Vanhemmat, ei riidellä lasten huoltajuudesta! – Pitkittyneet huoltajuusriidat vahingoittavat lasta
Kun näin tämän otsikon, en voinut muuta kuin mielessäni miettiä: ei taas yksi huoltajuusriita! En ota kantaa eron osapuolien oikeassa olemiseen, kuka olisi hyvä huoltaja, vai mistä he edes riitelevät, koska he eivät tuossa jutussa sitä kerro, mutta jo huoltajuusriita sanana ahdistaa minua aina, koska riidoissa kärsivät eniten lapset.
Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että kirjoitan paljon eroista ja olen niistä tiettyä mieltä. Ja tämän lisäksi moni voi ajatella, että mikä minä olen mitään sanomaan, koska omat eroni ovat olleet rauhallisia. Mutta saan ja aion sanoa jatkossakin:
Ihmiset miksi te riitelette lastenne huoltajuudesta. Miksi! Se kun ei ole kenenkään etu.
Vaikka itse en ole kokenut huoltajuuskiistoja, voin silti väittää, että riitely ei ole kivaa. Erolapsena myös tiedän, että vanhempien riitely eron aikana ei ainakaan kivaa ole. Voin kuulostaa syyttävältä, kun sanon, että miksi riitelette. Joskus joku ei haluaisi riidellä, mutta se toinen osapuoli pakottaa siihen. Minä sanonkin varsinkin sille riidanhaluiselle osapuolelle: mitä haet tällä kaikella riitelyllä?
Minä sanonkin varsinkin sille riidanhaluiselle osapuolelle: mitä haet tällä kaikella riitelyllä?
Olen sen verran jo monia eroperheitä haastatellut ja tutustunut heidän elämäänsä, että tiedän, miten huoltajuusriidat voivat raastaa koko perheen vereslihalle. Lapset eivät näe toista vanhempaansa vaikka haluaisivat, molemmat vanhemmat kärsivät, mutta riidat jatkuvat, erotrauma jää käsittelemättä ja elämää ei voi jatkaa eteenpäin.
Pitkittyessään eroriidat aiheuttavat trauman, josta on vaikea selvitä. Kun ero jo itsessään on tunne-elämälle valtava kriisi, tuo huoltajuusriidat tähän kriisiin vielä niin paljon lisää tuskaa.
Jokainen erolapsi varmasti haluaa säilyttää hyvät välit molempiin vanhempiinsa. Miten se onnistuu, kun vanhemmat riitelevät keskenään?
Kun seisoin kassajonossa ja näin tuon otsikon, en voinut muuta miettiä kuin miksi. Minulla ei ole hajuakaan koko jutun taustoista. Ei sillä ole väliäkään. Mietin vain niitä kaikkia erolapsia, jotka joutuvat keskelle vanhempiensa riitoja. Heistä jokainen varmasti haluaa säilyttää hyvät välit molempiin vanhempiinsa. Miten se onnistuu, kun vanhemmat riitelevät keskenään? Aika huonosti.
Lapsen oikeuksien vaikuttaja ja lasten edun puolestapuhuja Jari Sinkkonen sanoo, että vanhempien pitäisi aina erotilanteessa ajatella lapsia. Hänen kirjassaan ”Lapsi ja ero” (Kirjapaja 2017) painotetaan lasten oikeuksia ja sitä, että erovanhempien kannattaa pyrkiä päätöksissään aina lasten edun tapahtumiseen. Sinkkonen puhuu lapsen psyykkisen hyvinvoinnin puolesta ja siitä, miten lapsen asumisjärjestelyjen ja vanhempien huoltajuusmuotojen tulisi aina tukea juuri tätä. Eron vaikutukset lapseen voivat ja ovat aina elinikäisiä, mutta vanhemmilla on paljon valtaa vaikuttaa siihen, ovatko vaikutukset positiivisia vai negatiivisia.
Riitatilanteessa, varsinkin pitkittyessään, lapsen oikeus, etu ja psyykkinen hyvinvointi ei ole etusijalla.
On kai nyt sanomattakin selvää, että riitatilanteessa, varsinkin pitkittyessään, tämä lapsen oikeus, etu ja psyykkinen hyvinvointi ei ole etusijalla. En ole naiivi ja ajattele, että sanomalla lopettakaa riitely se loppuisi siihen paikkaan, mutta aikuisten pitäisi osata asettaa lapsen etu ensimmäiseksi. Jos kaikki tekisivät näin, ei näitä otsikoita varmaankaan tarvitsisi enää lukea. Se olisi mielestäni oikein mukavaa.
Lue myös:
Vanhemmat, lopettakaa riitely
Lastenvalvojan luona ajetaan lapsen oikeuksia
Terveisin, Etä-äiti
Facebook || Instagram || Twitter
Kommentit
Jari sinkkonen voisi hieman perehtyä uusimpaan tutkittuun tietoon vuoroviikko asumisesta. Siitä nimittäin löytyy tutkittua tietoakin..
Kommentit
Huoltajuuskiistaan voidaan päätyä ihan siinäkin tilanteessa, että kumpikin ajattelee mielestään lapsen parasta, mutta on eri mieltä siitä, mikä lapselle olisi parasta. Onneksi silloin voidaan mennä oikeuteen hakemaan riidalle ratkaisua, ja toivottavasti siellä tuomarit uskaltavat ajatella lapsen parasta… Mutta yksinhuoltajuuksiahan ei kauheasti uskalleta määrätä ilman toisen suostumusta, vaikka olisi antisosiaalisuutta havaittavissa.
Minuakin harmittaa aina tilanteet jossa puhutaan huoltajuuskiistoista. Mutta oman kokemuksen jälkeen ei pistä enää vihaksi vaan tekee mieli itkeä ja poistua paikalta nopeaa. Eromme jälkeen suostuin etä-äidiksi, koska lapsen isä ei suostunut ja jos emme olisi olleet yhteisymmärryksessä pelkäsin lapseni joutumista huostatuksi mistä meille juteltiin. Sain päälleni kiusantekoa, joka on uuvuttanut minun lisäksi uuden perheen. Haluaisimme uuden puolisoni kanssa haaveilla yhteisestä lapsesta, mutta emme uskalla, koska pelkäämme kiusantekoa lapsen isältä mitä on ollut nyt vuoden verran. Ennen näin päiväkoti ikäistä lastani yhtenä viikonloppuna nyt siitäkin on tullut niin ongelmallista etten enää tiedä milloin näen lapseni. Minä olin valmis joustamaan ja tässä on lopputulos. Välillä kaduttaa etten pannut enemmän hanttiin. Nyt lapseni elää ehkä sen vuoksi ilman äitiään. En tiedä kumpi vahingoittaa enemmän, se että lähden riitauttamaan tätä oikeuden kautta vai se, että odotan että lapseni osaa itse sanoa mielipiteensä asiasta (sikälimikäli häntä ei vieraannuteta mitä epäilen kaikkien tenpausten jälkeen) ja odotan siihensaakka ilman tietoa milloin näen hänet.
Asia varmaan kannattaa riitauttaa nyt, kun tiedät että tapaamisoikeutenne lapsen kanssa ei toteudu tässä systeemissä. Tai mennä perheasioiden sovittelijalle, jos kumpikin suostuu, tms, mutta jotain muuta tarttis tehdä kuin joustaa.
Jari Sinkkonen kirjoittaa myöskin Lapsi ja ero kirjassa, että mitä vähemmän antisosiaalisten isien lapset ovat tekemisissä isänsä kanssa, sen paremmin heillä menee. Kaikki ei ole noin ruuaunpunaista kuin annat olettaa!
Jari sinkkonen voisi hieman perehtyä uusimpaan tutkittuun tietoon vuoroviikko asumisesta. Siitä nimittäin löytyy tutkittua tietoakin..
Moi, kyllä vain, ja olen tästä kirjoittanutkin: https://www.vauva.fi/blogit/eta-aiti/jari-sinkkonen-kritisoi-voimakkaast…
Mutta näistä lasten oikeuksista ja eduista yleisesti puhuttaessa hän on ihan oikeassa ja olen ihan samaa mieltä. Se, että hänen mielestään vuoroasuminen ei ole lapsen edun mukaista, on taas toinen asia, josta olen samaa mieltä kanssasi.