Vaikutamme lapsiemme elämään niin paljon – Tuotammeko teoillamme heille kärsimystä vai vähennämmekö sitä?

“En halua tehdä lapsia, koska elämä on täynnä kärsimystä. Sinulla oli varmasti vaikea lapsuus, ja minulla taatusti oli. En voi ottaa sitä vastuuta, että teen lapsia, joille tulee vaikeuksia minun takiani”, sanoi eräs hahmo eräässä sarjassa.

Tämä  sai minut pysähtymään. Olen miettinyt täysin samaa. Onko itsekästä tehdä lapsia tähän maailmaan, jossa heitä ei voi estää kokemasta vaikeuksia ja ahdistustakin?

Ei tarvitse kauas katsoa, kun kuulee, miten vaikeuksia omaavilla aikuisilla on ollut sitä ja tätä vaikeutta lapsuudessa.

Ja vielä enemmän: me vaikutamme niin paljon omien lapsiemme tulevaisuuteen. Tajuammeko lainkaan, miten suuri vaikutus vanhemmilla on lapsen koko elämään? Kun riitelemme, eroamme, syytämme toisiamme, syytämme lapsiamme, huudamme, kiukuttelemme ja olemme enemmän tai vähemmän epätäydellisiä vanhempia, ymmärrämmekö OIKEASTI, että tämä kaikki vaikuttaa lapsiemme elämään? Ja vieläpä merkittävän paljon.

Ahdistun, kun mietin tätä. Ahdistun siitä usein. Lapsuus on herkkää aikaa. Identiteetin ja persoonallisuuden muodostuminen, itsetunto, itsetuntemus, turvallisuuden tunne ja luottamus elämään alkaa lapsuudesta. Entä jos perheessä on jokin vinksallaan? Tämä väistämättä vaikuttaa lapsen elämään hyvin pitkäkestoisesti. Joskus vähän, joskus kuitenkin paljon. Ei tarvitse kauas katsoa, kun kuulee, miten vaikeuksia omaavilla aikuisilla on ollut sitä ja tätä vaikeutta lapsuudessa.

Lapset ovat täysin meidän armoillamme. Meillä on valta pilata lapsiemme elämä.

Kuka ne vaikeudet siellä lapsuudessa laittaa lapsen elämään? Me vanhemmat. Meillä on valtava valta lapsiimme. He ovat täysin meidän armoillamme. Kuulostaa kovin jyrkältä, mutta se on silti totta.

Meillä on valta pilata lapsiemme elämä, tai jos ei pilata, voimme sitä ainakin vaikeuttaa mittaamattoman paljon. Se, mitä lapsuudessa tapahtuu, näkyy aikuisen elämässä. Vaikka jollain se näkyy enemmän ja jollain vähemmän, aina se kuitenkin näkyy. Tunteissa, ajatuksissa, luottamuksessa, elämisen malleissa. You name it.

Itse suhteellisen rikkinäisenä mietin voimattomana sitä, miten niin useiden lasten elämä tälläkin hetkellä on menossa väärään suuntaan vanhempien takia.

Sanonta, että meidän arkemme on lapsiemme lapsuus, on täysin totta. Itse suhteellisen rikkinäisenä useiden asioiden takia voin vain voimattomana miettiä sitä, miten niin monien lapsien elämä tälläkin hetkellä on menossa väärään suuntaan.

Ja minkä takia? Vanhempien.

Miksi me teemme lapsia tähän maailmaan, jos teoillamme saamme heidät kärsimään, tuntemaan surua, tuskaa, ahdistusta ja voimattomuutta?

Miten minä olen vaikuttanut lasteni tulevaisuuteen? Onko kaikki jo menetetty?

Koko tämä kysymysten kavalkadi soi päässäni, kun katselin tuota sarjaa ja kuulin nuo sanat näyttelijän suusta. Lisää ja lisää ahdistavia kysymyksiä tulvi pääni sisälle. Miten minä olen vaikuttanut lasteni tulevaisuuteen? Miten minun oman elämäni vaikeudet ovat jo nyt vaikuttaneet lapsieni elämään? Onko kaikki jo menetetty?

Ei ole helppoa miettiä sellaisia asioita. Miten erot, omat mielenterveyden ongelmat, vaikea parisuhteeni, muutot, elämän epävarmuus, oma voimattomuus ja epätäydellisuus vaikeuksien edessä ovat jo vaikuttaneet lapsieni elämään.

Ovatko he aikuisina rikkinäisiä? Uskaltaako tällaista edes miettiä? Viiltävä suru ja tuska tuntuu sydämessäni, kun ajattelen näitä kysymyksiä, jotka kuitenkin ovat äärimmäisen tärkeitä. Tiedän, ettei elämämme ihan niin ole mennyt, kuin olin toivonut. Lasteni elämä on ollut varmasti välillä vaikeaakin.

Älä nyt ainakaan lisää tee lapsia, minulle on sanottu. Vaikka tuo sattuu ihan järkyttävän paljon, onko siinä kuitenkin perää?

Älä nyt ainakaan lisää tee lapsia, minulle on sanottu. Vaikka tuo sattuu ihan järkyttävän paljon, onko siinä  kuitenkin perää? Vaikeutanko lasteni elämää vai voinko oikeasti tarjota heille turvallisen lapsuuden?

Miksi me teemme tähän maailmaan lapsia, jos satutamme heitä omilla teoillamme? Heitä viattomia ja turvattomia ilman perheen ja kodin tuomaa lämpöä ja turvaa.

Pysäytetään kärsimyksen kierre. Annetaan lapsillemme sellainen tulevaisuus, minkä he ansaitsevat.

Niin. Muistakaamme, miten suuri valta meillä vanhemmilla on vaikuttaa lapsiemme koko elämään. Tämän ymmärtäminen voi vaikuttaa koko toimintatapaamme, olivatpa omat vaikeutemme kuinka hankalia tahansa.

Pysäytetään kärsimyksen kierre. Annetaan lapsillemme sellainen tulevaisuus, minkä he ansaitsevat. Näin lasten oikeuksien päivän lähestyessä tällaista on hyvä pysähtyä miettimään.

Lue myös:
Huonon tytön syndrooma seurasi minua aikuisuuteen asti
Haluatteko oikeasti sellaisen tulevaisuuden lapsillenne?
Lapsellani oli oikeus mahdollisimman turvalliseen kotiin

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter