Etä-Äiti

Raskas erojen vuosikymmen – Katso kuvat ja tapahtumat vuosien varrelta

Teksti: Helka Belt

Kai se joku katsaus pitää tehdä loppuvaan vuosikymmeneen. Tehdään se kuvien avulla. Kerron myös jokaisesta vuodesta jotain, mitä en ole aiemmin kertonut.

Vuosi 2010

Vuosi alkoi naimisissa, enkä ikinä olisi uskonut, että elämäni merkityksellisin vuosi alkaa. Merkityksellisin siinä mielessä, että tapaan ihmisen, joka muuttaa koko elämäni: narsistin. Vuoden lopulla olen laittanut avioerohakemuksen menemään, muuttanut tyhjään uuteen kotiini ja jouluun mennessä ymmärrän, minkä kamalan virheen olen mennyt tekemään. Mutta tuolloin on jo myöhäistä.

Lue: Kupla, joka hajosi

Valitsin vuodelta tämän kuvan, koska se on yksi niistä, jossa olen vielä onnellinen. Tämän kuvan katsominen sattuu, mutta myös ilahduttaa: vuodelta on ihaniakin muistoja. Nuuksiossa mieheni kanssa.

Vuosi 2011

Koko vuosi oli hyvin vaikea. Kamppailin vaikeassa suhteessani, en jaksanut hoitaa kunnolla poikaani, vaikka koulun ja työn hoidin vielä juuri ja juuri miten kykenin. Koulusta valmistuinkin opettajaksi täysin tavoiteajassa. Tämä ihmetyttää minua edelleen.

Yksi vaikuttavin tilanne vuodessa oli, kun esikoiseni meni ekaluokalle. Näytämme todella iloisilta tässä kuvassa. Tunnen kuitenkin sen tuskan, joka sydämessäni on. Palaan koulusta kotiin henkilökohtaiseen helvettiini.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

❤ hyvää koulunaloitusta jälleen poikani <❤ Tässä kuvassa poikani menee ensimmäiselle luokalle vuonna 2011. Kuvasta ei ikinä uskoisi, että elän elämäni painajaista. Elin suhteessa, joka vei minulta lähestulkoon kaiken. Itsetuntoni, avioliittoni, järkeni, rakkauden, uskon elämään, halun elämään. se suhde on elämäni virhe, ainut suhde, jota kadun. Kirjoitin siitä viime vuonna. Tämän päivän ajan suora linkki tekstiin @etaaiti profiilissa. Tämä suhde aloitti tapahtumaketjun, jonka johdosta minusta tuli tämän ihanan pojan etä-äiti. Oli hetkiä, etten uskonut selviäväni. Tässä kuvassa kameraan katsoo iloinen nainen, mutta sydämessä hän on surullinen, ahdistunut ja elämänilon menettänyt. Rakkauttaan lapseensa hän ei kuitenkaan koskaan menettänyt. Tämä iloinen poika on minua pidempi ja menee tänään kahdeksannelle luokalle. En ole sitä näkemässä. Mutta sydämessäni olen mukana. ❤Ihanaa koulun alkua, poikani. Olet elämäni rakkaus.❤ #etääiti #vauvafiblogit #tb #narsistinuhri #koulutalkaa

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Kuvassa olen viimeisiä kertoja entisen mieheni kaveriporukan kanssa viettämässä aikaa. Tämän jälkeen etäännyin tuosta porukasta kokonaan. Tämä on yksi elämäni surullisimmista jutuista.

Lue: Elämää alistavassa suhteessa

Vuosi 2012

Tästä vuodesta yleensä kerron sen, että pääsin eroon narsististani ja löysin ihanan miehen, tulevan kuopukseni isän. Nyt kerron kuitenkin jotain muuta: kahden vuoden alistamisen, väkivallan ja haukkumisen jälkeen narsistini tekee MINUSTA rikosilmoituksen, koska läimäytän häntä vihapäissäni. En puolustele omaa tekemistäni lainkaan, hän osasi kiihdyttää minut sellaiseen raivoon, ettei kukaan muu ole sellaista tehnyt. Silti tuo tuntui jopa tuolloin naurettavalta: tehdä tuollaisesta rikosilmoitus. Tämä kuvastaa sitä valtaa, jota narsisti käyttää toiseen. Pelästyin todella paljon. Jopa tämänkin jälkeen palasin  yhä uudelleen hänen luokseen.

Joulun 2012 vietin jo rauhallisissa merkeissä. Olisinpa kuitenkin ymmärtänyt, että parin vuoden tuska olisi pitänyt käsitellä paljon paremmin ennen uutta suhdetta.

Lue: Miksi narsistista on niin vaikea erota?

Vuosi 2013

Tämä oli ehkä vuosikymmenen rauhallisin vuosi. Kävin koulua, olin töissä, esikoiseni oli palannut vuoroviikkoasumiseen, hän tuli hyvin toimeen uuden mieheni kanssa. Loppuvuodesta aloimme miettimään lapsen saamista ja tulevaisuutta. Vuodesta ei ole juuri pahaa sanottavaa. Omat painajaiseni uinuivat vielä sisälläni. Itseasiassa tuo vuosi oli todella mukava.

Kävin tänä vuonna Israelissa. Oli kuuma. Muistan, miten olin onnellinen, kun kotona oli ihana mies odottamassa.

Vuosi 2014

Tästä vuodesta voin sanoa pari sanaa: helle, painajaismainen raskaus, ihanin poika. Sitä ennen pahoinvointi ja väsymys. Tiesittekö, että yritimme vain kerran, ja osui heti kohdalleen? Näin ollen olen saanut lapseni onnekkaalla sattumalla ja yhden kerran yrittämisellä. Olen tästä todella onnellinen. Toinen tiesittekö: jo tämän vuoden aikana ensimäistä kertaa mietimme, pitäisikö meidän erota. Kamalan raskauden myötä myös muut pahat ajatukset alkoivat nostaa päätään: olin ihan rikkinäinen. Kolmas knoppitieto: kirjoitin raskausajastani ensimmäisen blogini, jonka nimi oli Kipujen raskaus.

Ihana vauvamme kuitenkin sai hetkeksi onnemme ylimmilleen. Muutimme yhteiseen rivitaloasuntoon ja minusta tuli virallisesti etä-äiti.

Osasin hassutellakin keskellä raskauskipuja.

Lue: Äiti, saanko muuttaa isin luokse asumaan?

Vuosi 2015

Voi kurjuus kun olisin osannut paremmin. Tämä on ainut ajatus, joka tulee mieleen tuolta vuodelta. Kunpa olisinkin. Ehkä minulla olisi vielä ydinperhe. Vauvamme oli ihana, mutta minun synkeä mieleni ei jättänyt minua rauhaan. Tuolta vuodelta kuitenkin muistan myös ihanat yksivuotissynttärit, kauniin kotimme, pojan ensimäisen päiväkotipäivän ja yhdessä viettämämme uudenvuoden aaton, vaikka eropäätös oli jo tehty. Yritän muistella kauniita juttuja tuolta vuodelta, vuodelta, joka muutti elämäni jälleen täysin.

Kaikesta huolimatta vuoden aikana oli mukaviakin hetkiä.

Lue: Miksi halusin vauvan ja heti sen jälkeen erota?

Vuosi 2016

Ero. Kamala asunto. Rahattomuus. Reuma. Kivut. Sairasloma. Kivut. Uupumus.

Päätös muuttaa elämä.

Vuosi 2016 on vuosikymmenen mieleenpainuvin. Koska silloin sairastuin, mutta päätin myös, että nyt helvetti muutan elämäni. Tuo päätös on ollut yksi tärkeimmistä, ja se piti. Seuraava vuosi olikin todella merkityksellinen. Se kuitenkin vaati tämän vuoden kivun ja pohjan, jotta ymmärsin elämän arvon.

Pitkän sairastelun ja kipujen vuoksi laihduin tänä vuonna aika paljonkin. Onnekseni sain nopeasti ruokahaluni takaisin.

Lue myös: Miten muutin elämäni?

Vuosi 2017

Jos jotain vuotta pitäisi tällä vuosikymmenellä kutsua kaikkien aikojen parhaaksi, se olisi tämä. Muutin takaisin Helsinkiin lähemmäksi esikoistani, perustin blogini, annoin monta monta haastattelua etä-äitiydestä, aloin samaan palkkaa blogistani, sain kustannussopimuksen kirjaani ja rakastuin tällä haavaa viimeisimmän kerran.

En oikeastaan tiedä mitään, mikä olisi mennyt pieleen tämän vuoden aikana. Samalla on vaikeampi keksiä mitään, mitä en olisi jo kertonut blogissani. Mutta työrintamalla aloin tuntemaan tyytymättömyyttä, koska työni oli epähaastavaa ja palkka huono. Halusin saada talouteni viimein kuntoon ja tiesin, että minusta olisi parempaankin. Tästä sai kipinän se, mikä tuotti tulosta kaksi vuotta myöhemmin.

Otin selfietä, jonka photobombbasi poikani. Uuden elämämme kynnyksellä, kaikesta selvinneenä.

Lue myös: Ihka ensimmäinen blogipostaukseni

Vuosi 2018

Tänä vuonna julkaisin ensimmäisen kirjani, erosin parisuhteestani ja jatkoin blogini kirjoittamista. Olisikin ollut vaikea voittaa edellisen vuoden hypetystä ja siltä se tuntuikin. Olin saanut paljon muutosta aikaiseksi ja nyt tuntui, että jälleen vähitellen kaikki mureni. Sairastuin kolmannen kerran masennukseen. Samalla etäpoikani teini-ikä paheni ja meidän välimme etääntyivät.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Äitienpäivä lähestyy!❤ Onko äidilläsi, tuttavallasi, kumppanillasi tai ystävälläsi ero tulossa, takanapäin tai menossa? Kaipaisiko hän vertaistukea? Lapsellinen ero -kirjastani on sanottu, että sen kannattaisi jokaisen vanhemman lukea. Siinä on kaksikymmentä vertaistuellista tarinaa niin yksinhuoltajille, etävanhemmille, uusperheille kuin sijaisvanhemmillekin. Kirjassa on myös ajankohtaista tietoa eroista ja lainsäädännöstä.💕 Kirjan voi ostaa kaikista isoista kirjakaupoista, nettikirjakaupoista, @kosmoskirjat nettikaupasta tai suoraan minulta. Vielä ehtii! Ps. Olin eilen puhumassa kirjastani @redihelsinki, ihanan @ninjasarasalo haastattelemana. Käy katsomassa kohokohdistani, miten päivä sujui!🤩 #etääiti #lapsellinenero #kosmoskirjat #äitienpäivä #ero #eroperhe #vertaistuki #helkabelt

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu


Ero otti koville ja aloin vähitellen tajuamaan, että minun olisi käsiteltävä paljon menneitä tapahtumia, jotta joskus ehkä tulevaisuudessa tuleva parisuhteeni saisi vakaamman pohjan ja maaperän kasvaa vahvaksi. Erojeni, menneisyyteni ja vaikean suhteeni käsittely eivät olleet mitää helppoa puuhaa. Ihan loppuvuodesta löysin itseni tavallaan uudelleen ja minulla oli paljon suunnitelmia seuraavalle vuodelle. Päätin elää itseni näköistä elämää.

Ero otti koville.

Lue myös: Ero

Vuosi 2019

On varmaan vielä mahdotonta sanoa, mistä tulen muistamaan tämän vuoden, mutta muutamia asioita nousee jo nyt mieleen. Toteutin pitkäaikaisen unelmani käydä eroseminaarikoulutuksen ja toivon pian pitäväni omia eroseminaarejani. Irtisanouduin vanhasta työstäni ja sain nopeasti tilalle uuden työn, josta olen nauttinut paljon. Elämä on tavallaan tasaantunut.

Samalla se on ihan sekaisin. Olen kärsinyt alakulosta ja lisääntyvästä yksinäisyydestä, olen aika sekaisin tavoitteideni ja unelmieni kanssa. Siksi olen tavallaan jälleen samassa tilanteessa, jossa olin vuoden 2016 lopulla. Jotain on tehtävä, ehkä jotain radikaaliakin, koska olen tyytymätön. Se on ehkä se juuri tämänhetkistä tilannetta kuvaava sana. Mutta paljastuksena voin sanoa: aion aloittaa jälleen opinnot ja päästä kohti seuraavaa unelmaani.

Lue myös: Irtisanouduin työstäni

Toivon seuraavan vuosikymmenen todellakin olevan rauhallisempi kuin tämän. Monta asiaa olisin voinut jättää kokematta, mutta menneitä ei voi muuttaa, vain tulevaisuutta. Siksi katse kohti uutta ja toivottavasti parempaa aikaa.

Loppuvuotta synkisti nyt jo 9 viikkoa jatkunut sitkeä flunssa, joka muuttui poskiontelontulehdukseksi. Minulla ei ikinä ole ollut näin sitkeätä flunssaa.

Terveisin, Helka

Lue myös

X