Etä-Äiti

Useat erot, alistava suhde, sairaudet – Uskallanko tämän kaiken jälkeen enää unelmoida?

Teksti: Helka Belt
Koskaan ei kannata lopettaa unelmointia.

Uskallanko unelmoida, kysyi eräs seuraajani. Kun on tapahtunut niin paljon (lue vain blogiani, niin selviää), haluaako sitä enää unelmoida mistään? Kun pieleen menee kuitenkin?

Rakastan mun elämää. Ihana aamu. Ihana mennä töihin. Illalla ei ole lasta, mutta vaikka mitä ihanaa tekemistä. Havahduin aamulla näihin ajatuksiin; siis ennen aamukasia ja ENNEN AAMUKAHVIA.

Mitä ihmettä?

Yhtäkkiä olen ymmärtänyt, että nautin elämästäni. Mutta tämä ei ole tapahtunut vahingossa tai tietämättäni. Olen aktiivisesti panostanut omaan hyvinvointiini ja tulevaisuuteenia. Miten?

Viime vuoden lopulla kirjoitin kaksi listaa: tavoitteeni ensi vuodelle sekä unelmani ensi vuodelle. Miten nämä eroavat toisistaan? Tavoitteet ovat konkreettisia asioita, jotka ovat mahdollisia saavuttaa realistisesti, vaikkakaan ei ilman kovaa työtä. Unelmat taas saavat olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä, eikä niiden tarvitse olla realistisia. Mitkäpä unelmat olisivat?

Jos ei osaa unelmoida, voi pysähtyä ja miettiä, miksei. Minun oli vaikea keksiä useita unelmia. Se on oikeastaan aika surullista. Ilman unelmia emme toteuta itseämme täysissä määrin. Unelmat kertovat arvoistamme, rakkaudestamme, halustamme elää. Siksi haluan osata unelmoida, taas.

Oli nimittäin aika, etten osannut tai voinut. Elämä iski ihan liian kovaa. Koko viime vuosikymmen oli yks saatanan työmaa, kuten joku sanoisi.

Mutta on minusta kiinni, osaanko unelmoida, haluanko, uskallanko, vai annanko vastoinkäymisten voittaa minut. Siinä taas ei häviä kukaan muu kuin minä itse.

Neuvoni on, että asettaa konkreettisia tavotteita joka vuodelle, kuukaudelle tai viikolle. Ilman tavoitteita saattavat päivät lipsahtaa mitäänsanomattomuuteen, ja siihen ei minulla ainakaan ole aikaa. Koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Tavoitteiden saavuttaminen tuntuu hyvälle ja lisää unelmointia: mihin minusta seuraavaksi onkaan.

Joten kyllä, osaan ja haluan unelmoida. Se on vain hyvin vaikeaa. Ja toisaalta elämäni on ihan älyttömän ihanaa juuri nyt ja osaan nauttia siitäkin.

Unelmoin Afrikan matkasta, savannista, Toscanasta, rakkaudesta, uusista mantereista, rikkaudesta, kirjailijaresidenssistä ja auringonlaskuista umpirakastuneena, matkustelusta ja vapaudesta. Unelmoin siitä, että saan vanheta arvokkaasti ja jonkun vierellä, kuitenkin vapaana tekemään elämästäni omanlaistani. 

Mistä sinä unelmoit?

Terveisin, Helka

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Helka Belt /Etä-äiti-blogi (@belthelka) jakama julkaisu

Lue myös

X