Lopu jo paska syksy!
Minulla on tavoite, jonka aion saavuttaa.
Syksyni ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Oikeastaan se on ollut aika paska.
Mitään kamalan dramaattista ei ole tapahtunut, mutta syksy on ollut silti vaikea. Minun kanssani enemmän tekemisissä olleet varmasti ovat huomanneet, etten ole ollut ihan parhaimmassa terässäni.
Luulen, että osasyynä alkusyksyn alavireisyyteen oli eroseminaarikoulutus, koska siellä mentiin aika rytinällä syvään päähän. Pakkokin on miettiä omia parisuhteitaan, lapsuuttaan, tunnelukkojaan ja toimintatapojaan, jotta pystyy jatkossa itse auttamaan eronneita eroseminaariohjaajana. Tämä kaikki kuitenkin vaikutti minuun syvästi. Vaikka olen asioita jo prosessoinut ja miettinytkin, palasi mieleeni paljon tapahtumia menneisyydestä, hyviä ja pahoja.
Hetken aikaa olin aika syvissä vesissä, kun mietin kaikkea menettämääni ja menneitä rakkauksia. Tämä johti vähitellen syvenevään alakuloon ja yksinäisyyteen, jonka kanssa kamppailin useita kuukausia syksyn aikana. Siihen sekoittui eroseminaarista johtuvaa parisuhdekaipuutakin. Kaikesta tästä kuitenkin opin, miten tärkeää on käydä eroseminaari ja käsitellä nämä kaikki asiat itsensä kanssa. Muuten ei ikinä ole valmis tulevaisuudessa rakentamaan itselleen pysyvyyttä.
Pahinta tässä syksyssä on kuitenkin ollut todella sitkeä ja hankala flunssa. Tällä hetkellä sitä on kestänyt yli kuusi viikkoa. Olen ollut kuumeessa, tosi pahassa yskässä, ääni on mennyt, korvatulehdusta on ollut, korvat ovat lukossa ja tällä hetkellä pahin oire on voimakas nuha sekä haju- että makuaistin menetys. Tuo viimeinen on kestänyt nyt viikon ja se on vetänyt oloni tosi alakuloiseksi.
On vaikea syödä tai innostua mistään, kun mikään ei maistu tai haise millekään. Tuleva joulu mietityttää, koska olen suunnitellut meille herkullisen joulumenun, mutta jos en maista mitään, menee joulu siltä osin ihan pipariksi (kaikilla tavoilla). Jos menettää kaksi aistiansa, on tunne todella pelottava. Maalailen kaikenlaisia uhkakuvia mielessäni siitä, etteivät ne palaa lainkaan takaisin, vaikkakin hyvin epätodennäköistä tuommoinen tietenkin olisi.
Kaikenkaikkiaan aika paska syksy. Jos vuosi 2017 oli monella tapaa huippuvuoteni, oli tämä vuosi aika alavireinen. Jospa vuosi 2020 ja uusi vuosikymmen alkaisi minullakin paremmissa merkeissä. Olen ainakin mietiskellyt paljon elämääni, unelmiani, tarpeitani, tilannettani ja odotuksiani kaiken suhteen, joten sen päälle on hyvä alkaa rakentamaan uutta vuotta. Olkoon se elämäni paras.
Mitä sinä odotat uudelta vuodelta?
Terveisin, Helka
Kommentit