Toivottu ja ei-toivottu kosketus

Muistan sen tunteen ikuisesti. 

Kun heräsin yöllä. Kun minua kosketettiin.

Muttei kivalla tavalla.

Käsi oli vaativa ja kova. 

Minä olin nukkumassa. Ei se mitään estänyt.

En halunnut sitä. Mutten voinut liikahtaakaan. Halusin sen loppuvan. Ehkä jos olisin ihan hiljaa, se loppuisi. 

 

Jälkeenpäin tuntui likaiselle. Seisoin suihkussa kauan.

Koetin pestä suihkulla tuota kosketusta pois. 

Ei se lähtenyt. Sen muisto tuntui sisälläni, sielussani asti.

 

Oli ylitetty se raja, jota ei pitäisi ylittää. 

Toisen koskemattomuutta tulee kunnoittaa, aina.

 

Ihmistä ei saa koskettaa, jos hän ei halua sitä.

Pienikin hipaisu voi tuntua lyönniltä, jos se on ei-toivottu.

Ihmisen pitää saada voida hallita omaa vartaloaan. Sen ihoa ja kohtia.

Hallita ja päättää milloin sitä kosketetaan.

Mihin ja millä tavalla. 

 

Seksiin ei ole ikinä pakko suostua, jos siihen ei itse halua ryhtyä.

Mutta myöskin muu kosketus kuin vain yhdyntä voi satuttaa. Olla väärin.

Jos toinen ei halua.

 

Kosketus voi satuttaa enemmän kuin aseesta lentävä luoti.

Se voi jättää syvät arvet, jotka muistuttavat olemassaolostaan  silloinkin, kun toivoisi, että kosketus tuntuisi hyvälle.

Kun toivoisi, että pystyisi nauttimaan.

Että pystyisi nukkumaan alasti toisen vieressä, rakastaa toisen kosketusta ja paljasta ihoa omalla ihollaan.

Että uskaltaisi nukahtaa ja tietäisi, ettei herää siihen, että sinua kosketetaan väärin.

 

Kosketus voi myös hoitaa. Se voi kertoa välittämisestä, rakkaudesta, himosta, halusta ja toisen kunnioittamisesta.

Se voi olla hellä, raju, intohimoinen tai hiljainen. Hiljaisinkin kosketus voi tuntua vesiputoukselta sisälläsi, jos sen tekee oikea ihminen ja oikeaan aikaan.

Kosketus voi kertoa, että kaikki on hyvin. Että sinua halutaan ja olet rakastettu.

 

Kosketuksen halu ja koskettamisen tarve ovat ihmisen perustarpeita.

Kosketus kertoo, että toinen on lähellä ja sinä haluat olla lähellä.

Toisen kosketus voi myös parantaa. Se voi parantaa sen ei-toivotun kosketuksen tuoman ahdistuksen ja kivun. Kevyet sormenpäät poskellasi, silmäluomillasi ja vartalollasi kertovat, että olet turvassa.

 

Minä haluan. Minä haluan koskettaa. Näyttää koskettamalla, että olen tässä. Minä tunnen paljon. Se tunne ei pysy sisällä. Se tulee ulos suudelmina, halauksina, käsien kohtaamisella ja halulla antautua. 

 

Se muisto on vain enää ihan pieni. Joskus se on kauan poissa. Ehkä yhtenä päivänä se ei enää tulekaan.

Silloin parantava kosketus on vienyt pois tuon ei-toivotun kosketuksen tuoman kivun. 

 

Älä ikinä kosketa, jos toinen ei halua. 

Kunnioita. Rakasta.

Ole läsnä. Kosketa. 

Jos toinen sitä haluaa.

 

Kosketuksenkaipuu voi olla myös niin voimallinen, että se sattuu.

Mutta koskettamalla voi myös satuttaa. Pahemmin kuin millään tavalla.

 

Älä ikinä kosketa ketään niin.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?