Etä-Äiti

Raskausajan masennus hävettää ja syyllistää

Teksti:
Helka Belt

Olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt, että minulla oli raskausajan masennus toisen raskauteni aikana. Raskauteni ei ollut helppo, ja vaikeudet saattoivat vaikuttaa masennuksen puhkeamiseen.

Ihan kohta on tulossa jotain ihanaa elämään – miten joku saattaa masentua?

Raskauden aikana ei saisi masentua. Onhan ihan kohta tulossa jotain ihanaa elämään – miten joku saattaa masentua? Siksi tätä sairautta ei edelleenkään tunneta hyvin. Sen olemassaolosta ei puhuta; ei sen sairastaja eikä sen havainnoija. Jos henkilö on ollut aiemmin herkkä masentumaan, voidaan vedota siihen – sinä nyt olet taipuvainen masennukseen.

Tämä on kuitenkin virhe, koska raskausajan masennus on oma sairautensa, oireet erilaiset ja hoito erilaista kuin muiden masennusten kanssa. Raskauden takia hormoonitkin tekevät oman osuutensa ja hoito voi jäädä hyvin pinnalliseksi, jos yleensä saa minkäänlaista hoitoa. 

Mahan kasvun mukana kasvoi häpeä ja syyllisyys.

Kaikkein eniten raskausajan masentuja tarvitsisi henkistä tukea. Hänelle tulisi sanoa uudelleen ja uudelleen, ettei sairautta tarvitse hävetä, ettei ole huono äiti, vaikka raskaus masentaisikin. Minulle valitettavasti sanottiin usein, että miten voi masentua, kun on kauan odotettu lapsi tulossa. Tämä vain pahentaa oloa ja syyllisyyttä. Mahan kasvun mukana kasvoi häpeä ja syyllisyys. Neuvoloissa mitattiin mahaa ja kiloja, mutta mieltäni ei kuunneltu ollenkaan. On outoa, että terapiaa sain vasta raskauden jälkeen. 

Raskausajan masennuksesta oli tullut mörkö, joka löi kiilaa niin raskausonneeni, äiti-lapsi -suhteeseeni kuin parisuhteeseenikin.

Minulla oli jo ennestään yksi lapsi ja en kyennyt hoitamaan häntä kipujeni ja masennukseni takia. Tämä entisestään lisäsi pahaa mieltä. Raskausajan masennuksesta oli tullut mörkö, joka löi kiilaa niin raskausonneeni, äiti-lapsi -suhteeseeni kuin parisuhteeseenikin. Lääkärit kyllä hoitivat kipuja sen minkä pystyivät, mutta henkinen puoli jäi hoitamatta. Kuka tietää, vaikuttiko tämäkin siihen, että esikoiseni alkoi viettämään yhä enenevässä määrin aikaansa isänsä luona. Kuka sellaisesta ei kokisi syyllisyyttä?

Raskausajan masennusta ei tarvitse tai saa hävetä. Uskalla puhua siitä; apua saa, jos sitä osaa itse pyytää. Myös Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:stä voit saada apua. On tärkeää ymmärtää, ettei kyse ole huonosta äitiydestä vaan sairaudesta. Sen tiedostaminen voi auttaa. Vaadi mahan mittauksen lisäksi myös mielesi hoitamista; tämä on todella tärkeää, jotta voit muodostaa läheisen suhteen syntymättömään vauvaan masennuksesta huolimatta.

Ja, niin, kliseehän se on, mutta – kyllä se palkintokin on upea. Vaikka sen ajatteleminen matkan varrella ei aina autakaan, sen tiedän paremmin kuin hyvin.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

X