Etä-Äiti

Paniikkikohtaus keskellä kirjastoa

15.4.2018 Teksti: Helka Belt

Se iskee aina niin yllättäen, ettei siihen osaa ollenkaan varautua. Minulla ne liittyvät vahvasti masennukseen, joten jos masennus on akuutisti päällä, voisi kuvitella, että osaisi varautua. 

En osannut. Se laukesi niin äkkiä, että en heti ymmärtänyt, mistä on kysymys.

Yhtäkkiä hävitin kokonaan todellisuuden tunnun.

Paniikkikohtaus. Keskellä kirjastoa. Minkälainen tilanne oikein oli?

Olin kärsinyt noin kaksi kuukautta sitten jo jonkun aikaa uupumuksesta ja masennuksesta. Olin väsynyt ja sellaisen masennukseen kuuluvan alakulon ja ahdistuksen vallassa. Menin lainaamaan töiden jälkeen kirjastoon varaamiani kirjoja. Oikeastaan olisin halunnut vain mennä sänkyyn nukkumaan, mutta tarvitsin ne kirjat, joten olin mennyt hakemaan niitä. Kysyin tiskiltä, missä kirjat olivat. Virkailija katsoi tietokoneeltaan jotain, pyysi kirjastokorttiani. Kaivelin sitä laukustani, mutta en löytänyt ja mutisin jotain epäselvästi, että en löytänyt kirjastokorttia ja ahdistus alkoi nousemaan ja hätäännyin jostain syystä aika paljon. Virkailija sanoi, että käy henkilökorttikin, kun samassa minulla alkoi kummallinen hiki ja kuuma aalto nousemaan pitkin selkää.

Yhtäkkiä hävitin kokonaan todellisuuden tunnun. Katsoin virkailijaa ja laukkuani. En tiennyt yhtään, mitä olin tekemässä. Katselin ympärilleni, enkä tiennyt missä olen. Kyyneleet nousivat silmiini, koska pelästyin. Missä minä olin? Samassa tuntui, että ikäänkuin leijuin ulos itsestäni ja katon rajaan. Näin koko tilanteen kuin ulkopuolisen silmin. Hätääntynyt nainen virkailijan katsoessa kummissaan, mitä tapahtuu.

Palasin takaisin katonrajasta itseeni ja minusta tuntui, että olisi pakko juosta pois tilanteesta. Kurkkua kuristi ja huimasi. En tiedä, pyysinkö anteeksi edes virkailijalta. Törmäsin oveen ja vedin sitä, eikä se auennut. En huomannut ”työnnä”-kylttiä ovessa. Nyt itkin jo vuolaasti. En saanut ovea auki. Pakokauhu nousi kurkussani. Missä minä olin, miksi minua pidettiin vankina täällä jossain, paikassa, jota en edes tunnistanut.

Lopulta lyyhistyin maahan. Virkailija tuli kysymään, olinko kunnossa. Sanoin, että olin tainnut saada paniikkikohtauksen. Hän nosti minut viereiselle tuolille istumaan. Soitin kumppanilleni ja koetin rauhoittua. Vähitellen sydämentykytys laantui ja sain todellisuuden tunteesta kiinni. Istuin puolisen tuntia penkillä odottaen, että olotila normalisoituisi.

Paniikkikohtaus iskee yllättäen. Parasta siinä on, ettei se yleensä kestä kovin kauaa.

  • Paniikkikohtauksella tarkoitetaan äkillistä voimakasta pelko- tai ahdistuskohtausta, jonka yhteydessä ilmenee oireita kuten sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne –Tuloksena on usein kuoleman, itsensä hallitsemisen menetyksen tai sekoamisen pelko, epätodellisuuden tunne (derealisaatio) tai itsensä vieraaksi tunteminen —tai hulluksitulemisen tunne. Duodecim

Paniikkikohtaus iskee yllättäen. Parasta siinä on, ettei se yleensä kestä kovin kauaa. Se on hyvin yleistä muun muassa masennuksessa. Jos sinulle iskee paniikkikohtaus, parasta on hengitellä rauhassa ja istua ja muistaa, ettei se kestä varmasti kovinkaan pitkään. Pelottavinta paniikkikohtauksessa on kontrollin menettämisen tunne. Apua kannattaa pyytää lähellä olevista eikä hävetä omaa olotilaa. Paniikkikohtaus ei ole vaarallinen, ellei hyperventiloi ja pyörry. Silloinkaan kyse ei ole hengenvaarasta.

Tästä lisää paniikkikohtauksesta.

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Lue myös

Suosittelemme