Pyykkinarullani roikkuu teinin puhtaita vaatteita
Olen pessyt pyykkiä. Pyykkikone täyttyy nopeammin kuin normaalisti – kasvavan teinin vaatteet täyttävät rummun nopeammin kuin omani tai 4-vuotiaani vaatteet.
Olen myös kokannut. Kokannut joka päivä hiki otsalla. Ruokaa menee paljon. Kannan maitotölkkejä, makaroonia, perunoita ja leipää kaupasta joka päivä enemmän kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. Toisinaan kaupassa käy teini itse – okei, herkkupalkalla.
Olen tuntenut olevani äiti. En etä enkä vuoroviikko enkä mitään muuta kuin vain äiti.
Olen myös siivonnut. Siivonnut enemmän kuin koko vuonna. Kerännyt tavaroita, imuroinut, luutunnut, käskenyt viemään likaiset vaatteet sinne täyttyvään pesukoneeseen.
Rakastanut enemmän kuin koko vuonna. Halannut lapsiani ja he halanneet minua. Pusutellut nuorimmaiseni kanssa ja keskustellut teinini kanssa. Voiko täydellisempää lomaa enää ollakaan..
Minun teinini on ollut luonani jo kaksi viikkoa. Toisen näistä viikoista myös nuorimmaiseni on ollut kanssamme.
Oltiin poikien kanssa eilen koko päivä Seurasaaressa uimassa. Aamu näytti pilviselle. Moni ei olisi lähtenyt. Minä päätin, että lähdemme, kun olemme päättäneet.
Ei näitä yhteisiä päiviä niin paljoa ole, ehkä kymmenen vuodessa, ja nyt kesällä jopa viikko!
Kun pääsimme rannalle, alkoi aurinko porottamaan.
Pojat menivät uimaan, teini kantoi pienempää selässä, polski ja heitteli palloa veljelleen.
Tulivat välillä viltille syömään ja lähtivät takaisin veteen. Välillä näyttivät halailevankin.
Yhtäkkiä teini tulee luokseni ja sanoo, miten ihanaa ruokaa olen tehnyt, miten kaikki eväät ovat hyviä ja ihanaa, miten pikkuveli nauttii rannalla olosta.
Kuopus tulee perässä ja muiskauttaa suukon suulleni.
Ei jääty pilvien takia kotiin.
Vietettiin yksi elämämme parhaita päiviä. Tunsin olevani enemmän äiti kuin pitkään aikaan.
En ollut etä-äiti tai vuoroviikkoäiti vaan niin täysillä äiti, että aloin itkemään.
Ja tämä status on täyttä totta, ei siloittelua tai osallistumista haasteeseen, jossa valehdellaan koko tarina.
Tämä tarina on tosi. Tämä on minun lomani.
Poikani <3
Facebook-päivitykseni
Olen ollut äiti. Ihan tavallinen äiti. En etä enkä vuoroviikko enkä eroäiti enkä mitään muutakaan kuin vain äiti. Olen ollut väsynyt ja ärtynytkin ja viettänyt päivät lapsieni kanssa.
Minulla ei ole sitä äitiarkea muutoin ja aion nauttia tästä lomaäitiydestä sitäkin enemmän.
Eihän se tavallinen arki tällaista olisi, ei ollenkaan, kai nyt sen tajuan. Mutta koska minulla ei ole sitä äitiarkea muutoin, aion nauttia tästä lomaäitiydestä sitäkin enemmän.
Ymmärrän, etten nauttisi näin ja ei tämä tällaiselta tuntuisi, jos olisin aina lapsieni kanssa. Ei se silti yhtään vähennä tätä onnen tunnetta. Tai äitiyttäni. Olen tässä ja nyt. Äiti.
Terveisin, Äiti
Kommentit
Blogien ja muiden verkkolehtien ynnämuiden kommentteja ei kannata kai niin tosissaan ottaa. En mä ota ainakaan niitä tosissani. Onnen hetkiä helleviikkoon kaikille mammoille, oli sitten yyhoo tai mitä muuta vaan.
Kommentit
Ihanaa!! Sitä ei oikeesti arvosta kun saa olla lastensa kanssa aina.
Minäkin tämän tiedostan, koska puolet lapsista on meillä vain vuoroviikoin ja puolet aina. Näiden vuoroviikkoisten kanssa arvostaa yhteisiä päiviä enemmän, koska erossa ollaan paljon. Ja taas ydinperheen lapsia on kivakin saada välillä isovanhemmille hoitoon…
Aivan, tästä olenkin kirjoittanut! Että kun etä-äitiys vaikuttaa lähiäitiyteen ja toisinpäin. Pääasia on että arvostaa lapsiaan ja yhteistä aikaa, minusta tämä on se pointti. https://www.vauva.fi/blogit/eta-aiti/kun-eta-aitiys-vaikuttaa-lahiaitiyt…
Äitipuolitoistan kommenttia haluan kommentoida, että jos perheessä on ”kokoaikaisia” ja ”vuoroviikkoisia” lapsia niin ette te kyllä mikään ydinperhe ole. Te olette uusperhe!
Tottakai siis meidän perheemme on uusperhe, kyllähän sen tiedän. Ja aivan täydellisen ihana sellainen onkin!
Kirjoituksessani koitin selventää miten perheemme lapset ovat kotona keskenään erilailla.
Eli kaksi lapsistamme on mieheni edellisestä avioliitosta ja tästä syystä kotona meillä vain puolet ajasta.
Ja taas kaksi on tästä liitosta ja ovat siis meidän kanssa kotona koko ajan.
Puolilla lapsista on kaksi kotia ja perhettä, ja heitä aina ikävöidään molemmissa kodeissaan kun ovat eri kodissa.
Kun taas nämä jatkuvasti kotonamme asuvat lapset on ihan virkistävä saadakin välillä hoitoon isovanhemmille, jotta on antaa isommille erilaista aikaa välillä tai viettää vaikka treffi-ilta miehen kanssa.
Ei tulisi mieleenkään sopia omia menoja niille viikoille kun nämä lapsipuoleni ovat kotona, koska olemme erossa niin paljon.
Uusperhe tarkoittanee että on lapsia ja asuu jonkun kanssa jonka lapsia nämä eivät ole? Voihan olla etä- ja vuoroviikkoäiti ja ei seurustele eikä siis ole uusperhettäkään.
Täällä myös yksi etä-äiti joka nauttii aina kun lapset tulevat kahden viikon jälkeen ja minäkin aina hehkutan kuinka ihanaa se on. Toinen on poika ja kappas teini. 😙
Ihania kuvia ja rakkaus välittyy tekstistä. Nauttikaa <3
Olet Äiti ihan täysillä ja kokonaan vaikka lapsesi eivät kokoajan asukaan kanssasi. Perhemuotoja on niin monenlaisia. Ihana, kun hehkutat yhteistä aikaanne. Kukapa niin ei tekisi pitkän erossa olon jälkeen? Iloa ja onnea elämäänne!!
Monissa perheissä on usea teini-ikäinen poika. Ruokaa kuluu jokaikinen päivä tosi paljon jos ruokkii neljää aikuistuvaa poikaa. Vanhemmat eivät tästä kuitenkaan tee sen suurempaa numeroa.
Niin onkin, enhän sitä sanokaan 🙂 Minulle tämä on vain erityistä ja erikoista, ei sitä arkea, ja se tuntuu hyvälle. Ja teen siitä niin ison numeron kuin haluan, koska saan olla lomalla niin paljon lasteni kanssa, mitä arkena en voi olla.
Etäiseksi jää se todellinen teiniarki jos on vaan pari viikkoa teinin kanssa vuodessa. Suurperheen äidit eivät ehdi itseään kuvata koko ajan blokeihin ja someen.
Olen suurperheen äiti (6 lasta). Neljällä lapsista erityisyyksiä, itselläni ADHD.
Kirjoitan blogia ja kuvaan someen.
*puff* siinä lensi teoriasi. Gone with the wind.
Mahtavaa kun vastasit tähän! Tiedän useammankin suurperheen äidin jotka pitää aktiivisesti blogia! Hieno juttu!
Blogien ja muiden verkkolehtien ynnämuiden kommentteja ei kannata kai niin tosissaan ottaa. En mä ota ainakaan niitä tosissani. Onnen hetkiä helleviikkoon kaikille mammoille, oli sitten yyhoo tai mitä muuta vaan.
Olen toki enemmän, mutten kahta viikkoa putkeen muutoin kuin lomilla. Ja kyllä, etäiseksi jää, sen tiedän ja on yksi vaikea asia elämässäni. Mutta ei vähennä yhtään minun nautintoani nyt, kun on loma ja pojat lähellä <3
Niin juuri, huuda kaikille kuinka onnellinen olet! Olen tosi iloinen sun puolesta!
Siitäkin kommentoidaan negatiivisesti, jos väsyy vaikka on ”vain” vuoroviikoin lapsen kanssa. Koskaan ei oo hyvin. Höh.
Kaikki tunteet sallittuja niin sodassa kuin vanhemmuudessa.
Niinhän se on..on mullekin sanottu, että mitä valitan, kun en ole koko aikaa lapsieni kanssa. Sitten kun olen ja nautin siitä; ei sekään kelpaa 😀 Toisen äitiyttä ja tapaa olla äiti on helppo tulla arvostelemaan, mutta olen oppinut, että tärkeintä on se oma tuntemus olemisestaan ja lasten hyvinvointi <3