Etä-Äiti

”Pitäisköhän erota, että saisi omaa aikaa ja vuoroviikkosysteemin tähän lapsiarkeen”

Teksti: Helka Belt

Onko vuoroviikkovanhemmuus "helpompaa" kuin ydinperhevanhemmuus?

Näitä kuulee silloin tällöin, varsinkin ns. ydinperhevanhemmilta.

Yleensä letkaus ajoittuu lausujansa perhe-elämässä siihen aikaan, kun lapset (yleensä heitä on useampi) ovat pieniä, eivät nuku hyvin, ovat uhmassa, vaativat paljon aikaa ja läsnäoloa, puoliso on paljon töissä ja ei voi tai halua auttaa lapsikaaoksessa, itse on liian väsynyt ja uupunut jaksamaan mitään.

Silloin (voisin kuvitella) voi kaivata viikkoja, jolloin lapset eivät ole kotona. Jolloin saa nukkua, nukkua, nukkua, levätä, käydä vessassa ilman lapsia, käydä suihkussa rauhassa, lukea, kirjoittaa, nukkua.

Vuoroviikkovanhemmuus voi tällöin kuulostaa lomailulta. (Lue: Vuoroviikkovanhemmuus ei ole lomailua)

Olen ennenkin kirjoittanut tätä teemaa sivuavia tekstejä, mutta kimmokkeen juuri tähän sain Torndado-blogin Siniltä, kun hän Instassaan mainitsi, että vuoroviikkoisuus toisi varmasti rauhaa elämään. Sen verran Siniä jo tunnen, että tiedän hänen vain leikkisästi vitsailleen aiheella. Hän on hyvin ansiokkaasti tuonut esille neljän lapsen perheensä kaaosta, iloa, eloa ja haastetta. Tiedän, ettei hän oikeasti halua erota tällaisesta syystä. Mutta halu ”paeta” hektistä arkea on varmasti tosiasia ja vuoroviikoisuus voi tuntua sopivalta pakopaikalta.

Vuoroviikkovanhemmuus voi kuulostaa lomailulta.

Mutta jo asialla leikkisästi nauraminen kertonee jotain. Näin vuoroviikkovanhempana kiinnitän näihin huomiota. Koskapa yleinen ajatus lienee on, että vuoroviikkoisena on enemään omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta.

Ja tämähän pitää täysin paikkaansa, jos kaikki lapset ovat samaan aikaan poissa toisella/toisilla vanhemmallaan. Taitaakin olla niin, että jotkut haluavat paeta vuoroviikkolomailuun ja toinen taas haluaisi paeta vuoroviikkoisuuttaan siihen toisen arkeen. Nimittäin vuoroviikkovanhempana voi kaivata sitä kaaosta. Lasten läsnäoloa ns. tavallisessa arjessa. Ettei lasten ja vanhempien arki olisi arjetonta, jolloin joka viikko tai esimeriksi kahden viikon välein arki muuttuu. Juuri kun johonkin on tottunut, se viedäänkin pois. Olisiko helpompaa elää, jos arki olisi aina samanlaista, jolloin ainakin tietäisi, mitä minäkin päivänä tapahtuu ja ei joutuisi totuttelemaan aina uudelleen yksinoloon tai intensiiviseen lapsiarkeen?

Yksinolo ilman lapsia on lomaa, jos sitä ei tapahdu jatkuvasti. Jos siitä tulee toistuvaa, on se arkea, ei juhlaa. Siihen tottuu ja sitä ei enää osaa ehkä edes arvostaa samalla tavalla kuin ydinperheessä tai esimerkiksi yh-vanhemmuudessa. Jokainen toivoo arkeensa välillä pakopaikkaa, muutosta. Myös vuoroviikkovanhemmat.

Jotkut haluavat paeta vuoroviikkolomailuun ja toinen taas haluaisi paeta vuoroviikkoisuuttaan siihen toisen arkeen.

Tämän kun olen sanonut, siis sen, että vuoroviikkovanhempanakin voin kaivata omaa aikaa, voin uupua, voin väsyä, voin ahdistua arjestani, nousee myrsky. Ainakin silloin tällöin. Koska elän joidenkin muiden pako- ja lomapaikassa, voivat nämä muut pahastua, kun sanon, ettei siellä lomalla ehkä niin kivaa olekaan. Tämäkin on välillä raskasta ja hehkutonta. Tässäkin on omat haasteensa. Välillä on ihanaa, mutta välillä ei todellakaan ole.

En suosittele vuoroviikkoisuutta pako- tai lomapaikaksi. Suosittelen omaa aikaa ja lomaa jollain muulla tavalla. Se on tärkeää kaikille. Ehkäpä toisten tilanteiden kaipaaminen ja kateudella miettiminen on kuitenkin inhimillistä. Eikä kukaan osaa sanoa, mikä on raskainta. Vertailu on tällaisissa asioissa suhteellisen turhaa.

Ja jos olen ihan rehellinen, sanonpa senkin, että odotan usein sitä, että lapsi lähtee. Ja nautin sen jälkeen. Nautin hiljaisuudesta, omasta ajasta ja siitä, että saan tehdä ihan sitä mitä haluan.  Ja unohdan vähäksi aikaa koko lapsiarjen, vanhemmuuden ja kaiken siihen liittyvän. Muutan ikään kuin identiteettini toiseen asuntoon. Siihen lapsettomaan ja vapaaseen arkeen. Minussa on myös se puoli, että koko elämä ei voi olla vain vanhemmuutta ja äitiyttä. Siksi nautinkin lapsettomista viikoista paljon.

Haluan omaa elämää ilman lapsia. Ja vuoroviikkoisesti sitä saankin. Ja se on välillä ihanaa. Vuoroviikkoisena vanhempana lapsettomassa arjessa on paljon hyviäkin puolia. Tämä on varmasti se pakopaikka, josta Sinikin varmaan ehkä (mistä minä tiedän, aiompa kysyä) unelmoi. Saa käydä paskalla ilman lapsien hillumista metrin päässä.

Onhan se sekin jo aika kivaa.

Lue myös:
Lapsiviikkoon liittyviä rutiineja, joita teen vahingossa lapsettomillakin viikoilla
Kun ikävä lapseen iskee pahiten, on hyvä, että välit lapsen isään ovat hyvät
Kyllä, kaipaan omaa aikaa lapsiviikoillakin

Terveisin, Helka

Lue myös

X