Poika meni jo viikko sitten takaisin päiväkotiin, syynä meidän molempien jaksamisen loppuminen
Poika on ollut nyt viikon takaisin päivähoidossa.
Tämä tapahtui ennen kuin oli tietoa, milloin koulut avataan uudelleen ja kotihoitosuositus päiväkotilaisillekin poistettaisiin.
Syynä tähän oli totaalinen arjen romahdus. Etätöiden tekeminen vaikeutui siinä määrin, että aloin pelätä jokaista uutta työpäivää.
Kun huomioni ei riittänyt lapselle niin paljon kuin olisi ollut tarpeen, alkoi lapsikin oirehtimaan. Tavallisesti rauhallinen poika alkoi saamaan kiukkukohtauksia ja huutoraivareita silloin, kun minun olisi pitänyt hoitaa työni.
Aloin huolestumaan meidän molempien jaksamisesta noin kaksi viikkoa sitten ja koetin huomioida lasta enemmän. Silti se oli täysin riittämätöntä. Huoli varhaiskasvatuksen puuttumisesta, hänen huomioimisestaan, sosiaalisten kontaktien vähyydestä ja leikkien riittämättömyydestä alkoivat kalvaa joka päivä enemmän.
Onko psyykkinen hyvinvointi ja arjessa jaksaminen tärkeämpää kuin eristyksissä oleminen?
Vähitellen mieleen nousi ajatus, että laittaisimme lapsen takaisin päiväkotiin. Juttelin tästä lapsen isän ja päiväkodin henkilöstön kanssa. Lopulta päätös tästä tuli nopeasti ja sen jälkeen helpotus oli valtava. Kukaan läheisistäni ei tuominnut päätöstäni ja ymmärrystä tilanteeseemme saimme paljon.
Tiedostan riskit. Korona voi tarttua. Kotona olisi parempi. Mutta jossain vaiheessa nousi mieleen kysymys, onko psyykkinen hyvinvointi ja arjessa jaksaminen tärkeämpää kuin eristyksissä oleminen? Onko mahdollinen tartuntavaara pienempi paha kuin se, että molemmat menetämme viimeisetkin järjenrippeemme?
Mieleen nousi myös ajatus, onko 6 viikon täysin eristykissä oleminen sitten mennyt ihan hukkaan? Olemme ehkä välttäneet tartunnat mutta entäs nyt, kun lapsi menee takaisin hoitoon, jossa kontakteja muihin on mahdotonta välttää?
Toisaalta viikolla tullut hallituksen päätös avata pian koulut toi mieleen ajatuksen, että kohtahan ne päiväkotilapsetkin kuitenkin palaavat hoitoon. Me vain otimme parin viikon etukäteisspurtin asiaan.
En jaksanut tehdä hyvin vaativia töitä ja työpuheluissa koettaa olla näyttämättä, että lahkeessani riippuu huomiota tarvitseva, väsynyt ja ärtynyt lapsi.
Mikä vaikutus päätöksellä on ollut perheellemme? Viikossa tein töitä enemmän kuin moneen viikkoon, lapsi voi selkeästi paremmin ja minulla on levänneempi olo kuin pitkään aikaan. Olen kuullut kommentteja, että minä nyt väsyn ihan kaikkeen enkä jaksa edes omaa lastani. Tässä tilanteessa voin sanoa, että ei, en jaksanut tehdä keskittymistä vaativaa työtä ja työpuheluissa koettaa olla näyttämättä, että lahkeessani riippuu huomiota tarvitseva, väsynyt ja ärtynyt lapsi.
En koe myöskään järkeväksi vertailla, onko minun tilanteeni ollut helpompi kuin muilla. Jokainen jaksaa oman verran asioita. Me jaksoimme näin paljon tai vähän ja tämän aikaa. Hyvinvointimme kannalta tämä oli täysin oikea ratkaisu. En kadu sitä yhtään.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Kirjoitan tekstini tietoisella riskillä, koska tiedän, etteivät kaikki koe päätöstämme oikeaksi ja vaarannamme omalla toiminnallamme kenties myös muita. Silti halusin nostaa tämänkin näkökulman esiin: pakko ei ole jaksaa erityistilanteessa niin hyvin kuin ns. normaalissa arjessa jaksaisi. Se ei ole heikkouden merkki. Se on vain merkki siitä, että tilanteeseen tulee reagoida, jotta kaikki alkavat voida paremmin.
Lue myös: On ihan ok, jos ei jaksa yksin hoitaa sekä töitä että lastansa
Terveisin, Helka
Kommentit
Juuri näin Selma!
Kommentit
Tärkeä ja viisas kirjoitus! Täältä täysi tuki ja ymmärrys ♥️ Meidän neljävuotias eroperheen lapsi on ollut myös jo jonkin aikaa päivähoidossa. Myös hoitajat olivat samaa mieltä, että se on meidän kohdalla oikea ratkaisu.
Ihana Helga ❤ juuri näin. On tärkeää tiedostaa ja uskaltaa. Tiedostaa oma jaksamisen raja ja asettaa lapsen etu etusijalle. Arvostelijoita tämän päätöksen osalta varmasti riittää, mutta Sinä olet lapsesi, itsesi ja perheesi paras asiantuntija!
Työskentelen eturintamassa lastensuojelussa ja voi kunpa asiakasperheet tavoittaisivat tämän: Ei ole väärin laittaa lasta päiväkotiin, jos omat voimat ja jaksaminen hiipuu. Tämä ”itsekäs” ratkaisu voi pelastaa paljon ❤
Juuri näin Selma!
Miksi olet tehnyt lapsen jos et siitä pysty huolehtimaan? Korona oli hyvä osoitus vanhemmille, miten paljon yhteiskunta heidän eteensä tekee! Olis syytä olla kiitollinen! Olet paska ihminen.
Ja sinä kermaperse joka näkee asiat mustavalkoisesti.
Hei,
Olen ylpeä sinusta. Kirjoitit siitä mitä todellisuus on monille perheille ja avun pyytäminen on kuitenkin liian vaikeaa kun mietimme jatkuvasti mitä ”muut” meistä ajattelevat. Ajatelkoon mitä ajattelevat, tämä ratkaisu toimii teille. Jokaisella meistä olisi hyväksi miettiä omaa hyvinvointia ja siten perheen hyvinvointia. Jos itse ei jaksa, niin se vaikuttaa siihen lapseen. Yhä usein törmää ajatukseen että avun pyytäminen ja vastaanottaminen olisi jotenkin merkki huonosta/riittämättömästä/epäonnistuneesta vanhemmasta, minä sanon PÄINVASTOIN. Hienoa Helka!