Pyykkinarullani roikkuu teinin puhtaita vaatteita

Olen pessyt pyykkiä. Pyykkikone täyttyy nopeammin kuin normaalisti –  kasvavan teinin vaatteet täyttävät rummun nopeammin kuin omani tai 4-vuotiaani vaatteet.

Olen myös kokannut. Kokannut joka päivä hiki otsalla. Ruokaa menee paljon. Kannan maitotölkkejä, makaroonia, perunoita ja leipää kaupasta joka päivä enemmän kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. Toisinaan kaupassa käy teini itse – okei, herkkupalkalla.

Olen tuntenut olevani äiti. En etä enkä vuoroviikko enkä mitään muuta kuin vain äiti. 

Olen myös siivonnut. Siivonnut enemmän kuin koko vuonna. Kerännyt tavaroita, imuroinut, luutunnut, käskenyt viemään likaiset vaatteet sinne täyttyvään pesukoneeseen.

Rakastanut enemmän kuin koko vuonna. Halannut lapsiani ja he halanneet minua. Pusutellut nuorimmaiseni kanssa ja keskustellut teinini kanssa. Voiko täydellisempää lomaa enää ollakaan..

Minun teinini on ollut luonani jo kaksi viikkoa. Toisen näistä viikoista myös nuorimmaiseni on ollut kanssamme. 

Oltiin poikien kanssa eilen koko päivä Seurasaaressa uimassa. Aamu näytti pilviselle. Moni ei olisi lähtenyt. Minä päätin, että lähdemme, kun olemme päättäneet.
Ei näitä yhteisiä päiviä niin paljoa ole, ehkä kymmenen vuodessa, ja nyt kesällä jopa viikko!
Kun pääsimme rannalle, alkoi aurinko porottamaan.
Pojat menivät uimaan, teini kantoi pienempää selässä, polski ja heitteli palloa veljelleen.
Tulivat välillä viltille syömään ja lähtivät takaisin veteen. Välillä näyttivät halailevankin.
Yhtäkkiä teini tulee luokseni ja sanoo, miten ihanaa ruokaa olen tehnyt, miten kaikki eväät ovat hyviä ja ihanaa, miten pikkuveli nauttii rannalla olosta.
Kuopus tulee perässä ja muiskauttaa suukon suulleni.
Ei jääty pilvien takia kotiin.
Vietettiin yksi elämämme parhaita päiviä. Tunsin olevani enemmän äiti kuin pitkään aikaan.
En ollut etä-äiti tai vuoroviikkoäiti vaan niin täysillä äiti, että aloin itkemään.
Ja tämä status on täyttä totta, ei siloittelua tai osallistumista haasteeseen, jossa valehdellaan koko tarina.
Tämä tarina on tosi. Tämä on minun lomani.
Poikani <3
Facebook-päivitykseni

Olen ollut äiti. Ihan tavallinen äiti. En etä enkä vuoroviikko enkä eroäiti enkä mitään muutakaan kuin vain äiti. Olen ollut väsynyt ja ärtynytkin ja viettänyt päivät lapsieni kanssa.

Minulla ei ole sitä äitiarkea muutoin ja aion nauttia tästä lomaäitiydestä sitäkin enemmän. 

Eihän se tavallinen arki tällaista olisi, ei ollenkaan, kai nyt sen tajuan. Mutta koska minulla ei ole sitä äitiarkea muutoin, aion nauttia tästä lomaäitiydestä sitäkin enemmän. 

Ymmärrän, etten nauttisi näin ja ei tämä tällaiselta tuntuisi, jos olisin aina lapsieni kanssa. Ei se silti yhtään vähennä tätä onnen tunnetta. Tai äitiyttäni. Olen tässä ja nyt. Äiti.

Terveisin, Äiti

Facebook || Instagram || Twitter