Etä-Äiti

”Osta kirja, jossa on kahdeksan kohtaa, miten tulla oikeanlaiseksi äidiksi”

Teksti: Helka Belt

Kun jälleen kerran keskustelimme poikani kanssa siitä, miten saan välillä arvostelua äitiydestäni siksi, ettei hän asu luonani, lohkaisi hän:

  • ”Ai pitäskö sun ostaa sellainen kirja, jossa on kahdeksan kohtaa, miten tulla oikeanlaiseksi äidiksi? Niinkö sitä äitiyttä sitten opitaan?”

Meille on ainainen ihmettelyn aihe, miten joidenkin mielestä äitiyttä eletään ja toteutetaan oikein vain jollakin yhdellä tietyllä tavalla. Jos poikkeaa ns. valtavirtavanhemmuudesta, on se helposti valtava arvostelun aihe. Jos on etä-äiti, yh-äiti, toteuttaa bonusäitiyttään jotenkin muiden mielestä väärällä tavalla, ei halua kuin yhden lapsen, haluaa liian monta lasta, on liian nuori äiti, liian vanha äiti, liian sitä tai tätä, saa helposti arvostelua osakseen.

Onko vain yksi tapa olla oikeanlainen äiti?

No ei kyllä ole. Meille minun etä-äitiys on hyvin normaali asia, ja varsinkin pojalleni on varsin vaikea ymmärtää arvostelua, jota blogini ja etä-äitiyteni saa aikaan. Hän sanoi myös muun muassa, että pitäisikö minun mennä toreille huutelemaan, että mun äiti on paras äiti mitä voin pyytää, ja meidän perhe on paljon kivempi kuin jos isi ja äiti riitelis ja haukkuis toisiaan.

Joillekin ydinperhe on niin pyhä asia, että parempi riitaisa perhe kuin hyvissä väleissä oleva eroperhe. Mieluummin lähiäiti kuin lähi-isä, mieluummin viikonloppuisä kuin vuoroviikkovanhemmuus. Eroperheet kohtaavat edelleen todella paljon stereotypioita, jotka istuvat yllättävän tiukassa.

Joskus itsekin kimpaannun näistä kommenteista, mutta pahemmin ne osuvat vielä lapseeni, koska välimme ovat tosi läheiset ja koen olevani hänelle äiti täysimääräisesti.

Miksi valtavirrasta poikkeava vanhemmuus on niin kamalaa? Mikä edes on valtavirtavanhemmuus?

Miksi toisen vanhemmuutta on niin helppoa arvostella? Miksi valtavirrasta poikkeava vanhemmuus on niin kamalaa? Mikä edes on valtavirtavanhemmuus? Nykyään on niin monimuotoisia perheitä, että ns. tavallista perhettä ei minun mielestäni edes ole. On vain perheitä – jokainen omanlaisensa ja yhtä arvokas.

Lopetetaan toisten perheiden arvostelu ja erilaisen vanhemmuuden kommentointi. Olemme jokainen hyviä vanhempia, oltaisiin sitten etävanhempia, lähivanhempia tai jotain siltä väliltä.

Lue myös:
”Mua ei hävetä äiti tai sen blogi”
Mitä poikani ajattelee etä-äitiydestäni?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Lue myös

X