Etä-Äiti

Vihapuheesta, jota etä-äidit kohtaavat – äitiys kyseenalaistetaan täysin

Teksti: Helka Belt

Joskus minulta kysytään, miksi paasaan etä-äitiydestä. Minäpä kerron miksi: 

Tein kyselyn, minkälaisia kommentteja etä-äidit ovat saaneet. Ihan oikeassa elämässä, oikeissa tilanteissa. Minkälaisia ennakkoluuloja ovat kohdanneet. Minkälaista vihapuhetta saaneet osakseen.

Tulos on tosi karu. Ja raju. Se kertoo omaa tarinaansa. Kyllä. Kyllä meihin suhtaudutaan vielä todella törkeästikin. Keräsin kyselystäni muutamia kertomuksia tähän tekstiini.

Jokaikinen tarina on oikeasti tapahtunut. 

 

Huorat

”Hullu, huora, sekopää. Lapset kokonaan pois tällaiselta.”

Tämä äiti se haluaa vain rellestää ja huorailla kaupungilla, ja toivoisi ettei lapsia olisi edes olemassa.

Erästä äitiä pidetään kaupungissa roskasakkina, joka ei välitä lapsistaan.

Yksi etä-äiti on itsekeskeinen huora, joka hylkäsi lapsensa, että voi bilettää rauhassa.

 

Todella moni etä-äiti on saanut kuulla olevansa huora. Siis sellainen nainen, joka myy seksiä rahasta. Sitähän se tarkoittaa? Tuskin kuitenkaan näin tosi elämässä on. Huora on voimakas sana, johon liittyy paljon häpeällisyyttä, tahraisuutta ja tuomitsevuutta. Sellaisen kuuleminen sattuu ihan oikeasti. Sillä voi loukata IHAN OIKEASTI.

 

Hullut mielisairaat ja päihdeongelmaiset

Suora lainaus eräältä etä-äidiltä: Työkaveri sanoi ”en tiennytkään että sulla on joku mielenterveyden ongelma kun lapset eivät jääneetkään erossa luoksesi. Vaikka oikea syy meillä oli se että isällä paremmat tukiverkot ja lasten arki jäi muuttumattomaksi.”

Toisessa tapauksessa äidin tuttavilta oli tiedusteltu, että mikäs äidissä on oikein vikana, kun lapsi asuu isällään. Että onko päihde- vai mielenterveysongelmia. Koska eihän kukaan päädy etä-äidiksi vain siksi, että lapsen totutut kuviot säilyisivät. Usein näissä tilanteissa kommentin antajat eivät edes haluakaan tietää tosiasiallisia olosuhteita tai perheen sisällä tehtyjen päätösten taustalla vaikuttavia asioita.

Yhtä äitiä on kutsuttu alkoholistiksi, hulluksi ja mielisairaaksi. Eräällä toisella tilanne äitiyi niin pahaksi, että joutui tekemään kunnianloukkaussyytteen, koska syyttely ja nimittely sekä mustamaalaaminen kävi niin rajuksi.

Yhdessä tapauksessa äiti oli saanut kuulla, että on niin hullu, pitäisi häneltä ottaa nykyiset lähilapsetkin pois.

 

On törkeää kutsua toista mielenterveyspotilaaksi tai hulluksi ilman perusteita. Ja vaikka olisikin perusteita, ei toista ihmistä saisi nimitellä tällä tavoin. On oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat sairaita mieleltään ja tarvitsevat apua. Tällainen törkypuhe myös loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan sekä samalla satuttaa todella paljon etä-äitejä, jotka saavat tällaista kuulla. Jos taustalla on esimerkiksi vielä äidin masennus, voi tämän kaltaisella puheella olla hyvinkin vahingolliset seuraukset.

 

Lapsenhylkääjät ja äidit jotka eivät lapsiaan ansaitse

Oma kertomukseni siitä, että minua kutsuttiin lapsenhylkääjäksi, on joskus saanut kritiikkiä siitä, että se oli vain yksittäistapaus. Ei valitettavasti ole. Lähestulkoon jokainen etä-äiti, joka vastasi kyselyyni, mainitsi kuulleensa tämän. Tosin oli joukossa niitäkin, jotka hämmästelivät, että todellako näin voidaan äitiä kutsua lapsiensa hylkääjäksi. Kyllä valitettavan usein voidaan.

Monet ovat saaneet kuulla, etteivät oikeasti ole edes lapsiaan halunneet, tai olisivat halunneet pojan tytön sijaan tai toisin päin. Ovat olleet tyytymättömiä lapsiinsa ja hylänneet heidät siksi. Eräs on kelvoton ämmä, joka ei halunnut omia lapsiaan.

Toiselle on sanottu, että helppoahan sitä nyt on elää menetetty nuoruus, joka meni äitinä ollessa, kun nyt on hylännyt lapsensa ja saa tehdä mitä haluaa.

”Etkö sinä häpeä edes, kun noin hylkäsit lapsesi?” kuuli eräs etä-äiti. Toiselle sanottiin, että tulet varmasti hylkäämään nyt tämän uuden vauvasikin, miksi edes teet lapsia.

”Monet meistä kuulevat, ettemme ansaitsekaan olla edes äitejä, kun näin olemme lapsemme hyljänneet.

 

Monet meistä kuulevat, ettemme ansaitsekaan olla edes äitejä, kun näin olemme lapsemme hyljänneet. Kun etä-äitiyteen liittyy niin paljon jo ihan omasta takaakin häpeää ja pahaa mieltä, nämä kommentit satuttavat todella paljon.

 

Huonot äidit

Ja jos ei sitten enää muuta keksitä, sanotaan, että huonoja äitejä me nyt ainakin olemme. Asumme erillään lapsistamme. Elämme omaa elämäämme, emme välitä mistään muusta kuin omasta navastamme. Toiset osaavatkin kasvattaa lapset paremmin kuin tällaiset huonot äidit.

Erään äidin kuulemma kannattaa katsoa peiliin ja etsiä sieltä syytä, kun lapset eivät halua äidinsä luona asua. Minkälainen äiti sellainen oikein edes on? 

Yksi äiti kertoi minulle, että häneltä oli tuntematon nainen kysynyt suoraan ja henkilökohtaistesti, että kuinka äiti voi vihata lapsiaan noin paljon? Kun asuu lapsistaan erillään.  Tämä äiti voi todella huonosti näiden kommenttien jälkeen.

 

Monet meistä olemmekin joutuneet hakeutumaan myös sairaanhoidon piiriin pahan mielen ja ahdistuksen takia, koska ulkopuolelta tulleet syytökset ovat olleet niin rajuja.

 

Huono äiti- stigma elää ja voi hyvin meissä etä-äideissä. Onko ihme, että haluan puhua näistä asioista kovaan ääneen?

 

Tässä olen toki kerännyt nyt vain negatiivisia kokemuksia etä-äitiydestä ja siitä, minkälaista ennakkoluuloilmapiiriä ympärillämme on. Mutta kyllähän tämä kertoo surullisen selkeästi siitä, että etä-äitiys on jotain paheksuttavaa.

Voimia kaikille etä-äideille ja etävanhemmille!

 

Tämän kirjoituksen aihe on lukijatoivomus.
 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Lue myös

X