Vaikea sairaus, kivut ja masennus mursivat minut – selvisin, koska minusta välitettiin
Viime syksynä makasin vakavan sairauden musertamana ja masennuksen lyömänä sängyssäni. Kirjoitin jo aiemmin kroonisesta sairaudestani, joka vei minut sängyn pohjalle ja pois työelämästä monen kuukauden ajaksi.
Minulla diagnosoitiin määrittelemätön, tulehduksellinen nivelsairaus.
Minulla diagnosoitiin määrittelemätön, tulehduksellinen nivelsairaus. Kansankielellä voisin sanoa, että minulla on nivelreuman kaltainen sairaus. Mutta diagnoosinkin sain vasta noin puolen vuoden sairastelun jälkeen, joka lisäsi ahdistusta ja tietämättömyyttä siitä, mitä minulle oli tapahtumassa. Ja koska minulla on taipumusta masennukseen, niin masennukseksihan se meni. Kivut, tietämättömyys, pelot ja säryt löivät minut maahan.
Sairauteni takia polveni nivelet turposivat ja kipeytyivät. Vasemmassa polvessani on myös nivelrikko, koska tulehdusneste on pilannut nivelen osittain. Tämän takia en voinut kävellä. Myös käteni sormista ja ranteista aina kyynärpäihin asti olivat tulehtuneet ja en voinut käyttää käsiänikään lainkaan.Tämän lisäksi pelkäsin koko ajan, että jokin seuraava nivel sairastuu ja oloni vain pahenee.
Tämän seurauksena pelot veivät yöunenkikin ja en kyennyt enää hoitamaan kunnolla taaperoanikaan. Tämä tietysti lisäsi vielä ahdistustani. Lisäksi tipuin Kelan sairauspäivärahalle ja rahallinen tilanteeni alkoi näyttämään todella huonolle. En tiennyt, kauanko tämä kaikki kestää ja kuinka tiukille rahallisestikin vielä joutuisin sen lisäksi, että olin vakavasti sairas ja masentunut.
Miten selvisin tästä kaikesta?
Mammaryhmäni naiset pistivät toimeksi.
Mammaryhmäni naiset pistivät toimeksi. He keräsivät minulle rahaa ja toivat ne minulle. Sen avulla sain ostettua ruokaa moneksi viikoksi. En jaksanut edes enää vastata heidän kyselyihin, kuinka voin, mutta he eivät välittäneet siitä. Pyyteetön halu auttaa heräsi ryhmässämme ja he halusivat osoittaa, että olen heille tärkeä.
Voitte uskoa, että kyyneleet nousivat silmiini kun sain nuo rahat. Raha on ”vain” rahaa, mutta siinä tilanteessa se tuli todellakin tarpeeseen. Lisäksi oli joulun aika, ja sain ostettua lapsilleni joululahjat. Se oli henkisen hyvinvointini kannalta äärimmäisen tärkeää. Joulukin tuntui vähän joululle, kun kotonamme oli edes ne yhdet paketit, jotka saatoin pojilleni antaa.
Tämän lisäksi ystäväni tarjoutui tuomaan kauppakassit kotiini, koska enhän voinut kävellä ja kantaa mitään. Tämä apu oli äärimmäisen tärkeää minulle.
Hän varmisti joka päivä, että olin vielä hengissä.
Eräs ystäväni ei luovuttanut, vaikka en jaksanut jossain vaiheessa enää edes jutella. Hän soitti joka päivä, viestitteli, tarjoutui ostamaan kauppakassi-sovelluksen kautta ruuat minulle ja ne tuotaisiin suoraan kotiovelleni. Hän auttoi minua etsimään tietoa sairaudestani, patisti minua lääkärille kertomaan masennuksestani ja varmisti joka päivä, että olin vielä hengissä. Tällainen tuki ja välittäminen kantoi minut äärimmäisten, vaikeiden hetkien läpi.
Nyt haluan sanoa teille kaikille: vilpitön kiitos. Ilman teitä en olisi selvinnyt viime vuodesta.
Halusin kertoa tämän tarinani nyt, kun Vauva-lehdellä on Hyvä kiertoon-viikko. Välittämistä ja auttamista on edelleen. Toisia autetaan pyyteettömästi. Ihmiset rakastavat toisiaan. Kaiken pahankin keskellä, mitä välillä uutisista kuulee liiankin kanssa, on vielä aitoa rakastamista ja kanssaihmisistä välittämistä.
Miten sinun elämässäsi on näkynyt, että hyvä on laitettu kiertoon? Miten itse voisit laittaa hyvää kiertoon?
Seuraathan jo myös Meidän Perhettä ja Vauva-lehteä Facebookissa?
Kiitos.
Terveisin, Etä-äiti
Kommentit