Viesti kansanedustajille: Tukien ja etuuksien on jakaannuttava tasaisesti molemmille vanhemmille
Ensi- ja turvakotien liitto tekee upeaa ja tärkeää eroauttamistyötä, jota olen päässyt seuraamaan läheltä. Ihailen heidän haluaan olla lasten puolella vanhempia unohtamatta. Luin heidän viestinsä kansanedustajille, jossa ehdotettiin päätöksiä, joiden avulla turvattaisiin eroperheiden hyvinvointi.
Useat huoltokiistat loppujen lopuksi perustuvat siihen, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen.
Ehdotuksissa kansanedustajille oli juuri niitä asioista, joista itsekin olen puhunut. Raha-asioiden reilu jakaantuminen vuoroviikkovanhempien kesken on ehdottoman tärkeää; sillä vähennettäisiin huoltajuuskiistoja ja raha-asioista riitelyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että useat huoltokiistat loppujen lopuksi johtuvat siitä, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen. Jos nämä epäkohdat poistuisivat vuoroviikkovanhempien kohdalta, ei niistä enää tarvitsisi riidellä.
”On huolehdittava siitä, että vuoroviikkoasumisratkaisuissa huomioidaan aina myös lapsen oikeus saada riittävä elatus molemmilta vanhemmiltaan vanhempien elatuskyky huomioiden.” Ensi- ja turvakotien liitto
Myös tukipalvelut on varmistettava molemmille vanhemmille
Ensi- ja turvakotien liitto tuo viestissään esille myös asian, jonka olen huomannut omassakin arkielämässäni: etuudet ja palvelut muutenkin kuin raha-asioiden suhteen ovat epäsuhtaisia. Molempien vanhempien on saatava neuvola-, koulu-, perheneuvola-, terveydenhuolto- ja muut tarvittavat palvelut lapselleen, vaikka he asuisivatkin eri kunnissa.
Me törmäsimme lapseni isän kanssa siihen tosiasiaan, että hän ei pysty käyttämään lastamme terveyskeskuksessa omassa kunnassaan. Tämä on aivan pöyristyttävää ja myös kohtelee häntä vanhempana eri tavalla kuin minua, vaikka huollamme lastamme täysin yhtä paljon.
Olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun.
Lisäksi me olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun. Hän ei melko suurella varmuudella tule saamaan koulukuljetusta kahden kunnan välillä. Vaihtoehtomme jatkaa vuoroviikkovanhemmuutta vähenevät. Toisen olisi muutettava toisen vanhemman kunnan alueelle, mikä ei käytännössä ole meille mahdollista. Tai toisen tulisi luopua vuoroviikkovanhemmuudestaan ja olla viikonloppuvanhempi. Tämäkään ei kuulosta kovin kivalle vaihtoehdolle. Jos koulukuljetus olisi mahdollinen kunnasta toiseen, tätä ongelmaa ei tulisi.
Paljon hyviä ehdotuksia kansanedustajille – toivottavasti he kuulevat ne!
Ensi- ja turvakotien liitto ehdottaa muitakin todella tärkeitä ja hyviä päätöksiä eduskuntaan. Esimerksi sen, että erovanhempien pitäisi päästä nopeasti avun piiriin ja jonottamista mm. lastenvalvojalle ei saisi olla niin paljon kuin nyt on. Asioiden ratkaisun odottelu lisää riitelyä, kitkaa ja huolta eroperheille.
Erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme.
Olen todella iloinen tästä liiton ehdotuksesta kansanedustajille. Heidän tekemänsä erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme. Työ ei ole vain kaunista sanahelinää vaan konkreettisia ratkaisuja, jotka auttaisivat meidän eroperheiden tilannetta maassamme.
Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut perheessämme
Apua eroon -sivusto on Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä eroauttamissivusto
Vauva.fin ja Ensi- ja turvakotien liiton yhteistyö Ero lapsiperheessä
Terveisin, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Täytyy kyllä sanoa että olen monesta asiasta eri mieltä. Koulukuljetukset nielevät jo nyt todella paljon rahaa joten se että lasta kuljetattaisiin jopa eri kaupunkien välillä kuulostaa kyllä aika kohtuuttomalta minun verorahoistani… Kyllä huomattavasti mieluummin valitsen veroeuroillani esim pienemmät opiskelu ja päiväkotiryhmät, laadukkaamman opetuksen ja paremman vanhusten ja terveydenhuollon.
Rahojen suhteen taas rahojen puolittaminen olettaa että molemmat vanhemmat ajattelevat rahan käytöstä ja lasten hankinnoista samalla tavalla. En usko että näin monessakaan perheessä on ja sitä puhuu myös oma kokemukseni. Lasten isä hankkisi välineet kirpputorilta eikä niiden sopivuus olisi niin justiinsa. Harrastuksia vähennettäisiin koska ne maksavat liikaa. Mielestäni on hyvä että toisella vanhemmalla on päävastuu lasten hankinnoista. Tällä myös vältetään paljon riitoja. Ihan varmasti.
Kommentit
Ei varmaankaan ole lapsen etu lopettaa vuoroasumista, jos se on hänelle paras asumismuoto. Mutta jos vuoroasuminen toimii nytkin, vieläpä niin että lapsi käy samaa päiväkotia, miksei se voisi onnistua jatkossakin? En tietenkään tunne tapauksen taustoja, mutta jos molemmilla vanhemmilla on aito halu vuoroviikkoasumisen jatkamiseen, keinot varmasti löytyvät; joskin se voi vaatia joustoa myös vanhemmilta. Työpaikan vaihtamista, työaikajoustoa tms. 1- ja 2- luokkalaisten vanhemmathan saavat tehdä lyhennettyä työaikaa ja saavat siitä Kelalta pienen korvauksenkin.
En nyt ymmärtänyt blogin perusteella, millaista koulukuljetusta te lapselle toivotte? Koulumatkatukea niin että lapsi voisi käyttä joukkoliikennettä vai omaa ovelta ovelle -taksia? Viimeksi mainittu on aika kallis (eikä kovin ilmastoystävällinenkään) vaihtoehto, ja jos se myönnettäisiin teille, sehän pitäisi myöntää sitten kaikille muillekin vuoroviikkolapsille. Aika kalliiksi voisi yhteiskunnalle tulla. Joissakin maaseutukunnissa, joissa koulumatkaliikenne perustuu muutoinkin taksien varaan, lapsi voi saada taksikyydin molempiin koteihin, mutta yleensä kai niin, että lapset asuvat ainakin suunnilleen taksireitin varrella. Teidän tapauksessa tällainen ei varmaankaan ole mahdollista.
Mun mielestä tuossa koulukuljetusasiassa olennaista on, kuten toki yleensäkin vuoroviikkoasumisessa, vanhempien kotien välinen etäisyys. Onko vuoroasuminen lapsen edun mukaista, jos toinen kodeista on etäällä, ja tuleeko yhteiskunnan tukea sellaista asumista esimerkiksi juuri koulukuljetusten kautta? Lapset voivat kokea suht lyhyenkin välimatkan (esim. 10-15 km) ongelmallisena, ei vain koulumatkojen vuoksi, vaan myös siksi, että se voi olla iltaisin este esim kavereiden tapaamiselle. Näihin asioihin olitte kai itsekin törmänneet esikoisesi kohdalla?
Toinen asia tietysti on, millainen välimatka on liian pitkä kilometreissä / ajassa. Tämä varmaan riippuu lapsesta, perheestä ja myös maantieteellisestä sijainnista (millaiset matkat ovat alueella ”normi”). Itselläni oli aikoinaan noin tunnin koulumatka / per suunta, ja koin sen ehdottomasti liian pitkänä. Kaikki eivät tietenkään asiaa näin koe. Olennaista mielestäni on kuitenkin se, että jos koulukuljetuksia lähdettäisiin tukemaan, asiaa pohdittaisiin lapsen näkökulmasta. Millaisissa tilanteissa koulukuljetusten tukeminen (ja ylipäätään vuoroviikkoasuminen) on lapsen edun mukaista? Jos kyse olisi eräänlaisesta subjektiivisesta oikeudesta, silloinhan kaikki melko etäälläkin asuvatkin etävanhemmat voisivat alkaa vaatia vuoroviikkoja ja lapsilleen koulukuljetusta. Lopputuloksena voisi olla se, että suuri osa lapsen vapaa-ajasta kuluisi noihin koulumatkoihin.
Ja vielä tuosta teidän tilanteesta: eikös pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne toimi melko hyvin ja kohtuulliseen hintatasoon? Toki ihan ekaluokkalainen voi olla liian pieni kulkemaan yksin, mutta silloinhan on (kai?) mahdollisuus iltapäiväkerhoon.
Niin siis sehän onkin ihan perhe- ja jopa lapsikohtaista. Esikoinen kulki puoli tuntia ja oli ihan ok hänelle. Silloin asuimmekin samassa kunnassa, ja kuljetukset toimivat hyvin. Kuopuksen isä taas ei asu samassa kunnassa (eikä pk-seudulla). Siellä missä hän asuu muutkin lapset tulevat jopa puoli tuntia koulukyydillä koska se on vähän syrjempiseutua. Kyllä lapset osaavat matkata, jos kyydin vain saavat.
Onko lapsen etu sekään, että hyvin toimiva vuoroasuminen on pakko lopettaa koulun alkamisen jälkeen? Minusta ei, koska hänelle tämä on ehdottomasti paras asumismuoto.
Kiitos k ommentista.
On hyvä jos noihin tukiasioihin tulisi muutosta ja otettaisiin huomioon se että useilla lapsilla on kaksi kotia. Vähentäisi varmasti raha-asioista riitelyä; toki kaikilla raha-asioista riitelevillä erovanhemmilla ei ole päällimmäisenä mielessä lapsen etu vaan kateus siitä että toisella on mahdollisesti enemmän rahaa.
Mutta tuon mainitsemasi koulukuljetus-asian ei välttämättä tarvitse olla ongelma. Eräs läheinen ystäväni on vuoroviikkovanhempi ja hänen lapsensa käyvät koulua hänen lähellä olevassa koulussa. Isäviikolla isä tuo lapset äidille töihin mennessään josta sitten lähtevät kouluun ja hakee heidät työn jälkeen äidiltä. Ja asuvat siis eri kunnassa. Ei tietenkään toimi kaikilla mutta halusin vaan tuoda esille että ratkaisuja on.
Ehdottomasti edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Asioilla on aina myös se toinen puoli. Tervetuloa niiden maailmaan joilla asiat eivät ole noin ruusunpunaisia.
Täytyy kyllä sanoa että olen monesta asiasta eri mieltä. Koulukuljetukset nielevät jo nyt todella paljon rahaa joten se että lasta kuljetattaisiin jopa eri kaupunkien välillä kuulostaa kyllä aika kohtuuttomalta minun verorahoistani… Kyllä huomattavasti mieluummin valitsen veroeuroillani esim pienemmät opiskelu ja päiväkotiryhmät, laadukkaamman opetuksen ja paremman vanhusten ja terveydenhuollon.
Rahojen suhteen taas rahojen puolittaminen olettaa että molemmat vanhemmat ajattelevat rahan käytöstä ja lasten hankinnoista samalla tavalla. En usko että näin monessakaan perheessä on ja sitä puhuu myös oma kokemukseni. Lasten isä hankkisi välineet kirpputorilta eikä niiden sopivuus olisi niin justiinsa. Harrastuksia vähennettäisiin koska ne maksavat liikaa. Mielestäni on hyvä että toisella vanhemmalla on päävastuu lasten hankinnoista. Tällä myös vältetään paljon riitoja. Ihan varmasti.