Etä-Äiti

Uusi normaalini tuli rytisten ja koronakevään muutokset ovat olleet isoja

Teksti: Helka Belt
Kun muistelen jälkeenpäin koronakevättä 2020, muistan isot muutokset.

Niin paljon on muuttunut tänä keväänä että päätä huimaa. Välillä tuntuu, etteivät aivoni ehdi mukaan näihin kaikkiin muutoksiin.

Kaikesta odotusarvoista huolimatta koronakevääni isoin muutos on ollut kuitenkin niin positiivinen, että en ole sitä vielä ymmärtänyt. Huomaan ajattelevani välillä tavan vuoksi asioita, jotka olivat edellisen normaalin arkeni juttuja.

Olen tottunut kahden vuoden aikana sinkkustatukseeni. Välillä olen ollut yksinäinen, välillä taas yltiöpäisen ylpeä siitä, että olen saanut rakennettua elämäni niin hyväksi, kuin se oli juuri ennen koronan alkamista. Kuitenkin usein olen kaivannut seuraa, keskustelukaveria, jotakin, jolle purkaa niin ilot kuin surutkin.

Muutokset kevään aikana ovat olleet niin huomattavia, että juuri huomasin toivovani ihmistä, kenelle purkaa mietteitäni. Kunnes ymmärsin, että minullahan on sellainen. Olen niin tottunut yksinolemiseen, että on vaikea kääntää aivoni asentoon, joka kertoo: minä voin laittaa viestin, minä voin soittaa.

Muutokset ovat tulleet hyvin nopeasti. Välillä unohdan, etten olekaan enää ihan yksin.

Vaikka emme seurustele ja tapailumme on vasta hyvin alussa, yhtä kaikki muutos tapahtui niin nopeasti, että välillä unohdan, mitä minulla on mahdollisuus sanoa, että nyt ahdistaa. Ja joku kuuntelee. Ja kun tämän muistaa, alkaa itkettää. Liikutun. Tunnen kiitollisuutta.

Muutokset kevään aikana ovat olleet niin  huimia, että juuri huomasin toivovani ihmistä, kenelle purkaa mietteitäni. Kunnes ymmärsin, että minullahan on sellainen.

Kun painiskelin huonon omatunnon ja jaksamisen rajamailla muutama viikko sitten, laitoin hänelle viestiä. Hän tuki, rauhoitteli ja puhui kauniisti. Oli uskomatonta, että voi sanoa jollekin, että nyt en jaksa ja ainoa asia, mitä toivon on että kuuntelet.

Kun etäsyntymäpäivieni jälkeen olin yksinäinen ja murheellinen siitä, etten ollut saanut nähdä ketään tärkeänä päivänäni, hän laittoi viestiä.

Tuo hetki on edelleen hyvin tärkeä minulle.

Työt ovat muuttuneet etätöiksi, eroryhmät jäivät tauolle, ravintoloihin ja kahviloihin ei pääse, emme tiedä, milloin mikään palaa normaaliksi ja palaako ikinä. Tämä kevät on ollut hurja. Hurja muutosten kevät ihan meille kaikille.

Ihmekös tuo, että kestää omaksua kaikki muutos osaksi uutta arkea. Kun jälkeenpäin muistelen koronakevättä, voin muistaa tämän asian: kaiken hulluuden, vaikeuksien ja muutosten keskellä sain jutella ja purkaa huoliani. En ollutkaan ihan yksin.

Tästä asiasta on hyvä muistaa kevät 2o2o, uuden normaalin kevät.

Lue myös:
Kumppania kaipaa eniten sekä ilon että surun hetkillä
Kevääni suurin paljastus: olen umpi-ihastunut
Hän löytyi televisiosta, laitoin viestin ja kaikki alkoi
Kaikilla ei ole sitä perhettä ja kumppania, joiden kanssa jakaa kaikki nyt koronan keskellä

Terveisin, Helka

Lue myös

X