Vieraannuttaminen on väkivaltaa – ”En ole nähnyt tytärtäni yli 7 vuoteen”

Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan on julmaa väkivaltaa. Millään muulla sanalla sitä ei voi kuvailla.

Kyse on täysin vääränlaisesta toiminnasta, joka myös rikkoo lapsen oikeuksia molempiin vanhempiinsa.

Lapsella tulee lähtökohtaisesti olla tasavertainen oikeus molemman vanhempansa luonaoloon. Suurimassa osassa tapauksia toinen vanhempi, eli etävanhempi, ei ole kykenemätön hoitamaan lastaan. Silti vieraannuttamista etävanhemmasta tapahtuu. Tällöin kyse on täysin vääränlaisesta toiminnasta, joka myös rikkoo lapsen oikeuksia molempiin vanhempiinsa. Ei lapsen oikeuksissa kysellä, ovatko vanhemmat riidoissa, kantavatko kaunaa toisiaan kohtaan tai oliko ero kaunis vai ruma. Lapsen oikeuksia ei tule rikkoa missään tilanteessa.

Vanhempi, joka katkaisee lapsen välit toiseen vanhempaansa, toimii lapsen edun vastaisesti. Lakimme ei tällä hetkellä tunnista sanaa vieraannuttaminen, joten vieraannuttaja voi toimia mielensä mukaan näin halutessaan. Rangaistusta vieraannuttamisesta ei tule. Vieraannuttamista ei myöskään mainita lastensuojelulaissa.

Jaettu vanhemmuus on lapsen etu useimmissa tapauksissa.

Jaettu vanhemmuus on lapsen etu useimmissa tapauksissa. Onkin käsittämätöntä, että vanhempi vieraannuttaa lapsensa toisesta, omasta vanhemmastaan. En ymmärrä enkä hyväksy tällaista toimintaa, eikä tulisi kenenkään muunkaan.

Lapsen oma henkinen kasvu ja tunne-elämän kehittyminen on linkittynyt hänen tunteisiinsa ja käsityksiinsä sekä mielikuviinsa omista läheisistään, yleensä omista vanhemmistaan. Jos toinen vanhempi puhuu toisesta pahaa, vieraannuttaa lapsensa tästä ja antaa lapselle kuvan, että toinen vanhempi on jotenkin huono ja niin kamala, ettei tätä voi edes tavata, vaikuttaa se lapsen henkiseen kasvuun ja tunne-elämään, joka voi näkyä pitkälle aikuisikäänkin. Lapsen minäkuva vaurioituu. Hän voi kokea vihaa, ahdistusta, pelkoa, nähdä painajaisia. Onko tämä ihmekään, jos hän kuvittelee, että oma rakas vanhempi onkin paha?

Vanhemman oikeus vanhemmuuteensa on estetty.

Vieraannuttaminen on myös sen aikuiselle kohteelleen henkisesti todella raskasta. Se aiheuttaa usein masennusta, jopa mielenterveysongelmia, voi ajaa alkoholismiin, ahdistuneisuuteen tai vakavaan stressiin, työkyvyttömyyteen ja sairauslomiin. Tämä kaikki voi vaikuttaa vanhemman kykyyn huoltaa lastaan ja vaikeuttaa hänen mahdollisuuksiaan myöhemminkään saada tavata tätä. Kierre on siis valmis. Vanhemman oikeus vanhemmuuteensa on estetty.

Lähteinä käytetty: lausuntopalvelu.fi sivustolta lausuntoa lapsenhuoltolain uudistamisesta.

 

Etä-äiti kertoo: Yksi puuttuu joukosta

Eräs lukijani kertoi minulle tarinansa. Kerron sen teille tässä. Se on esimerkki väkivaltaisesta vieraannuttamisesta. Nimi on muutettu hänen suojelemisekseen. Kiitos sinulle tarinasi kertomisesta. Olet rohkea ja vahva nainen. 
 

Lauralla on kolme lasta. Kahta hän näkee säännöllisesti. Mutta yksi puuttuu joukosta, hän kertoo minulle. Yhtä hän ei ole nähnyt yli seitsemään vuoteen. Hän toivoo vain hiljaa mielessään, että vielä yhtenä päivänä hän voisi vielä halata omaa rakasta tytärtään. Mutta toivo on aika vähäinen.

Lauran vanhin tytär on vieraannuttettu hänestä. Laura on ollut tytölle etä-äiti nyt noin kymmenen vuotta. Alussa tyttö ja pienempi poika asuivat Lauran luona, mutta Laura sairastui vakavaan masennukseen ja joutui jopa sairaalahoitoon. Tässä tilanteessa sosiaalitoimi päätti, että tytön on parempi muuttaa isänsä luokse asumaan. Poika muutti laitokseen, koska hänellä on paljon käyttäytymisongelmia ja ongelmia koulussa.

Laura ei saanut mennä rippijuhliin, ei ylioppilasjuhliin eikä mihinkään tilaisuuksiin, jotka liittyivät hänen tyttäreensä.

Poikaansa isä ei enää edes halua nähdä. Mutta tytön hän on vieraannuttanut äidistään täysin. Laura alkoi huomata Facebookista, miten isän puoliso kutsui tyttöä omakseen ja itseään lapsen äidiksi. Laura olikin ihmetellyt, miksi tytön vierailut olivat alkaneet vähetä ja sitten loppua kokonaan.

Laura ei saanut mennä rippijuhliin, ei ylioppilasjuhliin eikä mihinkään tilaisuuksiin, jotka liittyivät hänen tyttäreensä. Isä sanoi, että tytön piti valita; joko äiti tulee tilaisuuksiin tai sitten isä. Tyttö valitsi isänsä, jonka luona asui. Poika ei edelleenkään isälleen kelvannut, eikä pidä häneen mitään yhteyttä, eikä pidä tyttökään. Joten on mahdollista, että isä on vieraannuttanut tyttärensä myös tytön veljestä. Syytä tähän Laura ei tiedä.

Laura kokee, että vieraannuttaminen on ollut sitä, että tytöltä on kielletty kaikki äitiin liittyvä ja äidiltä kaikki tyttöön liittyvä, lähivanhemman toimesta. Syytä tähän Laura ei osaa kertoa, mutta pahalle se tuntuu, todella pahalle. Hänet on ikäänkuin korvattu isän uudella puolisolla, joka muun muassa sosiaalisessa mediassa tituleeraa itseään lapsen äidiksi. Lapsi on kasvanut aikuiseksi tässä ympäristössä ja ei enää kaiketi tunne muuta äitiä kuin tämän isänsä puolison.

Laura katsoo usein salaa Facebookista nyt aikuisen tyttärensä kuvia. Salaa toivoo, että yksi päivä..mutta toivo alkaa hiipua. Aiemmin Laura yritti laittaa viestiäkin Facebookin kautta, mutta tyttö kielsi laittamasta niitä. Toinen nainen kutsuu lasta omakseen ja lapsi kommentoi näihin, että näin on. Joskus Laura miettii, miten kukaan nainen voi tehdä näin, koska varmasti tietää Lauran yritykset ottaa tyttäreensä yhteyttä ja halusta olla äiti lapselleen.

Laura on löytänyt elämäänsä tasapainon, mutta silti siitä puuttuu yksi osa. Hänen vanhin tyttärensä.

Laura on löytänyt elämäänsä tasapainon, mutta silti siitä puuttuu yksi osa. Hänen vanhin tyttärensä. Lauralla on lämpimät välit poikaansa sekä nuorempaan tyttäreensä, jonka sai toisen miehen kanssa näiden tapahtumien jälkeen. Silti kukaan ei voi korvata toista, ei toinen lapsi korvaa toista. 

 

Voimia Lauralle ja muille vanhemmille, jotka on vieraannutettu omista lapsistaan.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?