Etä-Äiti

Kun tunnelukkoni aktivoituvat, muutun jälleen haavoitetuksi pieneksi tytöksi – Keinoja tunnelukkotyöskentelyyn

Teksti: Helka Belt

Olen uudessa suhteessa ja minulla on tunnelukkoja. Tämä kombo aiheuttaa välillä vaikeuksia.

Olen lukenut Kimmo Takasen kirjaa Parisuhteen tunnelukot. Olen sieltä sekä muusta kirjallisuudesta saanut paljon eväitä käsitellä omia tunnelukkojani ja varsinkin sitä, miten toimia, kun huomaa niiden aktivoituvan.

Kirja Traumat ja rakkaus
Kirja Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi: Ristiriitainen kiintymysmalli

Havahduttavaa oli jo sen ymmärtäminen, että kun tunnelukko aktivoituu (tunnelukoista lisää täällä), tapahtuu mantelitumakkeessamme, eli AIVOISSAMME, kemiallinen, todellinen reaktio. Jo tämän tietäminen auttoi. En vain kuvittele asiaa, vaan jotain konkreettista tapahtuu. Tämän vuoksi tunnelukko voi tuntua myös pakottavalta: on ikään kuin pakko toimia epärationaalisesti ja tunteen mukaan. Kyse on todellisesta asiasta.

Kun tunnelukko aktivoituu, aivomme kertovat meille, että olemme palanneet takaisin lapsuuden epämiellyttävään hetkeen, jolloin tunnelukko syntyi. Siksi toimimme samalla tavoin, kuin lapsuudessa opimme. Aivomme käskevät tekemään näin.

Mikä on kuitenkin huojentavaa, on se, ettei tunnelukon vangiksi tarvitse jäädä. Kun on saanut selville, mitä tunnelukkoja on ja miten aivomme niihin reagoivat, voi alkaa tarkkailemaan itseään. Kun jokin tilanne aiheuttaa meissä voimakkaan reaktion ja tunteen, voi pysähtyä: mistä tämä tunne tulee, mitä se oikeastaan kertoo meistä? Miksi tunnen näin? Yleensä käsillä oleva tilanne ei aiheuta meissä voimakkaita tunteita, vaan tilanne aktivoi meissä jonkun epämiellyttävän muiston.

Minulla on hylkäämisen pelkoa, läheisriippuvuutta, miellyttäjää ja ulkopuolisuuden tunnetta tunnelukkoina. Koin hyvin voimakkaan tunnereaktion siitä, kun kerroin omista voimakkaista tunteistani toiselle, ja hän ei reagoinutkaan niin kuin olin odottanut tai toivonut. Hän ei reagoinut väärin, mutta tilanne aiheutti minussa hyvin voimakkaan ahdistuksen, häpeän ja pelon. Pelko hylkäämisestä nousi esille.

Kerro toiselle, mitä tunnelukkoja sinulla on ja miksi reagoit tilanteisiin voimakkaasti.

Vasta jälkeenpäin ymmärsin, miksi minulle tuli niin voimakas reaktio. Sen jälkeen olen osannut pysähtyä, jos sama tunne on nousemassa esiin. Osaan myös ottaa asian esille toisen kanssa. Toiselle on myös hyvä kertoa suoraan, mitä tunnelukkoja itsellään on. Näin hänkin osaa suhtautua meihin paremmin. Takanen sanoo, että kumppani voi tällöin suhtautua meihin kuin pieneen lapseen, siihen, joka aktivoituu tilanteessa. Hän ei ihmettele, miksi reagoimme oudosti, vaan osaa lohduttaa pientä lasta sisällämme.

Tämä on ollut avainseikka siinä, että voin nyt hyvin uudessa suhteessani.

Olen uskaltanut kertoa toiselle tunnelukoistani.

Avoimuus ja keskustelu on avain kaikkeen. Tunnelukko on kuin osa persoonallisuuttamme, eikä se poistu kokonaan koskaan. On hyvä kertoa toiselle tästäkin piirteestään ja tapahtumista, jotka ovat johtaneet lukon syntymiseen.

Suosittelen kaikille tunnelukkotyöskentelyä, joko netissä, kirjojen avulla tai vaikkapa skeematerapiassa. Oman lapsuutensa ja traumojensa ymmärtäminen ja miten ne vaikuttavat nykyisyyteen on avain toimivaan parisuhteeseen ja itsensä tuntemiseen. Tämä taas johtaa onnellisuuteen.

Lue myös: Tee toimiva perosoonallisuustesti täällä

Terveisin, Helka

Lue myös

X