Puheen eroperheistä pitäisi olla neutraalimpaa ja perheiden yksilöllisyyden huomioon ottavaa
Eroperhe ei sanana kerro mitään perhemuodosta, huoltajuusratkaisuista, lasten hyvinvoinnista tai vanhempien yhteistyökyvystä. Silti eroperheistä puhutaan kuin ne olisivat yksi homogeeninen joukko. Puheen eroperheistä pitäisi muuttua neutraalimmaksi.
Neutraalilla tarkoitan, että sanana eroperhe on negatiivinen. Ikäänkuin ydinperhe tai ns. tavallinen perhe olisi jotenkin erilainen perhe kuin eroperhe. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan, koska jokainen perhe on jokatapauksessa uniikki. Eroperheiden niputtaminen yhdeksi joukoksi ei ole oikea tapa puhua perheistä, joissa vanhemmat ovat eronneet. Jos jotkut kannattavat sukupuolineutraalia puhetapaa, minä kannatan perheneutraalia puhetta.
Kannatan perheneutraalia puhetta. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä.
Eroperhehän voi tarkoittaa lukuisia erilaisia asioita: yh-perheitä, uusperheitä, vuoroviikkoperheitä, hetero- tai homoliittojen eronneita perheitä, sijaisperheitä, adoptioperheitä ja niin edelleen. Erovanhempiakin on erilaisia. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä.
Enää eroperhe ei tarkoita automaattisesti sitä, että erossa lapset menevät äidin luokse ja isät ovat viikonloppuisiä. Eroperheiden monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti. Siksi joskus hyviksikin tarkoitetut ohjeet eroperheille ontuvat: miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?
Miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?
Yhtä omituista on antaa yleisohjeita, mikä asumismuoto sopii erolapsille. Minkään ikärajan vetäminen staattisesti johonkin kohtaan, jonka jälkeen jokin asumismuoto käy tai ei käy lapselle ei ole mahdollista. Jokainen perhe ja lapsi on yksilönsä. Neuvojen ja ohjeiden tulisikin ohjata meitä eronneita vanhempia suuntaan, jossa otamme huomioon lapsemme YKSILÖLLISET tarpeet. Meillä tämä tarkoitti sitä, että vanhemmalle lapselle vuoroviikkoasuminen ei käynyt lainkaan, kun taas kuopukselleni se sopii mainiosti.
Sama pätee myös huoltajuusratkaisuista puhumiseen. Mitään yhtenäistä, aina toimivaa ohjetta ei voi antaa lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä tai kukaan muukaan. Jokainen tilanne on erilainen: on otettava huomioon kummankin vanhemman taloudellinen ja henkinen elatuskyky, lapsen kodin vaihtuminen tai säilyminen samana, sosiaalisen ympäristön muuttuminen, vanhempien keskinäiset välit ja monta muuta seikkaa. Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin. Mikä ratkaisu toimii lapselle parhaiten? On myös muistettava, ettei asumisratkaisun kannata tai tarvitse olla pysyvä: lapsi kasvaa, perhemuodot muuttuvat, koulu voi vaihtua ja niin edelleen. Tällöin on pohdittava uudelleen, mikä on lapselle hyvä ja oikea ratkaisu.
Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin.
Olen sunnuntaina 14.4. kello 11.30 puhumassa Lapsimessujen Neuvola-lavalla lisää eroperheiden monimuotoisuudesta. Tule kuuntelemaan!
Lue myös:
Näin olemme järjestäneet vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut
Miten saada vaihtotilanne lapselle kaikkein toimivammaksi?
Etä-äitiyteni oli perheellemme paras ratkaisu
Terveisin, Helka
Kommentit