Etä-Äiti

”Onks sul mutsi menkat?”

Teksti: Helka Belt

On.

Mutta mistä sä sen tiedät? ajattelen mielessäni.

 

Oltiin juuri juteltu teinin kanssa puhelimessa.

Kännykkäkin märkä. Ihana syyssade. Ihana -tun syksy.

 

Kiukuttaa. Ärsyttää. Ahdistaa.. Kaikki on niin just niin päin sanonko mitä.

Jalat on aivan kurassa, taaperon rattaiden pyörät jossain helvetin räntäkokkareissa. Taaperolla tais tulla just pissat housuun. Nälkä, väsy, maha kipee.

Todella hyvä idea soittaa teinille. Jos nähtäis. Virhe. Tiesin kai jo etukäteen senkin vastauksen.

Sateenvarjo yhdessä kädessä, vaunuja työnnän toisella, sillä kolmannella ilmeisesti pidän sitten kännykkää. Niin ja ne taaperon pissat. Näen että valuu jo lahjetta pitkin..

 

”Just joo, no ehkä nähdään sitten mun matkan jälkeen”, taidan tokaista.

”Mutsi onks sul menkat?”

 

Tää lapsi. Mietin että miten se ees tietää, mitkä menkat on. Mutta haloo, hän on jo 13-vuotias, kai nyt tietää kun jo kolmosella halus tietää miksi välillä istun vessassa vaipan näkönen juttu housuissani.  Ei auttanut sanoa, että vitosella tulee biologiassa se sitten. Piti kertoa heti. No tietäähän tää lapsi, mitkä menkat on.

 

Mutta että tietää että mutsilla on ne. Just nyt.

Kiukkuäiti taitaa tulla läpi puhelinlinjojen sinne pojan kaupunkiin saakka.

 

”Sori muru”, mutisen.

Pitikin ärhennellä, eihän se nyt teinin syytä ole, tämä mikään. 

”Ei se mitään, nähdään!” teini huikkaa ja laittaa luurin kiinni.

 

Voihan vatsakipu ja menkat ja taaperon pissat.

Mutta kyllä minä vaan rakastan tuota mun esikoista niin paljon että sydän pakahtuu.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Lue myös

X