”Täydellinen ero ja eroperhe” – Mitä kummaa se muka tarkoittaa ja miksi en bloggaa kaikista perheeni jäsenistä?
”Kirjoitat taaperon isästä, jolla on lapset, siis taaperon veljet ja sisaret, vuoden ikäerolla. Aika jännä, ettet heistä koskaan kirjoita mitään tai noteeraa että lapsillasi on muita sisaruksia. Vai onko se liian kova pala purtavaksi? Muuten kyllä kirjoitat isistä myönteisesti mutta heidän lapsiaan, poikiesi sisaruksia ja heidän äitipuoliaan, et noteeraa millään tavalla tai puhu heistä ”perheidesi” jäseninä?? Kuuluuko perheisiisi pelkät isät?! Ilmeisesti et ole niin täydellinen kuin mitä annat olettaa ja vain pinta kiiltää. Sisältä olet ihan yhtä katkeroitunut erosta kuin kuka tahansa muu eronnut. Miksi feikata jotain mitä ei ole?!”
Kommentti tähän tekstiini.
Täydellinen eroperhe?
Kiitos kommentistasi, anonyymi. Jäin miettimään tätä. Olenko antanut kuvan täydellisestä minästä, joka ei ole katkeroitunut erostaan ja kaikki menee kuin Strömsössä? Kiiltääkö meidän perhe ihanassa uusperhearjessamme?
Itseasiassa, eromme oli täydellinen. Niin täydellinen, kuin ero nyt voi olla. Me emme riidelleet ja saimme sovittua asiat oikein mallikkaasti. Onko tämä epävakio, koska sitä on vaikea hyväksyä? ”Katkeroitunut, kuten kuka muu tahansa eronnut” –kommentti taas ei pidä lainkaan paikkaansa. Tiedän monia eronneita, jotka eivät ole katkeroituneita. Ero voi olla joskus se ainoa ja oikea vaihtoehto ja myös positiivinen asia koko perheelle.
Jos tämä on sitä täydellistä pintakiiltoa, olen oikein tyytyväinen.
En ole katkera kenellekään mistään. Jos tämä on sitä täydellistä pintakiiltoa, olen oikein tyytyväinen. En oikein tiedä, mitä täydellinen eroperhe tarkoittaa, tai täydellinen perhe? Me kaikki perheemme jäsenet koetamme kunnoittaa toisiamme vanhempina ja ihmisinä ja ottaa toistemme mielipiteet huomioon. Se on paljon tärkeämpää eroperheen arjen sujumisessa kuin sen miettiminen, onko joku katkera ja vai ei. Eroperheenä koetamme aikuisina pitää omat tunteemme kurissa ja ottaa lapsien etu aina huomioon, vaikka ei se aina olekaan helppoa.
Blogatessa ei voi antaa koko kuvaa (uus)perheestä
Vastasin anonyymi sinulle: blogatessa on otettava huomioon, keistä kirjoittaa. Kuopukseni isän lapset ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta en voi kirjoittaa lapsista, jotka eivät kuulu lähipiiriini; olisiko minulla siihen oikeuttakaan? Enhän tunne heitä enää juuri lainkaan.
On kuitenkin outoa ajatella, että jos en bloggaa joistain ihmisistä, he eivät kuuluisi perheeseeni. Eiväthän kaikki bloggaa omista lapsistaankaan. Jokainen bloggaaja vetää itse rajan siitä, kenestä kirjoittaa ja mitä. Uusperheeseen kuuluu eksiä ja nykyisiä, nykyisen eksiä ja eksien nykyisiä, heidän lapsiaan ja heidän nykyisten eksien lapsia. Miksi heistä pitäisi blogata? Tarkoittaako se, että suljen heidät pois mielestäni ja olen katkeroitunut heistä? Ei lainkaan.
Perheblogin pitäminen on tasapainottelua ja uusperheblogin pitäminen on sitä kertaa sata.
Minä bloggaan lähinnä minusta itsestäni ja pojistani. Välillä kerroin jotain poikieni isistä. Jokainen kuitenkin ansaitsee ja saa vaatia yksityisyyttä. Itse olen hyvin avoin omista asioistani, mutten minä voi alkaa toreilla ja turuilla huutelemaan muiden perheiden elämästä. Haluaisitko sinä, että sinusta blogattaisiin, jos et ole antanut tähän lupaa?
Perheblogin pitäminen on tasapainottelua ja uusperheblogin pitäminen on sitä kertaa sata. Mieluummin kunnioitan meidän uusperhettämme ja sen kaikkia osapuolia kuin että bloggaisin heistä ja he siitä pahastuisivat. Olkoon tämä vastauksena sinulle, lukijani.
Terveisin, Etä-äiti
Seuraathan jo Facebook-sivujani?
Kommentit
Kyllä mä muistin heti yhen tekstin missä puhuit kauniisti teinisi äitipuolesta, kun teini oli sairastunut ja luokkaretki oli jäänyt väliin.
Kommentit
Hei! 🙂 Jotkut asiat jäävät muistiin ilman sen erityisempää syytä. Sieltä ne sitten pompsahtavat ajatuksiin ajoittain. Tämä sinun postauksesi on sellainen. Niinpä ajattelin kommentoida vähän jälkijunassa, kun tämä taas mieleeni aamuteellä nousi.
Olen semmoinen perusnegatiivinen ja -kyyninen ihminen. Aina kun törmään ”mikset bloggaa siitä, tästä tai tuosta” -ihmettelyihin/vaatimuksiin, mieleeni nousee vain yksi ilkeä ajatus: Jaaha, siinä halutaan saada lisämateriaalia, jotta päästää rääpimään toisen ihmisen elämää.
Kyllä blogeja lukevat ja somessa pyörivät ihmiset tajuavat, että siellä jaetaan tasan se, mitä itse halutaan (ellei joku lupaa kysymättä sitten jaa muidenkin juttuja). Jokainen saa vetää rajansa just niin suoraan tai väärään kuin itse haluaa, loogisesti tai (muiden mielestä) epäloogisesti.
Minä olen valinnut anonyymin linjan, koska kirjoitan blogissani mm. meidän koulupojan yökastelusta. Jokainen sitten ymmärtää tai ei ymmärrä, miksi en omalla (tai pojan) naamalla ja nimellä siitä aiheesta kirjoita.
Mitä tulee eroamiseen ja katkeruuteen niin se onkin mielenkiintoinen juttu. Itsehän olen myös eronnut vuosia sitten (meillä tosin ei ollut lapsia) ja se ero on edelleen kaikkien vuosien jälkeen yksi parhaista jutuista elämässäni – tai siis se, mitä siitä seurasi. Olla katkeroitunut erosta? Ihan mahdoton ajatus. 🙂
Zemppiä sinulle ja hyvää kevään jatkoa!
Siis apua mikä toi kommentti on ollut ja millainen ihminen sen on jättänyt? 😅 En minä ainakaan laske eksää, hänen nykyistään ja heidän yhteisiä lapsia, saati eksän nykyisen aikaisempia lapsia kuuluvaksi perheeseeni, vaikka he kuuluvatkin lapseni perheeseen. Eihän minulla ole heihin (lukuunottamatta ei eksää joka on lapseni isä) edes minkäänlaista suhdetta, vaikka lapsellani onkin.
Hassu kommentti kyllä ja kuten yllä, en minäkään koe lapseni äitinä ja hänen sisarpuolien äitipuolena olevani sisatpuolien äidin perhettä. Ajatuskin on outo jo siitä syystä että usein perheyksiköt suomessa koetaan hyvin pieniksi eikä välttämättä edes isovanhempia nähdä ydinperheen perheenjäseniä. Saatikka nyt sitten expuolisoita.
Tokihan joillakin voi olla näinkin mutta meillä kyllä on ihan selvät kaksi perhettä.
Kummallisiin asioihin ihmiset puuttuvat. Minäkin kuulen usein siitä, etten kirjoita vaimostani blogissa ja ihmeellisiä syitä tähän on tarjottu. Blogi nyt on nimenomaan munun ja tyttäreni puuhista.
Sinulla on kiva blogi ja kirjoitat tärkeistä asioista.
Mukavaa kevään jatkoa!
En kyllä ymmärrä lainkaan, miksi sen toisen biologisen vanhemman pitäisi ylipäätänsä tuntea ex-puolisonsa uusi puoliso perheenjäsenekseen tai toisinpäin.
Suoraan sanottuna, minusta olisi todella outoa jos puolisoni eksä kokisi myös minun lapseni tai minut osaksi hänen perhettään. Loukkaavaa olisi, jos hän kokisi asiakseen kirjoittaa heistä julkisessa blogissa.
Kyllä mä muistin heti yhen tekstin missä puhuit kauniisti teinisi äitipuolesta, kun teini oli sairastunut ja luokkaretki oli jäänyt väliin.