Onnen avaimet - muutto uuteen elämään

Siinä ne nyt ovat. Avaimet uuteen kotiini, uuteen kaupunkiin ja uuteen aikaan elämässäni.

Onnen avaimet.

Nykyisessä asunnossani elin elämäni vaikeimmat hetket. Ero, vuoroviikkoäitiyteen opetteleminen, vakava, useaksi viikoksi liikuntakyvyttömäksi tehnyt sairaus ja yksinäisyys. Ikävä poikaa kohtaan, joka vähemmän kävi luonani, koska asuin niin kaukana hänestä. Ikävä onnellisuutta ja tunnetta, että elämässä on edes jokin asia hyvin.

Jotenkin sitä selvisi. Päivästä toiseen. Joinakin päivinä tuntui, ettei vain jaksaisi. Mutta jaksoin silti. Kliseisesti voisin sanoa, että lapseni auttoivat minut elämään jälleen. Jos ei itseään varten jaksa, heitä varten on pakko jaksaa.

Uusi koti ja uusi kaupunki mahdollistaa uuden sivun kääntämisen elämässäni. Vanhan kodin huonot ja surulliset muistot voivat nyt jäädä menneisyyteen. Etäpoikani tulee heti tuoreeltaan käymään uudessa kodissamme, taaperoni seuraa viikon kuluttua perässä. Tuntuu, että nyt vaikean vuoden jälkeen alkaisi vähän mukavampi kausi.

Vähän kuin tabula rasa. Uusi sivu elämässäni kuten uuden kotini huoneet ovat vielä tyhjiä, mutta nyt niihin voi alkaa kirjoittamaan uutta lukua. Uuden elämäni ensimmäistä lukua.

 

Saatan pitää pientä blogihiljaisuutta (jos maltan), koska huomenna on muutto ja sitten alkaa raivokas tavaroiden järjestely ja uusien kuvioiden opettelu. Työtkin toki jatkuvat normaalisti vielä kesäkuun ajan ennen lomaa, joten kiirettä pitää. Mutta ihanaa. Uuden odottaminen, kesän tuleminen ja onnellisuuden tunteesta nauttiminen tuntuu hyvältä.

Minulla on todellakin kädessäni nyt onnen avaimet.

Uusi kotitaloni huokuu vanhan ajan tunnelmaa ja hiljainen luonto ympärillä kuiskii rauhaa sieluuni. Tästä on hyvä aloittaa kesä.

 

Onnellisin terveisin,

Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?