Etä-Äiti

Täydellinen aamu

Teksti: Helka Belt

Unisen mieleni läpi silmäluomieni lomasta aurinko pyrkii jo avaamaan silmäni. Se kertoo kirkkaalla valollaan, että on aamu, uusi päivä. Katson kelloa. 5.49. On hiljaista, kunnes kuulen linnun livertävän hiljaa. Lehdet humisevat puissa.

Avaan silmäni ihan vähän vain. Valo tulvii silmiini ja joudun siristämään niitä. Höristän korviani. Pienet tepsutukset, jalkojen töminä kuuluvat viereisestä huoneesta. Ovi avautuu hiljaa, pieni pää työntyy sen välistä. ”Saako tulla?” taapero kuiskaa.

Nostan peittoa, taputan patjaa vieressäni. Taapero hymyilee riemastuneena ja kiipeää viereeni. Hän käpertyy kylkeäni vasten, pitää käsissään pientä uninalluaan. ”Huomenta, hyvää huomenta nalle”, hän kuiskaa ja suutelee pehmoista lelua suulle.

Kiedon käteni taaperon ympärille. Seinän toiselta puolelta kuuluu pientä liikehdintää. Voin melkein kuulla teinin unisen hengityksen seinän läpi. Hengitän hänen kanssaan samaa tahtia. Suljen silmäni.

Taapero höpisee. ”Olemme uudessa kodissamme, äiti. Ihana koti”. Kello on 6.01. En välitä. Nautin vain tästä hetkestä. Tästä uudesta päivästä, ensimmäisestä yhteisestä päivästä uudessa kodissamme.

Höpinä taukoaa. Hengitys syvenee. Pikkuinen on nukahtanut viereeni. Seinän takana teini nukkuu rauhallista untansa. 

Poikani ovat luonani.

Täydellinen aamu.

Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Lue myös

X