Etä-Äiti

Ensimmäinen joulu ilman lapsia – Tuntuu tosi pahalle: onko tämä joulu enää lainkaan?

Teksti: Helka Belt

Olen vuoden kirjoittanut eroperheiden arjesta, ongelmista, erityispiirteistä, iloista ja suruista. Minähän juuri tiedän jo miten tämä kuvio toimii. Joka toinen vuosi sulle, joka toinen vuosi mulle. Monen monessa huoltajuuspaperissakin lukee juuri näin.

Reilua.

Se ei ole reilua silloin, kun minä haluaisin lapseni jouluksi kotiini niin paljon että tekisi mieli huutaa

Paitsi että ei ole. Se ei ole reilua silloin, kun minä haluaisin lapseni jouluksi kotiini niin paljon että tekisi mieli huutaa. Sain viime vuonna jo jatko- ja armonaikaa, kun olisi ollut isän vuoro olla lapsen kanssa jouluna, mutta hän pyysi, voisinko minä kuitenkin olla. No minähän olin. Kiitin häntä mielessäni. Ah, joulu on pelastettu.

Vietinkin sitten perhejoulun vailla vertaa. Kun oma perheeni ei vietä joulua, sain viimeinkin nauttia hetken siitä, että lapsi on lähellä ja perhettä ympärillä.

Nyt ei ole. Ei ole kumppania eivätkä lapset ole luonani. Jatkoaika on ohitse. Ja voi piip että tämä ahdistaa. Tekisi mieli olla välittämättä mistään reiluudesta ja hyvästä hengestä ja sopimuksista. Olla se maailman kiukkuisin eroäiti, joka sanoo, että lapsen paikka on äidin luona. Minä, joka sanon, että molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia ja  lapsen on hyvä juuri molempien luona.

Liityn tuhansien erovanhempien joukkoon, jotka eivät saa viettää jouluaan, pyhäpäiviään ja tärkeitä hetkiään lastensa kanssa.

Paitsi nyt en halua sanoa, kun tämä tuska piinaa juuri minua. Liityn tuhansien erovanhempien joukkoon, jotka eivät saa viettää jouluaan, pyhäpäiviään ja tärkeitä hetkiään lastensa kanssa. Ei tässä oikeasti ole mitään kummallista.

Joka toinen erovanhempi on väistämättä tässä tilanteessa. En vain koskaan tiennyt, että tämä sattuu näin paljon. Nyt se on omalla kohdalla. Ensimmäistä kertaa. 

En ole mikään erityistapaus.

Onko minulla tästä lähtien vain joka toinen vuosi oikea joulu?

Onko joulu edes mikään joulu ilman omia rakkaimpia, omia lapsia? Tottuuko tähän ikinä? Vastauksia on niin monta kun on vanhempiakin. Monet eivät vuosienkaan jälkeen totu tällaiseen. Onko minulla tästä lähtien vain joka toinen vuosi oikea joulu?

Olen jo tottunut, ettei esikoinen ole jouluna luonani. Pitääkö nyt tottua siihenkin, että joka toinen vuosi ei ole kuopuskaan? Ja samaan aikaan jo tiedän, että pitää.

Lähestyvä joulu ja lapsen innostus kaikesta ovat katkeransuloisia. Haluan nauttia niistä hänen kanssaan ja riemuita lähestyvistä lahjoista ja joulupukista. Ja samaan aikaan tiedän, etten ole aattona jakamassa niitä asioita hänen kanssaan. Kun aattoilta saapuu, lapseni ovat muualla aukaisemassa lahjojaan ja syömässä herkkuja. En osaa yhtään sanoa, miltä silloin minusta tuntuu. Mutta luulen, että ihan tosi pahalle.

Olen surullinen.

Niin surullinen.

Perheeni on mennyt rikki. Se on korjattu sellaiseksi toisenlaiseksi. Eroperheeksi.

Erovanhempien joulut ovat joka toisessa kodissa vähän erilaisia kuin muilla vanhemmilla. Nyt myös minulla. Totuttava tähän kai vain on.

Lue myös: Etä-äidit kertovat tuntojaan lähenevästä joulusta

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Lue myös

X