiin, ja lapsi joutuu maksamaan käynnin omista rahoistaan.
Kyllä olen katkera ja mua harmittaa, ja mielestäni saakin se että isä ei omille lapsilleen raaski juttuja. Haluaisin kovin että tekisivät asioita yhdessä, mutta kun on saita, on loppuun saakka saita.
Kyllähän se niin on, että hyvin helposti riitely ja kiistat ovat erovanhemmuuden normaali. Tähän on mielestäni yksinkertainen selitys, jonka sinäkin uusimmassa tekstissäsi toteat: ”Pettäminen on kaiketi yksi yleisimmistä eroon johtaneista syistä.” Vaikkei vanhempien keskinäisten välien ja eron syiden pitäisi antaa vaikuttaa erovanhemmuuteen, niin uskoisin sen kuitenkin hyvin usein vaikuttavan. Itsehän olen eronnut vuosia sitten ja koen tänä päivänä olevani exäni kanssa ihan ok väleissä. Mutta meillähän ei yhteisiä lapsia olekaan ja eron syykin oli se laimea erilleen kasvaminen.
Meillä eron jälkeen oli alkuun riitaisaa, nyt reilun vuoden asiat on olleet oikein hyvin. Ollaan exän kans hyvissä väleissä, ja lapsen kannalta kaikki on hyvin. Nykyinen puolisoni on mustasukkainen exästäni.. 😣 ei voi ymmärtää että miten voidaan olla näin hyvissä väleissä? Itte tappelee exänsä kans ihan kaikesta..
Exän kanssa ajautuu joka asiasta riitaan, halusi tai ei. Jos joustaisin loputtomiin kaikessa kuten exä haluaa, niin ei tulisi eripuraa. ”Tuo sinä, tee sinä, hanki sinä” En vain viitsi enää vaivautua joka kerta ihmisen edessä, joka hyväksikäyttää toisten hyväntahtoisuutta, mutta itse ei anna vastineeksi ikinä mitään joustoa.
Meillä meni pari vuotta erosta suht ok. Oltiin lähes kavereita ja tehtiin perheenä kaikkea kolmestaan jne. Koska tultiin toimeen, kaikki piti meidä salapariskuntana. Eihän eronneet vanhemmat voi tulla toimeen, saatikka viedä lasta yhdessä kesälomareissulle!
Nyttemmin kun kuvaan on astuneet uudet kumppanit ja välit on menneet huonommaksi esimerkiksi lapsen psykologi on lausunut ääneen, että nyt tämä meidän tilanne näyttää normaalimmalta hänen silmäänsä. Olihan hänestä meidän vanhempien välit oudot silloin kun tultiin toimeen hyvin. Hieman hämmentävää palautetta, kun kuvittelisi lapsen edun olevan juuri se, että vanhemmat tulee toimeen…
Käsittämätön kommentti ammattilaiselta vielä!