Onko vuoroviikkoasuminen lapselle hyväksi? – Kaksi lasta, kaksi erilaista kokemusta
Kiistanalainen, parjattukin, haukuttu ja kehuttu järjestely.
Usein kuulee mielipiteitä suuntaan tai toiseen: vuoroviikkoisuus on lapselle hyväksi tai sitten pahaksi. Minusta tässä asiassa ei saisi olla liian mustavalkoinen vaan pitäisi ajatella nimenomaan lasta yksilönä. Mikä on hyväksi toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Kokemukseni vuoroviikkoasumisesta kahden erilaisen lapsen kanssa
Meillä oli esikoiseni kanssa monta vuotta vuoroviikkoinen asumisratkaisu. Tämä toimi verrattain hyvin ennen kuin hänen koulunsa alkoi. Koulun alettua koulutavarat tuntuivat jatkuvasti olevan väärässä kodissa. Hän ei päässyt myöskään rauhoittumaan oikein kumpaankaan kotiin. Hän kaipaa ja vaatii tiettyä pysyvyyttä kotioloissa, jotta pystyy kunnolla keskittymään koulutyöhön. Tuolloin hän ei pystynyt, joten keskittyminen ja käyttäytyminen huononivat koulussa oleellisesti. Yksi pysyvä koti oli hänelle parempi ratkaisu, johon päädyimmekin myöhemmin.
Hän myös ikävöi toista vanhempaansa voimakkaasti viikon jälkeen, joten pidempi aika vain toisen luona ei hänelle sopisikaan.
Kuopukseni taas on toista maata. Hän sopeutui vuoroviikkoasumiseen hyvin ja nopeasti. Hän ei ole osoittanut häiriintyvänsä kahdesta kodista. Toisaalta hän myös ikävöi toista vanhempaansa voimakkaasti viikon jälkeen, joten pidempi aika vain toisen luona ei hänelle sopisikaan. Siksi ymmärrän kyllä, että ehkä yleisesti voidaan sanoa, ettei vuoroviikkoasuminen ole hyväksi alle 4-vuotiaalle, mutta ajattelen, että on tärkeämpää kuunnella lasta ja katsoa, mikä sopii juuri hänelle, kuin odottaa orjallisesti jotain tiettyä ikää, ennen kuin harkitsee vuoroviikkoasumista.
Lapset ovat erilaisia; siksi asumisratkaisujenkin tulisi olla
Ei pidä tyytyä päättämään, onko vuoroviikkoisuus universaalisti huonoksi tai hyväksi lapselle, vaan mieluummin pohtia tapauskohtaisesti, mikä käy juuri tälle tietylle lapselle. Hankalammaksi asian toki tekee, jos lapsia on useampi, ja toiselle kävisi toinen ja toiselle toinen järjestely.
Lisäksi vuoroviikkoisuus toimii vain, jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä. Tässä asumisratkaisussa tulee paljon asioita ratkaistavaksi ja yhteydenpito vanhempien välillä on tiivistä. Myöskään välimatka kahden kodin välillä ei voi olla suuri.
Joustavuus ja lapsen kuunteleminen lienevät siis tärkeimmät asiat.
Tärkeintä olisi pohtia oman lapsen kautta tilannetta. Siksi en osaa sanoa, onko vuoroviikkoisuus hyväksi vai pahaksi. Minulla on kaksi lasta ja kaksi erilaista kokemusta. Tiedän myös, että kun kuopukseni kasvaa, voi hän hyvinkin muuttaa isänsä luokse asumaan. Tai sitten minun luokseni, tai hänelle voi toimia vuoroviikkoisuus koulunaloituksen jälkeenkin. Joustavuus ja lapsen kuunteleminen lienevät siis tärkeimmät asiat vuoroviikkoista asumista harkitessa.
Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme asumisjärjestelyt
Vuoroviikkovanhemmuuus ei ole mitään lomailua
Terveisin, Etä- ja vuoroviikkoäiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Olet niin oikeassa, kaikki lapset ovat erilaisia, kuten kaikki vanhemmatkin. Jokaiselle lapselle paras tilanne selviää lasta kuuntelemalla ja tarkkailemalla. Valitettavan usein vanhempien keskinäiset ongelmat vaikeuttavat tilanteeseen syyttömän lapsen arkea. Ihanaa, että kuuntelette lapsia, aidosti.
Kommentit
Outoa että kerrot että lapset ovat erilaisia ja ei voida sanoa että vuoroasumista ei kannata ennen neljää ikävuotta aloittaa, oma lapseni oli 2-vuotias kun aloitettiin vuoroasuminen, lapsi on nyt seitsemän eikä ole mitään ongelmia ollut. Siinä olet oikeassa että lasta kuuntelemalla asia selviää, mutta aikuisen keksimiä ikärajoja ei kannata uskoa.
Moikka! Tämä oli juuri kyllä pointtini asiassa, ehkä kirjoitin epäselvästi. Eli omani oli 1,5-vuotias, kun aloitti vuoroasumisen ja hyvin on mennyt. Toisaalta esikoiseni oli 5-v kun aloitti vuoroasumisen ja ei käynyt hänelle. Eli minun oli tarkoitus sanoa, että lapsikohtaisesti eikä pitäisi orjallisesti mitään ikää miettiä.
Kirjoitin näin: ”Siksi ymmärrän kyllä, että ehkä yleisesti voidaan sanoa, ettei vuoroviikkoasuminen ole hyväksi alle 4-vuotiaalle, mutta ajattelen, että on tärkeämpää kuunnella lasta ja katsoa, mikä sopii juuri hänelle, kuin odottaa orjallisesti jotain tiettyä ikää, ennen kuin harkitsee vuoroviikkoasumista.”
Eli yleisesti ehkä voidaan sanoa jokin ikä löyhäksi ohjenuoraksi vanhemmille ja lasten tapaamisaioita hoitaville, mutta en lähtisi kovin paljoa kuitenkaan sanomaan, että alle 4v olisi huono ikä sitä aloittaa, jos se vain lapselle käy.
Olet niin oikeassa, kaikki lapset ovat erilaisia, kuten kaikki vanhemmatkin. Jokaiselle lapselle paras tilanne selviää lasta kuuntelemalla ja tarkkailemalla. Valitettavan usein vanhempien keskinäiset ongelmat vaikeuttavat tilanteeseen syyttömän lapsen arkea. Ihanaa, että kuuntelette lapsia, aidosti.