Teinityttö, joka päätti pitää lapsensa

En ole aina asunut erillään lapseni kanssa.

Joskus asuimme yhdessä. Joskus olimme vain me kaksi.

 

Ja ihan aluksi. MINÄ taistelin hänen puolestaan.

Minä halusin hänet. Minä sanoin:

tämä lapsi pidetään.

 

Hän sai alkunsa vähän yllättäen. Viisitoista vuotta sitten se tapahtui.

Ja minulle sanottiin:

-tee abortti

-et tule selviämään

-olet hullu jos pidät tämän lapsen

-tulette niin pilaamaan elämänne tällä lapsella

-varmaan vaan unohditte ehkäisyn, teinit on just noin holtittomia.

 

Näitä kuuli. Paljon. Ja hyvinkin lähipiiristä. En minä mistään juuri saanut tukea, en edes kotoani.

Lapsi oli mahassani ja oli kaksi vaihtoehtoa: pitää tai ei pitää. 

 

Ja minähän pidän hänet, päätin.

 

Teiniäidit! huokailtiin minun ympärilläni. Juuri noin vastuuttomia ja piittaamattomia. Pilaamassa koko elämäänsä.

Tämä teini kuitenkin päätti pitää lapsensa.

En hetkeäkään miettinyt, pitäisinkö. Hän oli minulle kaikki kaikessa jo tuolloin. 

 

Ehkäpä uhrasin alkavan parisuhteen siinä. Niin siinä saattoi käydä. Mutta olin sokea. Sokea millekään muulle kuin sille tiedolle, joka oli päässäni, tiedolle, että tämä lapsi oli jotain erityistä ja erikoista, hän haluaa tähän maailmaan.

Ja minä halusin hänet tähän maailmaan. Enemmän kuin mitään muuta. Koko nuoren naisen tarmollani taistelin tämän lapseni puolesta. Pitäköön muut puheensa, aivan sama minulle. Tämä lapsi oli minun.

Huokailut jatkuivat neuvoloissa, synnytyssairaalassa, synnyttäneiden osastolla, kotona, lähipiirissä, perheen sisällä. Ihan joka paikassa.

Siinä olin. Huokailujen keskellä vauva sylissäni. Juuri täyttämässä 20 vuotta.

Ei kaduttanut sitten yhtään.

 

Minäpä selvisin. Minäpä en pilannutkaan elämääni. Minä pidin huolta tästä lapsesta.

Minä halusin hänet tähän maailmaan.

 

Joten nyt kun kuulen, että olen hylännyt lapseni, en rakasta häntä, olen huono äiti kun olen etä-äiti, tekisi mieli haistattaa paskat. Kuulkaa, minä olen taistellut tämän lapsen puolesta, taistelen edelleen ja tulen aina taistelemaan. Kaiken mitä teen, haluan tehdä hänen hyväkseen.

Minä halusin hänet tähän maailmaan ja minä saatoin hänet tähän maailmaan.

 

Se teiniäiti halusi pitää lapsensa. Onneksi halusi. Ja onneksi piti.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?